Kenraaliharjoitus

Ensimmäinen virallinen toko-kokeemme lähestyy. Tänään harjoittelimme viimeisen kerran porukalla ennen sunnuntaista koetta. Olo on vähintäänkin epävarma. Tuntuu, ettei huhtikuun alkutilanteesta olla päästy pitkälle, vaikka lähes joka viikko olemmekin treenanneet (heinäkuuta lukuunottamatta). Voi, voi.

Kenraaliharjoituksessa Pyry donkkasi itsensä "tuomarin" leukaan luoksepäästävyydessä, edisti ihan vietävästi seuraamisessa, tarvitsi käsimerkin maahanmenoon eikä tietenkään pysynyt rauhallisena kahta minuuttia paikallaolossa. Mitähän tästäkin vielä tulee? Missä tuossa koirassa on sellainen nappi, josta saa kierroksia edes hiukan laskettua?

J.K. Ensimmäinen kokeemme siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Jouduin nimittäin peruuttamaan osallistumisemme sunnuntain kokeeseen. Säästyypä tuomari yli-innokkailta pusuilta :-)

Kirotut muurinpalat

Nonniin, nyt olisi sitten tämän vuoden agilitykisat käyty. Noormarkussa kisattiin tänään ihan hyvällä menestyksellä, mitä nyt muurinpalat sinkoilivat molemmilla radoilla :-) Ekojen hallikisojen tavoite kuitenkin täyttyi: hyvä mieli jäi molemmille!

Varsinkin ekana olleeseen hyppyrataan olen tosi tyytyväinen. Pyry oli kuulolla ja yhteistyö sujui kivasti. Radan keskivaiheilla ilmeisesti vedätin vähän liikaa ja Pyry kolisutti muurista palan maahan. Siitä siis vitonen, mutta medien nopeimmalla ajalla pääsimme kuitenkin palkinnoille, olimme kisan kolmansia.

Agirata menikin sitten sähellykseksi. Virhepisteitä kerättiin tosin taas vain niistä kirotuista muurinpaloista. Tällä kertaa viidellä virhepisteellä ei ollut asiaa palkinnoille.

Sen verran jäi muurinpalat vaivaamaan, että piti kisan päätyttyä käydä vielä kokeilemassa, tulisivatko ne taas alas. No eivät tietenkään. Vaikka kuinka yritin vedättää tai tehdä tiukempaa käännöstä, Pyry hyppäsi puhtaasti. Hyvä näin! Vasta kotona muistin, että onhan meillä ollut muurin kanssa ongelmia ennenkin. Pitänee taas keskittyä muuriin vähän tarkemmin.

Tuttuja naamoja Borderissa

Borderi-lehti yllättää aina positiivisesti. Uusimman lukupaketin ihanin (täysin puolueellinen arvio) karvakuono on sivulla 54: Pyry <3

Nollavoitolla kakkosiin!

Pyry sai kolmannen nollatuloksensa agilityn ykkösluokasta Tampereella tänään. Sitä myötä meidät potkaistiin kohti vaikeampia koitoksia, kakkosluokkaan, ensimmäisen agilitysertifikaatin kanssa. Aikas muikee fiilis!

Ohjaajana olisin kyllä halunnut koluta vähän kauemmin ykkösluokassa. Neljän kisapäivän kokemuksella tuntuu, että niiltäkin radoilta löytyi aina jokin kinkkinen paikka, joka hoitui vain ja ainoastaan tuurilla ja Pyryn rämäpäisyydellä. Niin tänäänkin. Otin ja valssasin A-esteellä, vaikkei siinä kohdassa olisi edes tarvittu puolenvaihtoa! Kiirehän siinä sitten tuli ja omintakeiset ohjaukset kahdelle seuraavalle esteelle. Pyry onneksi mennä porhalsi minusta välittämättä virheettömästi ;-) Ihanneajan alle päästiin 7,37 sekunnilla.

Sitten saimmekin odotella hyppyrataamme suunniteltua kauemmin, kun kerta piti odottaa kakkosluokan alkua. Ja olihan se rata selvästi vaikeampi, mutta ei kuitenkaan mahdoton. Olen tosi tyytyväinen rataan, vaikka hyllyhän sieltä tuli. Heti alkuun jaakotin kunniakkaasti yhden ansaesteen pois pelistä. Hämmästyin vissiin itsekin oveluuttani ja ajoin Pyryn kepeille väärään väliin. Korjauksen jälkeen paahdettiin suoraan putkeen ja samalla vauhdilla Pyry kävi sitten hyppäämässä yhden ylimääräisenkin hypyn. Siitä siis hylly. Vauhdilla kuitenkin jatkettiin loput 15 estettä virheettömästi! Olen niin tyytyväinen, kun muun muassa välistäveto ja sokkari oikealle kädelle onnistuivat tosi hienosti.

Ulkokisat on tältä vuodelta käyty. Kisakausi kuitenkin jatkuu vielä yhdellä kisalla ensi sunnuntaina Noormarkussa. Tavoitteena sieltä on vain ja ainoastaan saada hyviä kokemuksia halliympäristöstä.

