Pentuagilitya

Reko aloitti tänään agilitykoulunsa ensimmäisen luokan! Pääsimme kuin pääsimmekin seuran penturyhmään.

Tänään harjoittelimme suoraa putkea ja eteenlähetystä. Suoralla oli loppujen lopuksi kolmet johteet (ei siis vielä esteitä) ja putki. Ei siis mitään uutta Rekolle, mutta olihan siinä kuitenkin miettimistä, koska tilanne oli outo vieraine koirineen ja ihmisineen. Hyvin poika kuitenkin jaksoi keskittyä hommaan. Agilitykentästä on muodostumassa eri mieluisa paikka :-)

Savon suvi

Kesäpuuhia,






hyvää ruokaa







ja lepoa. Täydellinen loma.

Pikkukomistus

Ikää nuorukaisella on näissä kuvissa 18 viikkoa, elikkäs reilut neljä kuukautta. Seisotuksessa on kyllä vielä treenattavaa ja paljon, jos mielii ensi kuussa Köyliön pentunäyttelyyn :-)

Parempiin suihin

Mustikkasato näyttää lupaavalta. Ensimmäiset marjat ovat jo kypsiä. Mieli tekisi piirakkaa, mutta mustikat katoavat jo puskista parempiin suihin. Kuka keksi hankkia toisen samanlaisen marjarohmun? Ei meille ihmisille jää enää mitään!

Pikkuveljet ovat vaarallisia

Pyry on liikkunut viime päivinä vähän jäykästi. Pelkäsin jo pojan loukanneen itsensä agilityssa, kunnes eilen illalla Pyryn tuppauduttua taas syliini rapsutettavaksi tajusin katsoa sen selkää vähän tarkemmin.

Selkä on jo pitkään ollut täynnä erään tietyn pikkupedon hampaanjälkiä. En ole ollut niistä kovin huolissani, mutta nyt yksi yli neljä senttiä pitkä haava on tulehtunut. Ihmekös, kun vähän aristaa.

Laittaisi pikkuveljensä kuriin.

Riemupetteri

Jos Rekoa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi iloinen.





Kikatuksen voi melkein kuulla.

Lisää muistia heti

Piti sitten matkustaa ihan Tampereelle saakka unohtelemaan agiratoja. Pyryn ja minun virallinen agilityura sai siis eilen mahtavan alun: unohdin MOLEMMAT radat!! Alkaa vissiin kovalevy täyttyä univelasta. Eilenkin olin herännyt aamuviideltä ja painanut pää kolmantena jalkana koko päivän - ihmekös jos ei pää enää illalla toiminut. Seliseli :-D

Kokemuksena kisailta oli kuitenkin aivan mahtava. Jännitin ihan kauheasti, kun tulimme kisapaikalle, mutta kuin taikaiskusta jännitys katosi, kun otin Pyryn autosta. Ensimmäisenä oli vuorossa virallinen mittaus. Tulos yllätti pienuudellaan: 35,8 senttiä - mediluokkalaisia pienimmästä päästä.

Agilityrata sujui mukavasti. Pari tiukkaa paikkaa selvitettiin kunnialla, mutta sitten katkes ajatus. Ihmettelin vain, miksi tuomari seisoi yhtäkkiä tiellämme. No ehkä siksi, että suoritimme väärää rataa! Nollatulos tuli kuitenkin omasuunnittelemaltani radalta, hih. Tässä vaiheessa mua vielä nauratti.

Toinen kisa oli vauhdikas hyppyrata. Virhe tuli jo neljännellä esteellä, kun Pyry ei osannut takaaleikkauksellani hakea itseään oikealle esteelle, vaan kiisi ulkokautta siitä ohi ja sujahti seuraavana olleeseen putkeen. Hylätty saatiin siis jo tässä vaiheessa rataa. Jatkettiin rataa kuitenkin kunnialla seuraavat kymmenkunta estettä, kunnes unohdin taas radan! Ohjasin tyylikkäästi Pyryn hyppäämään yhden esteen väärältä puolelta, ja sitten vain ihmettelin, kun loput esteet eivät enää osuneet kohdilleen. Annoin niiden mennä miten meni (en muista, tultiinko ohi yhdestä vai kahdesta), kun ajattelin, että "meidät on kuitenkin jo hylätty". Tästä asenteesta olin itselleni tosi vihainen jäähdytellessäni Pyryä. Inhoan ihmisiä, jotka harrastavat agilitya tai mitä tahansa lajia tulosten takia ja sitten menen itse ja heitän hanskat tiskiin kesken radan "koska meidät on jo hylätty"! Argh!

Onneksi seurakaverit pitivät Rauman lippua korkealla, pääsin minäkin kotimatkalla juhlahampurilaiselle!

P.S. Rekon rokotukset ovat nyt kunnossa. Viimeiseksi jätetty rabiesrokote annettiin tänään. Päivän paino oli 5,6 kiloa.

Synttäri- ja agilityjuhlaa

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Pyry ja kaikki sisarukset, paljon onnea vaan! Kaksi vuotta sitten, kello 16.47 sain Lenalta tekstiviestin: "Toinen uros." Tehokas viesti, muutti koko elämäni.

Tänään juhlittiin. Ensin kotona mahalaukkupuuroa...



... ja paketteja!


Rekokin sai oman paketin. Täyttäähän poika huomenna neljä kuukautta!






Ja jottei juhla olisi loppunut liian lyhyeen, päätti Pyry juhlia vielä myös illan epävirallisissa agilitykisoissa. Ohjaaja tosin unohti mölliradalla näyttää tietä, mistä syystä kielto ja neljäs sija. Ykkösradalla oli ohjaajakin mukana ja Pyry sai loistaa. Me voitimme! Virheetön rata ja aikaakin jäi yli 15 sekuntia! Mahtavat synttärit!