Hyvää joulua!

Eläinhoitolassa

Minun aina ollut vaikea jättää Pyryä kenellekään hoitoon. Pelkään aina, että jotakin pahaa tapahtuu joko Pyrylle tai sitten että se aiheuttaa vahinkoa toisille. Sukulaisia ei viitsisi rasittaa koiranhoidolla ja innokkaille koiratytöille en kerta kaikkiaan luota antaa Pyryä, joka kyllä osaa tilaisuuden tullen tehdä myös pahojaan.

Joskus sitä kuitenkin tarvitsee Pyrylle hoitajan. Puoli vuotta sitten löysin ratkaisun hoito-ongelmaan: eläinhoitola Hauskis. Nyt Pyry on ollut jo neljästi hoidossa siellä, yhdestä kolmeen yötä kerrallaan. Selvät kirjalliset sopimukset, kivat ihmiset, siisti ympäristö ja Pyryn into mennä aina uudelleen hoitoon antavat minulle edes jonkinmoisen mielenrauhan matkustaa itsekseni. Jälleennäkemisen riemua ei silti voita mikään.

Hyppytekniikkaa

Hyvä hyppytekniikka on asia, jota kannattaa tavoitella. Itse olen kyllästymiseen saakka yrittänyt katsoa ja analysoida Pyryn hyppytekniikkaa, joka on hypystä riippuen a. loistava, b. kohtuullinen tai c. surkea. Suurin syy hyppytekniikan epätasaisuuteen on ohjauksessa ja sen ajoituksessa, mutta olen viime aikoina teettänyt Pyrylle myös erilaisia harjoituksia hyppytekniikan parantamiseksi.

Yllä on kuva kaarrehyppyharjoituksesta. Harjoituksen tarkoitus on opettaa koiralle hyppytekniikkaa, jossa sen täytyy ponnistaa voimakkaammin toisella takajalallaan. Harjoituksessa opetetaan koiraa myös hakemaan tiukin mahdollinen linja kaarteesta. Jos kiinnostaa, harjoituksesta voi lukea lisää Canis-lehdestä.

Rekon katoamisesta puoli vuotta

On kulunut jo puoli vuotta Rekon katoamisesta. Etsinnät päättyivät heinäkuun lopulla Nuutajärvelle, josta saamiemme vihjeiden perusteella etsimme isäni kanssa Rekoa. Löysimme kaksi borderterrieriä. Kumpikaan ei ollut Reko. Koirien omistajakin löytyi parin kilometrin päästä. Talutin koirat takaisin omistajalleen. Jälleennäkemisen riemun ja helpotuksen näki kaikista kolmesta. Kun lähdin kävelemään pois, en voinut kuin itkeä. Hetki oli juuri sellainen, jota olin toivonut itselleni. Sitä hetkeä ei vain taida enää tulla.

Mitä Rekolle tapahtui? Hyvä kysymys. Rekosta ei saatu yhtään varmaa havaintoa katoamisen jälkeen. Pidän mahdollisena, että se joko a. joutui metsästäessään niin pahaan paikkaan, ettei päässyt enää omin voimin takaisin tai b. löysi tiensä epärehellisten ihmisten luo. Toivon, että Reko on vielä elossa ja asuu jossakin, missä siitä välitetään.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, Rekon katoaminen luo pitkän varjon koko elämään. Ikävä, suru ja huoli eivät vain lopu. Menettämisen pelko ja itsesyytökset jäytävät. Osa kanssaihmisistä ymmärtää tunteeni, osa ei. Pyry ymmärtää, että minulla on paha olo ja yrittää parhaansa mukaan piristää. Vähitellen, pala palalta, aion taas olla sillekin läsnä. Kuten Lena-kasvattaja tuossa aikaisemmin kommentoi: "Pyryllä on kaikki elämänlangat käsissä (tassuissa) ja se on kohta, jossa mua haluttaa sanoa, että eletään elämälle ja tälle hetkelle. Rakkauden näkökulmasta. Läsnäolo on merkittävin hetki elämässä tässä ja nyt Maija."

