keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Toipilasaikaa

Pyryn vatsa on toiminut lauantaisen toimintahäiriönsä jälkeen taas normaalisti. Alkuviikon poika oli hiukan alakuloinen. Eilen ruokaan lisättiin energiaa ja jo tänään näkyi tulos. Pyry loikkii niin kuin ei mitään ongelmia olisi koskaan ollutkaan :-)

Pääsimme muuten mukaan talven agilityryhmään, jee! Ryhmä alkaa jo ensi viikon tiistaina, mutta luulempa, että Pyryltä jää eka kerta väliin. Vastustuskyky saa rauhassa palautua ennen uusia seikkailuja.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Mahavaivat eivät vielä loppuneetkaan

Pyryn vatsa ei sitten ollutkaan vielä kunnossa. Eilisellä metsälenkillä Pyry kakki pelkkää ruohoa ja verta! Säikähdin tietty kauheasti ja kävimme päivystävällä eläinlääkärillä.

Eläinlääkärin arvion mukaan kyseessä on joko a. bakteeri, b. ruohonsyönnin aiheuttamat haavaumat suolessa tai c. eturauhasen suurentumisesta aiheutunut vaiva. Kuumetta Pyryssä ei ole, ja yleiskuntokin on hyvä. Eturauhanen on eläinlääkärin mukaan laajentunut, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että se selittäisi suoraan mahavaivat. Kyseli Pyryn seksuaalisuudesta ja naapuruston tytöistä - taisi Pyry vähän punastua!

Vatsa oli pehmeä eikä sen painelu aiheuttanut kipureaktioita. Ikenien perusteella eläinlääkäri sanoi, ettei verenhukka ole suurta. Kotiinviemisiksi saimme antibioottikuurin, jonka pitäisi nujertaa mahdollinen suolistossa jylläävä pöpö. Harmittaa syöttää antibioottia vähän niin kuin varalle, mutta kaippa se tässä tilanteessa on järkevää.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Pilates-rekku

Eläinfysioterapeutin innoittamana kävimme eilen valloittamassa uuden metsän Vasaraisilta. Siinä samalla tuli Pyrylle taas kerran pientä pilates-harjoittelua, vai mitenkä se meni? :-)














Tänään Pyry onkin sitten saanut keskittyä vain noihin tohtorin hommiin, kun on hoitanut flunssaista emäntäänsä. Ei lämpötyynyjä tarvita, kun kainalossa pötköttää borderipötkylä! Illemmalla Pyry pääsee leikkimään naapurin Pihkan kanssa, hyvä hyvä.

torstai 23. lokakuuta 2008

Ruokaa ja venyttelyä













"Loistava saalis", miettii Pyry, kun tutkii Kennelrehun rekan täydentämiä ruokavarastojaan.
  • jauhettua lohta
  • jauhettua kalkkunaa
  • jauhettua possua
  • rustoluita
  • naudan mahalaukkua
  • sian maksaa
  • NAM!

Vatsanpuruista ei ole enää tietoakaan: ruoka maistuu entiseen tapaan ja pysyy myös sisällä. Kuivamuona, josta Pyry oireensa sai, pysyy kuitenkin pannassa.

Eilen illalla osallistuimme koiran lihashuoltoa käsitelleeseen luentoon. Kolme tuntia kestänyt eläinfysioterapeutin esitys antoi kyllä paljon ajattelemisen aihetta. Pyry sai osallistua esitykseen olemalla yksi kolmesta mallikoirasta. Fysioterapeutti näytti Pyryllä harjoituksia, joilla aktivoidaan syviä lihaksia ja venytetään lihaksia. Kaikki venytysharjoitukset olivat ns. turvallisia venytyksiä, koska niissä koira itse venytti itsensä (namien perässä) fysioterapeutin toivomaan asentoon. Pyry oli harjoituksista ja yleisöstä tietysti aivan tohkeissaan!