Pikkuhirvi ja uimakausi

Uimakausi jatkuu! Eilinen kolmen tunnin sieniretki kruunautui uimahetkeen Pihkan kanssa. Oli Pyrykin mukana, ja pysyi jopa maisemissa, vaikkei kuvassa näykään :-)

Kotona Reko rauhoittui nukkumaan vasta, kun kaikki kahdeksan (!) sen turkissa vilistänyttä hirvikärpästä oli saatu kiinni. Ei ole helppoa, kun näyttää pikkuhirveltä.

Suunnitelmallisuutta peliin

Hyvästi pienet lappuset, tervetuloa treenivihko! Treenien suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta pauhataan joka paikassa, mutta minä olen toistaiseksi luottanut asiassa (kanan-)muistiini ja epämääräisiin muistilappuihin.

Mutta nyt tilanne muuttuu! Mustakantinen iso vihko pitää jatkossa sisällään kaikki tekemäni agilityharjoitukset kommentteineen ja suunnitelman seuraavasta harjoituksesta. Sen pidemmän aikavälin suunnitelmallisuutta on minulta turha vaatia :-D

Esimerkiksi eilen treenasin Rekon kanssa putkea ja penturengasta (ensin erikseen, sitten yhdessä) eteenlähetyksenä, pakkovalssia kaksien johteiden kanssa sekä kuutta keppiä verkkokujana. Seuraavaksi kerraksi merkkasin harjoiteltavaksi keppejä koiran vasemmalta puolelta ohjaten sekä 2on2off:a puominpätkällä, jonka toinen pää on nostettuna matalalle pöydälle. Ohjauksista treenaan seuraavaksi takaakiertoa ja twistiä.

Pyryllä oli eilen ohjatut treenit, joissa teimme aika kinkkistä rataa. Siitä poimin seuraavan omatoimitreenin aiheiksi keppien umpikulman (Pyry haki itsensä eilen kyllä keppien oikealle puolelle, mutta aloitti pujottelun vasta toisesta välistä) ja tiukat käännökset putken jälkeen (pyrittävä kertomaan jo ennen putkea, että putken jälkeen käännytään).

Tänne blogiin en moisia treenisepustuksia oikein osaa kirjoittaa... Sitä paitsi on niin paljon kivempaa, kun voi samalla piirustella. Agilitya on niin kovin vaikeaa kuvailla pelkillä sanoilla.

Elävää kuvaa agilityradalta

Tässä se nyt on: Pyryn ja minun lauantainen agilityrata. Kiitos Sannalle ja Topille todistusaineistosta! Kylläpäs tuntuu hassulta katsoa itseään radalla :-)

Metsäläiset

Vielä kuukausi sitten marjat riittivät oikein hyvin metsäretkien saaliiksi, nyt pitäisi poikien mielestä olla jo lihan vuoro. Huoh. Pikku-Rekokin kasvattaa huolestuttavaa vauhtia reviiriään metsäretkillä.

Pyry on täysin mahdoton. Ensimmäisen tunnin se jaksaa pysytellä maisemissa, mutta jos retki kestää tätä pidempään, eikä mitään jännää tapahdu, nenä vie.

Ei auta muu kuin ottaa remmit esiin. Hassua, miten syksy saa koirat sekaisin.

Tuplanolla!

Pyry näytti tänään taitonsa seuran omissa virallisissa agilitykisoissa ja nappasimme kaksi nollatulosta, JEE! Anne Saviojan vikkelät radat sopivat meille mainiosti. Agilityrata oli ehdottomasti meidän paras ratasuorituksemme ikinä. Missään kohdassa ei tullut paniikkia ohjauksen kanssa, ja kontaktitkin otimme ihan nätisti. Täysillä ei menty, mutta se ei vissiin vielä meidän taidoilla ole tarkoituskaan. Aika 37,62 (8,38 alle ihanneajan) riitti kuitenkin toiseen sijaan.

Hyppyrata olikin sitten aivan toista maata. Tuntuu edelleen ihan hullulta, että sillä sähellyksellä saimme nollan ja vielä voitimme!? Uskomatonta. Kaikkein tukalin paikka oli nelosesteenä olleella putkella, jossa yritin persjättöä seuraavalle hypylle. Olen ennenkin huomannut, että persjätöissä Pyry ajautuu helposti vasemmalle puolelleni, jollen ehdi kunnolla napata poikaa oikealle kädelle. Tänään en ehtinyt. Yhtäkkiä vain huomaan, että kuono tunkeekin vasemmalta puoleltani, jossa on vain ihan pieni rako suorittaa edessä oleva este. Ja se pirulainenhan tunki siitä raosta! On se mahtava jyrä!!

Palkintojenjaossa sain päättää, kumman otan: Pentikin maljakon vai Kong Wubba -lelun. Mun olisi tehnyt niin mieli sitä maljakkoa, mutta totesin, etten minä sitä palkintoa ansainnut. Ja Pyry on niin ylpeä uudesta maastokuvioisesta lelustaan! Hyvä näin.


Ylempiluokkalaisten epäonnen myötä kisapäivämme kruunautui vielä medikoirien seuramestaruuspronssilla! Wau! Pitäisköhän nipistää itseään? Kuvista kiitos Sirpalle ja Tarulle.