Pienestä kiinni

Vuoden neljännet viralliset agilitykisamme käytiin jo reilu kuukausi sitten Raumalla. Radat osoittivat jälleen, kuinka pienestä tulos on agilityssa kiinni. Siinä sen suola taitaa ollakin :-)

Ekan radan kompastuskohta osui esteelle numero 13, josta ohjasin Pyryn ohi. Korjausyritys päättyi siihen, että Pyry hyppäsi esteen väärästä suunnasta, ja tuomari risti kätensä hylkäämisen merkiksi. Hyvällä, ellei jopa riehakkaalla, meiningillä tultiin silti maaliin. A:n alastulokontaktissa on havaittavissa pientä ongelmaa, mutta niin on kyllä ohjaajan käskytyksessäkin ;-D

Hyppyradalla lähdin vedättämään heti alussa liikaa ja Pyry tiputti palan toisena esteenä olleesta muurista. Kirotut muurinpalat ovat vieneet meiltä jo kolme muutoin virheetöntä tulosta kakkosluokassa... Pitäisikö tästä oppia jotain? Varsinkin, kun hoppuiluun ei ollut mitään aihetta: Pyryn aika oli kuusi sekuntia parempi kuin voittajalla. Noh, tyytyväinen olin silti. Varsinkin, kun pitkään mietitty kuvio esteillä 13-15 toimi.

Hiljaiseloa

Blogin päivittäminen on jäänyt, kun ei ole mitään iloista kerrottavaa. Reko on edelleen kateissa ja se luo pitkän varjonsa koko elämään.

Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Pyry on ihan kivassa vedossa tällä hetkellä. Viikko sitten sunnuntaina kävimme agilityn kaupunkitaistelussa Harjavallassa. ÄSKK:n joukkue oli kisan neljäs. Pyry toi joukkueelle hyvin pisteitä olemalla kisan toiseksi paras medikoira. Menoa voi katsoa täältä.

Sairaslomalla

Hiljaiselo jatkuu. Heinäkuu on mennyt parannellessa ärhäkkää bakteeria, joka rikkoi ensin Pyryn tassut, sitten korvat ja hyppäsi vielä suupieliinkin. Nyt näyttäisi lääkitys olevan kohdillaan. Oireet ovat jo hävinneet, mutta lääkitys jatkuu vielä viikon. Toivottavasti sen jälkeen pääsisimme taas pitkästä aikaa treenailemaan.

Rekon katoamisesta juttu lehdessä

Tänään ilmestynyt Alueviesti (s.17) kertoo Rekon mystisestä katoamisesta. Näköislehti on luettavissa ilmaiseksi myös netissä:

http://jps.capnova.com/~alueviesti/lehdet/2010/27/index.html

Pohjavilloille kyytiä

Furminator ja sen halvemmat kopiot ovat herättäneet koiraväessä sekä ihastusta että vihastusta. Itse en ole sellaista tullut hankkineeksi peläten, että se vahingoittaa päälikarvaa. Nyt harja kuitenkin ajautui meille kuin vahingossa ja pitihän sitä myös käyttää.

Ensimmäisen käyttökerran jälkeen kokemukset ovat hyvät. Päälikarvoja lähti vain joitakin kymmeniä, kun taas pohjavillaa irtosi useita nyrkillisiä. Eli laite toimi ainakin Pyryllä, joka tosin taitaa olla borderterrieri villaisimmasta päästä :-)

Synttärisankari ja Jedi

Pyryllä on tänään synttärit! Mittariin pyörähti iltapäivällä kolme kokonaista vuotta. Onnea myös sisaruksille!

Pyry juhli synttäreitään kaikenkarvaisten kavereidensa kanssa maalla. Pyry on tosin vähän pettynyt, koska poneja, kanoja ja kaneja sai tutkailla vain aidan takaa.

Juhannusyön taikaa

Juhannusyö alkoi hämärtyä. Aurinko laski horisontin taakse. Kuului vain paatin moottorin tasainen puhina, kun seilasimme pitkin rauhoittuvaa merta. Kokot syttyivät rannoille. Juhannusyön tunnelma oli käsinkosketeltava. Juuri tuolla taianomaisella hetkellä viereeni istahti elämäni mies oransseissa pelastusliiveissään.

Harmi vain, että Pihka taitaa tavoitella tuota samaa partasuuta :-D

Mittumaarin viettoa

Ennen rennompaa mittumaarin viettoa kävimme aattona kisaamassa Pyryn, mustaterrierien ja perunkarvattomien kanssa. Päivän tavoitteena oli pitää hauskaa ja kannustaa kavereita. Onnistui!

Kuten Taru sanoi, on meiltä parempaakin nähty... Hyppäriltä kuitenkin sijoitus, kun olimme kolmansia tippuneesta rimasta ja keppivirheestä huolimatta. Agilityrata hylättiin, kun Pyry alitti (!) yhden esteen.

Lauantaina Pyry sitten pääsikin hierojan käsittelyyn jumeinensa. Vähänkö mahtavaa! Emäntä festaroi ja Pyry sai hoitopaikassaan hierontaa. Kumpa vain emännänkin askel olisi tänään sunnuntaina ollut yhtä kevyt kuin Pyryn...