Fysioterapeutti korosti lämmittelyn ja jäähdyttelyn merkitystä. Me Pyryn kanssa lenkkeilemme puoli tuntia aina ennen ja jälkeen agilityharkkojen ja ratojen välissä teemme lyhyitä välipyrähdyksiä, mutta sekään ei nyt syksyn tullen kuulemma riitä. Viileällä säällä pienen koiran pitää pysyä koko ajan liikkeessä, tai lämmittely pitää aina aloittaa alusta.

Palkkauksesta puhuttaessa sain myös piikin sydämeeni. Riepomisleikit ovat kuulemma vaarallisia ja saattavat johtaa koiran halvaantumiseen. Turvallisemmaksi riepottamista saa, kun on koiran tasolla ja joustaa koiran liikkeiden mukaisesti...

Mutta jotain me olemme tehneet oikeinkin: metsälenkit ovat kuulemma koiran parasta lihashuoltoa. Ja tästä tiedostakos Pyry tykkää!

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Vesijäljestä ja muista hankaluuksista

Syysloma! Jee! Nytpä ehtii vähän kerrata viime viikkojen tapahtumia tänne blogiinkin.

Torstaina Pyry pääsi elämänsä kolmannen kerran verijäljelle, tai pikemminkin vesijäljelle. Vuorokauden vanha jälki oli nimittäin saanut vettä niskaansa reilut 20 milliä. Mutta koska Pihkan isäntä oli nähnyt jäljenteon vaivan, päätimme mennä kokeilemaan. Jäljen alku kulki niityllä, jossa Pyry ei saanut jäljestä kiinni oikeastaan ollenkaan. Mutta kun jälki koukkasi metsään, Pyry löysi sen heti. Mättäältä löytyi hirven perkuusta saatuja paloja: Kyllä oli pikkuborderi onnellinen! Ja kyllä myhäilin minäkin, koska Pyry toimi niin hienosti "nenämoottorillaan".

Viime viikot on Pyry ollut vähän paitsiossa, koska aika on mennyt harjoitellessa ihmislasten opettamista. Pientä stressin poikastakin on ollut ilmassa, mihin Pyry on oireillut aamuöisillä oksennuksilla. Tai oikeastaan kaikki sai alkunsa pilaantuneesta koiranruokasäkistä, josta Pyry söi neljä kokonaista päivää ennen kuin minä tajusin epäillä aamuöisten oksentelujen syyksi kuivamuonaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että pussi "hikoili" rasvaa. Ei kovin terve merkki ruoalle - niinpä se lensi roskikseen. Pyrylle maitohappobakteereja ja helposti sulavaa ruokaa. Nyt tuosta episodista on aikaa jo kaksi viikkoa, mutta tuntuu, ettei Pyryn vatsa ole vieläkään täysin rauhoittunut. Oksentelua ei enää ole, mutta joinakin aamuina Pyry saattaa nikotella ja olla ruokahaluttomampi mitä yleensä ja ahmia sitten ulospäästeessään ruohoa. Eläinlääkäriltä sain vinkin syöttää Pyrylle ihmisille tarkoitettua limakalvon suoja-ainetta ennen ruokailuja. Pitää alkuviikosta käydä apteekissa, ellei mahalaukku muutoin löydä tasapainoa.

Agilitya ollaan treenattu vain kerran viimeisen reilun kolmen viikon aikana. Silloin teemana oli välistävedot, jotka onnistuivat tosi kivasti. Pyry oli oikein kuuliainen ohjattava.

Tottelevaisuusjututkin ovat olleet vähällä harjoittelulla, mutta mikä uutta: olemme alkaneet treenata noutokapulaa. Ostin Pyrylle MM-kisoista oman keltaisen noutokapulan, jonka suussapitoharjoitukset ovat nyt alulla. Tarkoitus on saada noudosta rauhallinen liike, ilman että Pyry matkalla riepoisi kapulaa palasiksi tai tekisi niiden kanssa kymmeniä kunniakierroksia kentän ympäri, kuten se tekee lelujensa kanssa. Mutta jos noutokapulan kanssa ei saa äristä, eikä sen kanssa saa kirmata kenttää ympäri, Pyry ei oikein näe syytä, miksi hän edes pitäisi kyseistä esinettä suussaan. Keittiössä se kyllä jo onnistuu, mutta ei vielä ulkona :-)