Ruutu-projektin alku

Tämän vuoden tokokokeiden mentyä sivu suun, oli sillä rintamalla Pyryn kanssa hetken hyvinkin hiljaista. Vanhojen, muka tuttujen, liikkeiden hinkkaaminen ei kerta kaikkiaan innostanut yhtään. Varsinkaan, kun mistään kehittymisestä ei ole voinut meidän kohdalla puhua enää kuukausiin. Siispä päätin piristää soppaa uudella liikkeellä! Kirjallisuutta alle, kartiot esiin ja uuden projektin kimppuun.

Aloitimme siis ruudun harjoittelun. Lukemani ohjeet suosittelivat harjoittelun aloittamista kosketusalustan kanssa. Siis kosketusalusta ruutuun - koira irtoaa alustalle - palkka. Valitettavasti kosketusalusta(kin) paineistaa Pyryä. Vinkuminen alkaa heti, kun se näkeekin alustan. Siispä päätin unohtaa alustan. Vein ruutuun ruokakupin, joka taitaa olla palkoista ainoa, joka on mieluinen nostattamatta kuitenkaan pojan viretasoa taivaisiin. Ja hyvinhän se toimi. Pidin ruudun melko pienenä (1,5x1,5 metriä), lähetysmatka oli 5-10 metriä. Pyryn sännättyä kipolle ja syötyä sen aarteet, kävin vielä rauhallisesti lisäilemässä kippoon uusia nameja. Tehtiin 2x5 toistoa, ja lopuksi Pyry jo jäi kipon viereen odottelemaan lisänameja. Tällainen oli siis eka ruututreenimme :-)

Agilityssa on ollut Pyryn kanssa kolmen treenikerran tehoviikko. Ensimmäisellä kerralla rakensin Peetsan ohjeiden mukaisen kakkosluokkalaisille tarkoitetun radan. Hyvinhän se meni, kun vain jaksoi juosta :-) Toisella kerralla treenattiin porukalla välistävetoja ja eilen viikon kolmansissa treeneissä harjoittelin keppien avo- ja umpikulmia. Aloitin avokulmasta, joka toimikin kuin unelma. Umpikulmissa olikin sitten haastetta. Ohjattuna toimi hyvin, mutta lähetettynä aloitti pujottelun vasta toisesta välistä. Kyllä se oikea väli onneksi sitten alkoi omatoimisestikin löytyä, kun vähän hinkattiin.

Korvat höröllä eskarissa

Pikkupoika oli hienosti kuulolla eilisessä eskarissa, kuten kuvasta näkyy ;-)

Harjoittelimme toisten koirakoiden ohittamista, kontaktikävelyä, paikallaan istumista ja luoksetuloa. Reko oli oma innokas itsensä ja varsin mallikelpoinen oppilas. Seuraavaksi harjoittelemme luoksepäästävyyttä ja noudon alkeita.

Reko treenaa

"Tähän niitä nameja tupsahtelee, kun vain seistä tönötän tässä", tietää Reko. Poika on kyllä mainio treenikaveri! Miten se voikin olla aina niin hyväntuulinen? Kumpa murrosikä ei alkaisi vielä piiitkään aikaan.

Tänään treenasimme putken ja hypyn yhdistelmällä hypyllä kääntymistä (rima edelleen maassa) ja takaaleikkausta. Irtoamisharjoituksessa oli tällä kertaa rengas (maassa sekin) ja putki. Hyvin meni!

Videonpätkästä näette, missä vaiheessa menemme keppien harjoittelussa tällä hetkellä :-) Kuusi keppiä, verkot ja lopussa odottava lelu - siinä treenin tarvikkeet.

Hoidossa

Kyllä pappa tietää, mistä karvaiset lapsenlapset tykkää! Näin makoisia eväitä saa harvoin kotona.



Uuden työpaikan takia majailemme tästä lähin arkipäivämme Huittisissa.

Nenä jäässä agilityharkoissa

Sitkeimmät sissit olivat paikalle kesäkauden viimeisissä agilityharkoissa eilen. Pipot päässä ja nenät jäässä, mutta hymyt huulilla. Hyvin kulki!

Mikko oli suunnitellut 29 (!) esteen radan, jossa harjoiteltiin irtoamista. Mehän pyyhkäistiin rata Pyryn kanssa heti ensimmäisellä yrittämällä ilman virhepisteitä läpi, WAU! Erityisen tyytyväinen olin, kun muutaman toiston jälkeen Pyry otti alastulokontaktin ihan laillisesti, vaikka olinkin siitä sivusuunnassa aika kaukana, seuraavana esteenä olleen muurin takana. Enpä olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut, että onnistuisi.

Seuraavaksi treenaammekin sitten... Öö... Missä? Milloin? En tiedä. Suuria muutoksia on ilmassa.