Kuninkaallisia ei saa kuvata, kun he syövät

Pyryä ei kuvaaminen haittaa, kunhan se saa vielä hetken jyrsiä rakasta luutaan ulkona. Viisi tuntia ei kuulemma vielä riitä.

Alakuloisen viikon alakuloiset kisat

Käytiin Pyryn kanssa Riihimäellä agilitaamassa. Laulettiin mennen tullen PMMP:n Matkalaulua, mikä taisikin olla päivän paras osuus. Savijoen Anne oli tehnyt kyllä ihan kivat radat, mutta ei vain kulkenut. Hyppäri hyllytettiin pariinkin kertaan ja agiradalta kerättiin 15 virhepistettä (kielto putkelta, tiputus muurilta ja lentokeinu). Eipä siitä sen enempää.

Eilen tuli kuluneeksi kaksi kuukautta Rekon katoamisesta. Kannoin Rekon sängyn varastoon.

Ensimmäinen kiinnitys kolmosiin

Käytiin juoksemassa pari rataa Rauman virallisissa agilitykisoissa eilen. Hiekkakentällä ollut Rauno Virran rata kaatui heti kolmannelle esteelle, kun Pyry sujahti ihan helpossa kohtaa putken väärään päähän. Ohjaaja ei oikein ollut hereillä tilanteessa. Loppurata menikin sitten miten meni. Oli siellä ihan sujuvaakin pätkää välissä.

Nurmella ollut Heidi Viitaniemen rata toi jännitystä sekä koirille että ohjaajille liukkaudellaan. Pyrykin tippui kaksi kertaa riman päälle, kun liukastui ponnistusvaiheessa. Ihme ja kumma rimat pysyivät ylhäällä. Radan keskivaiheilla Pyry lukitsi A:n sijaan putken. Karjaisuista ei meidän onneksi kuitenkaan jaeta virhepisteitä ja niin me päästiin säheltämisten jälkeen nollalla maaliin. Voittoaika oli reilut 14 sekuntia alle ihanneajan. Ensimmäinen kiinnitys kolmosiin on nyt siis takataskussa!

Onneksi on Pyry

Pääsimme Pyryn kanssa tänään peruutuspaikalta Elina Jänesniemen agilitykoulutukseen. Kiva yllätys!

Pyryhän aloitti agilityn rataharjoittelun kolme viikkoa sitten oltuaan 7 kuukautta (!) tauolla. Nyt on takana neljät treenit ja yhdet möllikisat uudessa seurassamme Äetsän seudun koirakerhossa. Selkävaivat ovat edelleen mielessä, mutta osteopaatin mukaan selkä on pysynyt suorana ja ilman jumeja, joten syytä himmailuun ei kuulemma ole. Samaa sanoi tänään Jänesniemi, jonka omallakin koiralla on ylimääräinen nikama selässään.

Uutena ohjauskuviona harjoittelimme vippausta. Hioimme myös twistiä. Elinan pääpointti oli, että koiran on jo ennen ponnistusta tiedettävä, mihin rata jatkuu. Eli seuraavan esteen ohjauskuvio pitää olla jo pitkälti tehtynä, kun koira vasta ponnistaa edelliselle esteelle. Tuttua juttua, mutta voi miten vaikeaa.

Hyvin meillä kuitenkin sujui. Pitkälti Pyryn ansiosta. Makee koira, sanoi Elina. Olen samaa mieltä.

Ihmisen ikävä

Ikävä tulee puuskissa. Aamulla, kun herätyskello soi ja laittaa vielä hetkeksi silmänsä kiinni. Odottaa, että sohvalta kuuluisi tuttu haukotuksen ääni ja että hetken päästä sängyn viereen juoksisi pienet jalat ja häntä löisi kirjoituspöydän oveen vaativasti: herää jo!

Lenkillä, kun näkee tutun kiven, jolle Reko jäi aina vaanimaan perässä tulijoita, tai polun, jolla pieni riemupetteri teki pukkihyppyjään ja kuperkeikkojaan.

Tiskatessa, kun odottaa pieniä tassuja varpaidensa päälle.

Sohvalla, kun toivoo, että joku kiipeisi selkänojaa pitkin korvan juureen pusuttelemaan, kun juuri on kielletty tulemasta syliin.

Autossa, kun kuvittelee pienen nokan työntyvän kaltereita vasten haistelemaan hihaasi.

Koulussa, kun oppilaat piirtävät kuvia opettajan kadonneesta koirasta ja sanovat: "Sulla on varmaan ikävä sitä."

Ihmettä odotellessa

Päivänsäteeni on poissa

Rakas Rekoni katosi sunnuntaina 11. päivä huhtikuuta ollessamme aamulenkillä läheisessä metsikössä.

