A-lonkat

Tänään Kennelliitosta saapunut Pyryn lonkka- ja kyynärlausunto piti sisällään yllätyksen: kummassakaan lonkkanivelessä ei ole muutoksia. Pyryllä onkin siis A-lonkat!! Kyynärnivelien lausunto oli odotettu 0/0, ei muutoksia. Mahtavaa!

Harmi, ettei lausunnossa ollut mitään mainintaa selästä. Soittelen vielä perään, josko sellainen olisi mahdollista saada.

J.K. Kennelliitosta ei saa selkälausuntoja. Käännyin Yliopistollisen eläinsairaalan puoleen.

Apua odotellessa

Odottavan aika on PITKÄ. Pyryn piti tänään päästä osteopaatin pakeille. Huristelimme jo kohti Hyvinkäätä, kun puhelin soi. Osteopaatti oli sairastunut ja aikamme peruttiin. Kolmen viikon päästä uusi yritys.

Rengas ja A tutuiksi

Pitkästä aikaa päästiin Rekon kanssa treenaamaan porukassa agilitya. Pimeä putkikulma, rengas ja A, siinä päivän tinki.

Putkikulma oli meille vaikea. Reko kyllä meni putkeen, mutta palasi useamman kerran puolivälistä tarkistamaan, että näinkö tässä tosiaan piti mennä. Taisin lähteä vähän liian vaikeasti liikkeelle, mutta onneksi Reko jaksaa yrittää, vaikkei heti onnistuisikaan.

Kokonainen A ja normaalikokoinen rengas olivat harjoittelussa nyt ensimmäistä kertaa. Molemmat menivät vallan mainiosti. A:n teimme vain pari kertaa, onhan se vielä aika rankka este noin nuorelle koiralle. Palkkailin alastulokontaktilla ja uskomattoman hyvin Reko siellä pysyi. Pystyin jo pari askelta irtoamaankin. Rengasta tein ensin kutsumalla luokse renkaan läpi ja sitten lähetyksenä lelulle. Kerran Reko varasti lelulle renkaan ohitse, mutta koska siitä ei herunut palkkaa, se korjasi tilanteen hyppäämällä renkaan oikein jo ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Mahdottoman oppivainen nuori herra!

Pomppamiehet

Lelujen ja herkkujen lisäksi poikia hemmoteltiin jouluna uusilla Pomppa-takeilla. Ne tulivatkin tarpeeseen. Harvoin on ollut niin kylmää joululomaa kuin tänä vuonna!

Pompan malli istuu hyvin, aivan kuten mainoksissa lupailtiinkin. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla!

Jalmari Luminietos alias Reko

Kahdeksas lannenikama

Pyryllä on kahdeksan lannenikamaa normaalin seitsemän sijaan. Asia selvisi tavallisten kyynär- ja lonkkakuvausten yhteydessä juuri ennen joulua.

Olin jo kesällä päättänyt kuvauttaa Pyryn, koska se on aina ollut jäykkä varsinkin takaosastaan. Ajattelin, että syy voisi olla lonkissa. Selän muutoksia en osannut edes pelätä.


Pyryn kyynärät ja polvet ovat priimat. Lonkat eläinlääkäri arvioi B-C -tasoisiksi. Niistä ei kuitenkaan pitäisi hänen mukaansa koitua ongelmia.

Selästä eläinlääkäri ei osannut sanoa vielä oikein mitään. Kuvat lähetettiin Kennelliittoon, josta toivon saavani lausunnon myös selästä. Eläinlääkäri lupasi pyytää lausuntoa myös toisaalta. Borderterrierikerhon jalostustoimikunnan mukaan bordereilla esiintyy jonkin verran välimuotoisia nikamia, jotka voidaan katsoa ylimääräisiksi lannenikamiksi. Jokainen tapaus on omanlaisensa ja vaivat, jos niitä on, sen mukaisia.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa Pyryn kohdalla? Onko sillä kipuja? Pahenevatko ne iän myötä? Voiko vaivoja ehkäistä? Miten käy agilityharrastuksen? Millainen liikunta olisi hyvästä ja millainen pahasta? Voiko ruokinnalla vaikuttaa asiaan?

Paljon kysymyksiä. Toistaiseksi ei vastauksia. Tuijotan Pyryn tekemisiä ja kuvittelen näkeväni vaikka mitä. Odotan lausuntoja. Kahden ja puolen viikon päästä Pyry joka tapauksessa pääsee osteopaatin/fysioterapeutin käsittelyyn Hyvinkäälle. Toivon todella, että hänestä on meille apua.
Toivon vuodelta 2010 vain yhtä asiaa: terveyttä.

Hieman myöhässä (tai sitten reilusti etuajassa): Hyvää Joulua!

Toivottavasti kaikilla karvakuonoilla ja niiden omistajilla oli oikein leppoisa ja makoisa joulu!

Meillä oli. Pakenimme jo hyvissä ajoin ennen joulua Savoon mökkeilemään ja samaan syssyyn viihdyimme siellä kinosten ja pakkasten keskellä vielä vuodenvaihteenkin. Tarkoitus oli kirjoitella jo sieltä kuulumisia, mutta lomailu vei voiton.

Pyry ja Reko huhkivat ulkohommia (Pyry huomattavasti Rekoa innokkaammin), nauttivat takkatulesta (tämä jäi enemmän Rekon vastuulle) ja maiskuttelivat omia jouluherkkujaan. Pakettien määrästä päätellen oli Korvatunturin väki katsellut poikien touhuja sormien välistä.

Ihan sydämestä kirpaisi, kun tänään piti ihmisten ilmoille palatessamme pistää pojat taas hihnoihin. Olisivat remmit saaneet minun puolesta pölyttyä kauemminkin.