Löytöeläinkoteihin, poliiseille, eläinlääkäreille, metsästäjille, lehdenjakajille, takseille ja VR:lle on ilmoitettu. Katoamisilmoitus on julkaistu oman ja naapurikuntien lehdissä ja radiossa. Kaupat, huoltoasemat ja reilut 800 postilaatikkoa on laputettu. Etsijäkoira on käynyt kolme kertaa. Makkaraa ja nakkeja on grillattu pitkin metsiä, vaatteita ja ruokaa kylvetty, hajujälkiä vedetty kotiovelle. Juoksuinen narttu ja muutama kaverikoirakin on ollut etsinnöissä mukana.

Ikävä ja huoli eivät lopu ennen kuin Reko löytyy. Voimat loppuvat aina välillä.

Myyräjahti

Kevät on saanut vesimyyrät villeiksi. Touhottavat borderterrieritkin saavat niitä kiinni ja hengiltä. Ja tämäkös on Pyryn ja Rekon mielestä hauskaa. Omistaja ei ole yhtä vakuuttunut.

Ulkokauden avajaiset!

Kevät etenee nopeasti. Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa Pyryn ja Rekon kanssa ulkokentälle treenaamaan. Mahtavaa! Paikkana oli Punkalaitumen oma koiraväen harrastuskeskus Hiidenhelmi. Upeaa, että treenipaikka löytyi niin läheltä.

Tämän päivän treeni meni ihan kevätkaahotuksen piikkiin. Eipä ollut mitään suunnitelmia, kunhan vain juostiin ja pidettiin hauskaa. Pyry nautti, kun pääsi pitkästä aikaa esteille. Siellä se hyppeli ja kiipeili ihan omatoimisestikin, kun silmä vältti. Ensi viikoksi pitää vissiin jo ihan suunnitella, mitä harjoittelee.

Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäinen vie voimat energisimmiltäkin noidilta ;-)

Pöytä ja puolikas puomi

Rekon agilityilta piti sisällään yhden uuden esteen, pöydän. Muutoin treenailimme samoja vanhoja. Puomista harjoittelimme "teknisten ongelmien" vuoksi vain alastulo-osaa. Yksinkertaisessa ohjausharjoituksessa oli viisi estettä (rengas, pituus, putki, muuri ja tavallinen hyppy). Hyvin kulki.

Pyryn selkälausunto

Yliopistollisesta eläinsairaalasta saamani lausunnon mukaan Pyryn ristiluu koostuu neljästä nikamasta (normaalimäärä on kolme). Ristiluun ja suoliluun liitoksessa on lievä puoliero, oikella puolella se on 12 mm leveä ja vasemmalla 10 mm. Lannerangassa on seitsemän normaalin muotoista nikamaa normaalissa asennossa. Lanneristiluuliitoksen väli on leveä.

Diagnoosi: Lumbosakraalinen välimuotoinen nikama. Muutos lievästi epäsymmetrinen. Kyseessä on synnynnäinen muutos.

Juttelin tänään puhelimessa lausunnon antaneen erikoiseläinlääkärin kanssa. Nikamamuutos on kuulemma vahvasti perinnöllinen, joten Pyryä ei voi käyttää jalostukseen. Välimuotoista nikamaa pidetään yhtenä syynä cauda equina -syndroomaan, jota esiintyy eniten isoilla roduilla. Syndrooman oireista tyypillisimpiä ovat selkäkipu ja takajalkojen ontuminen; vaikeissa tapauksissa halvausoireet ja pidätysongelmat.

P niin kuin pituus ja puomi

Rekon alkeisagilitykurssilla käytiin tänään uusina esteinä läpi pituus ja puomi. Eipä tehnyt Rekolle tiukkaa. Lisäksi treenattiin kujakeppejä, rengasta, muuria, A:ta, putkea ja paria erilaista estekuviota. Ei mitään vaikeaa. Harri kehotti irrottamaan Rekoa rohkeasti eteen. Myöhemmin on sitten kuulemma haltuunottojen aika ;-)

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä...

... kun ystävät häll on myötä.

Luolaviikonlopun tähtihetkiä

Pyry suoritti luonnonluolan tarkastuksen hyväksytyksi Ristiinassa lauantaina! Pyry mylläsi luonnonluolaa kovalla innolla. Aivan mahtavaa, että Pyrykin saa kirjoihinsa yhden luolakoetuloksen. Saattaa nimittäin olla, että se jää pojan ainokaiseksi. Ei tuo keinoluolapuoli oikein ota tuulta alleen, mutta eiköhän sitäkin vielä kokeilla.

Viikonloppu kului huippuseurassa Ristiinassa, Lenan järkkäämällä luolaleirillä. Oli opettavaiset päivät. Ensimmäistä kertaa tajusin, että myös luolapuolen kouluttajilla on erilaisia näkemyksiä siitä, miten koiria koulutetaan. Pidin Karin ajatuksia saalisvietin hyödyntämisestä erittäin mielekkäinä.


















Reko oli keinoluolilla pelottavan hyvä. Ensimmäistä kertaa näin, että Rekollakin on vitosvaihde. Mahtavaa! Karin päämäärä, että koira lähtee treeneistä aina voittajana ja vahvana, täyttyi Rekon kohdalla kirkkaasti. Olisittepa nähneet sitä pullistelun määrää :-D

Kiitokset kaikille leiriläisille seurasta, Karille opeista, Lenalle järjestämisestä ja Tuulalle kuvista!

Kujakeppejä ja muuta hauskaa

Reko päästeli tänään elämänsä ensimmäistä kertaa kujakeppejä. Viime syksynä harjoittelimme keppejä verkkojen avulla, mutta koska homma on jäänyt päätin kokeilla Harrin kehumia kujakeppejä. Millähän viritelmällä Reko kepit loppujen lopuksi oppii? Ehkä olkkariin viritetyillä kokispullojen rivillä, kuten Pyrykin aikanaan :-D

Alkeiskurssilla treenailimme tänään lisäksi A:ta, putkea, pussia, rengasta ja muuria. Vallan mainiosti sujui, kun ohjaajallakin oli hyvä mieli. Sattuneesta syystä.

Rauha maassa

Onpa mukava palata kotiin, jossa ei ole päivän aikana tuhottu mitään!

Viime viikon katastrofipäivien jälkeen otin lusikan kauniiseen käteeni ja mietin - jälleen kerran - koirieni eroahdistusta. Muistutin taas mieleeni, kuka tätä laumaa johtaa ja miten.

Pari arkeemme hiipinyttä käytäntöä sai lentää romukoppaan. Teimme muutamia simppeleitä harjoituksia Kaimion kirjan mukaan ja jo muutaman toiston jälkeen koirien käytös alkoi muuttua. Marssin myös kauppaan ja ostin D.A.P.-haihduttimen, joka sisältää koiria tyynnyttävää feromonia. Mitäpä ei epätoivoinen koiranomistaja kokeilisi...

En tiedä kumman (uusien tapojen vai haihduttimen) ansiota on, mutta tällä viikolla ei ole tuhottu mitään. Eikä myöskään haukuttu. Mahtavaa!

Murkkusankari ja agilitytreenit

Rekon agilityn alkeiskurssi jatkui eilen Lempäälässä. Ohjelmassa oli putkea, pussia, A:ta ja eteenlähetystä kahdella hypyllä. Kokeilipa muut jo normaaleja keppejäkin, mutta me jätimme ne suosiolla väliin. Ensi kerralla sitten kujakeppejä.

Treenit meni hyvin. Reko jaksoi treenata hyvin koko tunnin, eikä paineistunut, vaikka toiset murkut isottelivat.

Mutta osataan sitä murkkuilla meilläkin. Työpäivien aikana tuhoutuu tavaraa tasaiseen tahtiin. Toissapäivänä oli syöty luistinten suojat, eilen kolme valokuva-albumia. Tänään Reko saikin juhlia nimipäiväänsä häkissä. Onneksi on viikonloppu edessä.

Kulmakunnan kingit

Pyry on jälleen oma eläväinen itsensä, kiitos osteopaatin hoitojen. Pari kertaa on jo käyty varovasti agilityesteilläkin. Onneksi Reko huolehtii velipoikansa venyttelyistä, kuten alimmaisesta kuvasta näkyy ;-)

Reko ja lentävä opettaja

Reko vei jalat alta uudelta agilityopeltamme tänään. Kirjaimellisesti. Eipä tainnut Anne arvata, minkälaisen jyrän saa oppilaakseen :-D

Agilityn alkeiskurssi alkoi meidän kohdaltamme siis tänään Lempäälässä, SportDogParkissa. Opena oli siis tällä kertaa Anne. Harjoittelimme suoraa putkea, rengasta, muuria ja A:ta.

Suuri sisähalli, jossa neljä kentällistä harjoitteli yhtäaikaa, selvästi ihmetytti Rekoa. Tuntui hyvältä, kun aloitimme tutulla putkiharjoituksella. Reko oli aivan täpinöissään, kun osasi ja sai kovasti kehuja. Paikka muuttui heti kivaksi, kun tiesi, mitä siellä pitää tehdä.

Myös rengas sujui hyvin. A:n suoritimme kolmeen kertaan, samalla tavalla kuin kerran jo itsekseni olin harjoitellut. Haparoivaa oli, mutta eiköhän se siitä.

Illan humoristisin osuus koettiin muurilla, kun Reko hieman yli-innokkaana oppilaana meni ja veti narun toisessa päässä olleen Annen nurin. Ha-haa! Kyllä sitä pienessäkin on pitelemistä!

On Rekolla synttärit!

Tasan vuosi sitten Ronja synnytti maailmaan kolme ihanaa pentua: Oskarin, Inkerin ja Jalmarin. Viimeksi mainittu tuntee nykyisin nimen Reko.

Pakko kai se on uskoa, että minun pieni pentuni täyttää tänään jo vuoden. Uskomatonta!

Rekon synttäreitä juhlittiin tänään talvisessa säässä. Lahjojakin saatiin, leikittiin ja herkuteltiin, mutta paras lahja tulee vasta torstaina. Tai oikeastaan seitsemänä seuraavana torstaina. Pääsimme agilityn alkeiskurssille!

Hevosmiehet

Reko ja Pyry leikkivät tällä viikolla hevosmiehiä ja ulkoilivat parina päivänä ihan oikean hirnujan kanssa. Onneksi Lumi oli rauhallinen lenkkikaveri, eikä hermostunut poikien haisteluyrityksistä tipan vertaa. Rauhallinen on myös tämä Lumin lajitoveri!

Osteopaatilla, osa 2

Pyryn selkäremontti jatkui torstaina Riihimäellä. Matkan osteopaatin/fysioterapeutin vastaanotolle ajoi ihan mielellään, kun näki, että jo ensimmäinen käynti tuotti tulosta: selän liikkuvuus parani, takajalkojen askellus sai uutta pontta ja tuntuipa Pyryn mielikin taas pitkästä aikaa auringoisemmalta.

Toivoin jo ihmeparantumista ja lupaa treenailuun, mutta ei se nyt ihan niin nopeasti käynytkään. Hyvää oli se, että Pyryn ranka oli pysynyt suorassa. Huonoa taas se, että keski- ja alaselässä oli jäykkyyttä. Pahin paikka oli vasemmassa kyljessä. Vasemman takajalan liikerata oli myös selvästi oikeata puolta lyhyempi.

Kolmen vartin hoito kuitenkin tepsi hyvin ja lopulta vasenkin puoli jousti paremmin. Osteopaatti sanoi, että Pyry reagoi käsittelyyn hyvin ja siksi hän jatkaisi hoitoja säännöllisesti niin kauan kunnes kaikki selvät ongelmakohdat on saatu korjattua. Harmi, että saimme sovittua seuraavan käyntikerran vasta neljän viikon päähän.

Talvinen kuvahaaste

Pogo esitti Rekolle kuvahaasteen, joka kuuluu näin:

Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

Ja tottahan toki me haasteeseen vastaamme! Kas tässä:

Elämme parhaillaan Rekon ensimmäistä talvea, joten kovin syvältä tietokoneen uumenista ei tätä kuvaa tarvinnut onkia. Kuva on otettu tammikuussa Rekon ja Pihkan kokeiltua pääseekö lumikinosten alta Kiinaan (ei päässyt). Tämän vekkulin kuvan on ottanut Reija, mikä tekee kuvasta tietysti vielä tärkeämmän.

Reko kiittää annetusta tehtävästä ja haastaa talvikuvien etsintään:

1. Ronjan (äityli)
2. Kaapon (velipoika)
3. Jami Jamituksen (sukulaispoika)
4. Rossi-mustaterrierin (murrekirjailija)
5. Elli-parsonin (agilitykaveri)

Reko ja houkutusputki

Pakkasta ja viimaa uhmaten treenasimme agilitya maneesissa tänään. Rakentelin sellaisen viiden hypyn ja kolmen putken radan, jota treenasimme Rekon kanssa ensin osissa. Tällaisiin asioihin kiinnitin huomiota:

• Paikalla olo lähdössä. Reko pysyi täydellisesti. Sain rauhassa mennä useammankin esteen taakse ottamaan vastaan ja tehdä vielä ylimääräisiäkin kiemuroita ihan rauhassa. Seuraavaksi pitää lisätä häiriötä (ääniä, liikettä, leluja) lyhemmältä matkalta.
• Putken pimeä kulma. Oli jäänyt viime kerralta hyvin mieleen. Kerran sain Rekon tekemään saman, mitä Pyrykin harrasti pienempänä: hyppäämään putken päälle tepsuttelemaan :-) Olisikohan ohjauksessa vikaa?!
• Sokea leikkaus oikella kädelle. Toimi hyvin. Yritän vahvistaa tuota oikella puolelle tuloa agilityssa, toko-jutuissa kun tulee vahvistettua vasenta puolta liiaksi.
• Takaakierto. Onnistui hyvin. Ensin vauhti hidastui, mutta parin toiston jälkeen viiletti jo vauhdilla.
• Houkutusputken ohitus. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun muistin tällaistakin harjoitella! Luulin tehtävää vaikeaksi, mutta Rekopa ei mennyt ansaan kertaakaan. Ohitus onnistui sekä sylkkärillä että pois päin käännöksellä. Hieno koira!

Lopuksi tein vielä koko kahdeksan esteen pätkän kokonaisena ja Reko viiletti virheettömästi koko radan. Ensi kerralla pitää malttaa harjoitella vähemmän. Tämän päivän treeni venyi yli puolen tunnin, mikä on pienelle pojalle liikaa.

Jäykistelijälläkin on toivoa

Pyryn ranka pääsi vihdoin ammattilaisen käsittelyyn. Olen tyytyväinen, vaikka tuloksista ei tietenkään voi vielä sanoa mitään.

Lohduttavaa on kuitenkin se, ettei osteopaatti nähnyt yhteyttä Pyryn jäykkyyden ja kahdeksan lannenikaman välillä. Perusteellisen tutkimuksen ja hoidon jälkeen osteopaatti epäili Pyryn törmänneen johonkin. Vinoumaa oli kuulemma ohimoluista lähtien koko koirassa! Kaiken pitäisi kuulemma kuitenkin olla hoidettavissa.

Keskiviikkoon saakka pitää ottaa ihan rauhallisesti, ja raskasta treeniä pitää välttää ainakin seuraavat pari viikkoa. Ensi viikon lopulla käymme osteopaatilla uudelleen. Sitten olemme taas hieman viisaampia.

Valentinot metsäretkellä

Mukavaa ystävänpäivää! Pyry ja Reko juhlivat Valentinon päivää yhdessä Carloksen ja Tepon kanssa. Uskomattoman hyvin poikaporukka tulee toimeen, vaikka näkeekin enää harvoin.

Aiemmin Pyry ja Carlos olivat parhaat ystävät, jotka leikkivät leikkimästä päästyäänkin keskenään. Liekö syynä aikuistuminen tai laumaan liittyneet pikkuveljet, mutta nyt "vanhat herrat" keskittyvät metsälenkeillä omiin touhuihinsa. Paini- ja hippaleikit ovat nyt porukan nuorison, Tepon ja Rekon, heiniä.

Karkulaisen kauhistus

Takapenkin vallannut kilisevä kirppukori on palvellut meidän laumaamme jo useamman viikon, mutta jostain kumman syystä se on jäänyt esittelemättä.

Ei, esittämästämme toiveesta huolimatta joulupukki ei sitä tuonut. Se piti ostaa ihan itse. Mutta vaikuttaa siltä, että se on hintansa (55 euroa) väärti: pikkuviikarikaan ei enää pääse karkuteille edes silloin, kun jää autoon yksin. Vielä jos toosan saisi täysin hiljaiseksi myös pikkuteillä huristellessa, olisi matkanteko täydellistä.

Kavereiden kanssa

Viikonloppujen parasta antia ovat ystävät ja pitkät lenkit koirien kanssa. Tänä viikonloppuna sain nauttia niistä yhdessä ja vielä kumpanakin päivänä.

Eilen tallusteltiin ja turinoitiin kymmenen koiran voimin Soukaisten metsissä ja tänään neljän koiran kanssa meren jäällä. Mahtavaa. Mutta miksi huomenna on taas maanantai?

A-lonkat

Tänään Kennelliitosta saapunut Pyryn lonkka- ja kyynärlausunto piti sisällään yllätyksen: kummassakaan lonkkanivelessä ei ole muutoksia. Pyryllä onkin siis A-lonkat!! Kyynärnivelien lausunto oli odotettu 0/0, ei muutoksia. Mahtavaa!

Harmi, ettei lausunnossa ollut mitään mainintaa selästä. Soittelen vielä perään, josko sellainen olisi mahdollista saada.

J.K. Kennelliitosta ei saa selkälausuntoja. Käännyin Yliopistollisen eläinsairaalan puoleen.

Apua odotellessa

Odottavan aika on PITKÄ. Pyryn piti tänään päästä osteopaatin pakeille. Huristelimme jo kohti Hyvinkäätä, kun puhelin soi. Osteopaatti oli sairastunut ja aikamme peruttiin. Kolmen viikon päästä uusi yritys.

Rengas ja A tutuiksi

Pitkästä aikaa päästiin Rekon kanssa treenaamaan porukassa agilitya. Pimeä putkikulma, rengas ja A, siinä päivän tinki.

Putkikulma oli meille vaikea. Reko kyllä meni putkeen, mutta palasi useamman kerran puolivälistä tarkistamaan, että näinkö tässä tosiaan piti mennä. Taisin lähteä vähän liian vaikeasti liikkeelle, mutta onneksi Reko jaksaa yrittää, vaikkei heti onnistuisikaan.

Kokonainen A ja normaalikokoinen rengas olivat harjoittelussa nyt ensimmäistä kertaa. Molemmat menivät vallan mainiosti. A:n teimme vain pari kertaa, onhan se vielä aika rankka este noin nuorelle koiralle. Palkkailin alastulokontaktilla ja uskomattoman hyvin Reko siellä pysyi. Pystyin jo pari askelta irtoamaankin. Rengasta tein ensin kutsumalla luokse renkaan läpi ja sitten lähetyksenä lelulle. Kerran Reko varasti lelulle renkaan ohitse, mutta koska siitä ei herunut palkkaa, se korjasi tilanteen hyppäämällä renkaan oikein jo ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Mahdottoman oppivainen nuori herra!

Pomppamiehet

Lelujen ja herkkujen lisäksi poikia hemmoteltiin jouluna uusilla Pomppa-takeilla. Ne tulivatkin tarpeeseen. Harvoin on ollut niin kylmää joululomaa kuin tänä vuonna!

Pompan malli istuu hyvin, aivan kuten mainoksissa lupailtiinkin. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla!

Jalmari Luminietos alias Reko

Kahdeksas lannenikama

Pyryllä on kahdeksan lannenikamaa normaalin seitsemän sijaan. Asia selvisi tavallisten kyynär- ja lonkkakuvausten yhteydessä juuri ennen joulua.

Olin jo kesällä päättänyt kuvauttaa Pyryn, koska se on aina ollut jäykkä varsinkin takaosastaan. Ajattelin, että syy voisi olla lonkissa. Selän muutoksia en osannut edes pelätä.


Pyryn kyynärät ja polvet ovat priimat. Lonkat eläinlääkäri arvioi B-C -tasoisiksi. Niistä ei kuitenkaan pitäisi hänen mukaansa koitua ongelmia.

Selästä eläinlääkäri ei osannut sanoa vielä oikein mitään. Kuvat lähetettiin Kennelliittoon, josta toivon saavani lausunnon myös selästä. Eläinlääkäri lupasi pyytää lausuntoa myös toisaalta. Borderterrierikerhon jalostustoimikunnan mukaan bordereilla esiintyy jonkin verran välimuotoisia nikamia, jotka voidaan katsoa ylimääräisiksi lannenikamiksi. Jokainen tapaus on omanlaisensa ja vaivat, jos niitä on, sen mukaisia.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa Pyryn kohdalla? Onko sillä kipuja? Pahenevatko ne iän myötä? Voiko vaivoja ehkäistä? Miten käy agilityharrastuksen? Millainen liikunta olisi hyvästä ja millainen pahasta? Voiko ruokinnalla vaikuttaa asiaan?

Paljon kysymyksiä. Toistaiseksi ei vastauksia. Tuijotan Pyryn tekemisiä ja kuvittelen näkeväni vaikka mitä. Odotan lausuntoja. Kahden ja puolen viikon päästä Pyry joka tapauksessa pääsee osteopaatin/fysioterapeutin käsittelyyn Hyvinkäälle. Toivon todella, että hänestä on meille apua.
Toivon vuodelta 2010 vain yhtä asiaa: terveyttä.

Hieman myöhässä (tai sitten reilusti etuajassa): Hyvää Joulua!

Toivottavasti kaikilla karvakuonoilla ja niiden omistajilla oli oikein leppoisa ja makoisa joulu!

Meillä oli. Pakenimme jo hyvissä ajoin ennen joulua Savoon mökkeilemään ja samaan syssyyn viihdyimme siellä kinosten ja pakkasten keskellä vielä vuodenvaihteenkin. Tarkoitus oli kirjoitella jo sieltä kuulumisia, mutta lomailu vei voiton.

Pyry ja Reko huhkivat ulkohommia (Pyry huomattavasti Rekoa innokkaammin), nauttivat takkatulesta (tämä jäi enemmän Rekon vastuulle) ja maiskuttelivat omia jouluherkkujaan. Pakettien määrästä päätellen oli Korvatunturin väki katsellut poikien touhuja sormien välistä.

Ihan sydämestä kirpaisi, kun tänään piti ihmisten ilmoille palatessamme pistää pojat taas hihnoihin. Olisivat remmit saaneet minun puolesta pölyttyä kauemminkin.