torstai 29. joulukuuta 2011

perjantai 23. joulukuuta 2011

lauantai 26. marraskuuta 2011

Hammasta köyhempi

Pyry hävisi ruletissa puunkarahkalle. Eipä tullut yllätyksenä. Uhkapeliltä se puiden riepominen on näyttänyt jo pidemmän aikaa. Tappio myönnettiin tosin vasta kotona, kun hammas tippui keskelle olkkarin mattoa. Sekä minä että Pyry näytimme yhtä yllättyneiltä. Pikatarkastuksen jälkeen tappio kirjattiin vasempaan alaleukaan, jossa näkyi enää kaksijuurisen hampaan kaula. Koko kruunuosa oli murtunut irti.

Toissapäivänä Pyryltä poistettiin eläinlääkäriasemalla se, mitä hampaasta oli vielä jäljellä. Potilaskertomuksesta: "Pyry tuotiin vastaanotolle välihampaan tapaturmaisen murtumisen vuoksi. Vasemmalla alhaalla P4-hampaassa komplisoitunut kruunujuurimurtuma, melkein koko hampaan kruunu murtunut. Murtumalinja ulottuu kummassakin juuressa hampaan kaulaan asti. Kyseinen hammas on poistettu inhalaatioanestesiassa. Muuten suu ja hampaat olivat erinomaisessa kunnossa."

Ensimmäinen ilta toimenpiteen jälkeen oli pitkä. Pyry yritti olla liikkeessä, vaikkei kunnolla siihen pystynytkään. Peitot eivät kelvanneet, vaikka se tärisikin kylmyyttä. Ja se itku. Ei siinä auttanut kuin tehdä peti lattialle ja ottaa poika kainaloon. Onneksi jo seuraavana päivänä helpotti ja tänään ei toimenpidettä enää muistetakaan. Kipulääkettä on vielä pariksi päiväksi. Suun desinfiointi jatkuu kaksi viikkoa. Kilpailukielto on vuoden loppuun.

Ja mitä tämä ruletti sitten maksoi? 318 euroa. Ihanan kallista! Onneksi tapaturmavakuutus kuittasi laskusta suurimman osan. Kauhulla ajattelen sitä laskua, jos oikeasti tapahtuisi jotain.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Nolo reissu

Kävimme töpeksimässä ATT:n agikisoissa eilen. Vois vaikka naurattaa, jos ei harmittais ihan näin paljon. Tykkään kovasti Savijoen radoista. Hyvät ne olivat tälläkin kertaa, mutta kun ei vain osaa.

Ekalla agiradalla töpeksin heti toisella esteellä kääntämällä pakkovalssin liian aikaisin, ja Pyry hyppäsi esteen väärästä suunnasta. Jostain syystä Pyry ei lähtötilanteessa ymmärrä lukea pakkovalssia pelkästä merkkauksesta oikein, ja mun olisi kyllä pitänyt tämä tietää. Seuraava virhe tapahtui 10. esteen jälkeen, kun Pyry ei lähtenyt välistävetoon. Loppurata olikin sitten jo ihan katastrofi. Kontakti-puomi -erottelu! Pyry tarjosi molemmilla radoilla vain ja ainoastaan kontaktia. Takaakierto, no ei me sitä osata. Eikä keppejäkään.

Toinen rata meni, jos mahdollista, huonommin. Toiselle esteelle piti tehdä takaakierto-niisto, mutta Pyry luki jotain ihan omaa ratapiirrostaan ja haki putken. Ja näitä on piru vie harjoiteltu! Ja on muuten valssejakin, mutta silti en osannut. Kontaktit Pyry tuli nopeasti alas saakka, mutta ei odottanut kertaakaan vapautusta. Toisella radalla homma hajoskin sitten siihen, kun en päässyt Pyryn eteen A:lla ja Pyry hyppäsi seuraavan esteen väärästä suunnasta. Rata jatkui A-putki -erottelulla, jossa Pyry tarjosi ehkä noin viisi kertaa itseään A:lle ja yhteen väärään putkeenkin ennen kuin pääsimme yhteisymmärrykseen: kilpa-agility ei ole meidän juttu.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Valssaten

Elinan koulutuksessa viime sunnuntaina tehtiin hypäriä ja valssailtiin päämme pyörälle. Pyry oli älyttömän hyvä!

Heti alkuun oli ihmisnuoli ja perään liuta valsseja, kaikki vähän erilaisia. Rintamasuuntien kanssa sai olla tosi tarkkana. Esimerkiksi yhdessä takaakiertokohdassa mun piti heittää Pyryä kohti seinää, että sain sille hyvän hyppylinjan irti esteestä. Koskahan oikeasti alan ymmärtää noiden linjojen päälle?

Radan vaikein kohta oli kahden putken jälkeen, jossa piti ensin valssata, rytmittää ja sitten vielä tehdä vastakäännös. Hirmu hyvin se sitten kuitenkin toimi. Kerrankin sai luvan kanssa sipsuttaa valssissa. Lopussa sitten pitikin tehdä tosi vauhdikkaat valssit, jotka aiheuttivat maitohappoisissa jaloissa vaikeuksia. Tällä viikolla ollaankin sitten Elinan kehotuksesta valssailtu pitkillä askelilla metsissä ja pururadoilla. Joku luulee meitä vielä hulluiksi... Tai eivät mitään luule, tietävät.

Maanantain treeneissä yritettiin samaa rataa nollaharjoituksella läpi. Aika pitkälle päästiinkin: 24. esteen rima tuli alas, kun vedätin liikaa. Päästiin kuitenkin niin pitkälle, ettei siinä vaiheessa harmittanut yhtään.

Liikeradat kunnossa

Viime kuun melko pahoistakin jumeista ei ollut enää tietoakaan, kun Pyry viime viikolla kävi fysioterapeutilla. Suora, rento poika. Liikeradat erinomaiset. Mahtavaa. Ensi kuussa sitten taas.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Pyryharakka






















Nimipäiväsankarin nimeen on tänä vuonna kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota. Kaksissa virallisissa kisoissa on tuomari erikseen käynyt kehumassa osuvaa nimeä. Tiesittekö muuten, mitä pyryharakka tarkoittaa? Vílkasta, levotonta, nopealiikkeistä ja ilakoivaa. Sopii Pyryyn agilityradalla. Kotona sen nimi voisi paremminkin olla Mauno.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Onko siellä joku?




















Nyt lähti nenäpunkit, väiveet, sikaripunkit, syyhypunkit, korvapunkit, sydänmadot, suolinkaiset, hakamadot, piiskamadot ja kirput! Jos niitä siis ikinä olikaan.

Pyry sai eläinlääkäriltä vähän vahvemman loislääkkeen kaverikoiran kautta heränneen nenäpunkkiepäilyn vuoksi. Ei siitä varmaan haittaakaan ole.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

torstai 20. lokakuuta 2011

Lehdistä luettua

Uusimman Borderin kannessa on Teppo, Valentinomme Seinäjoelta! Ensimmäisen kerran poika esiintyi Pyrymaailmassa 16-viikkoisena, otsikolla: Komeat pojat metsässä. Tepon komeus loisti ilmeisesti jo tuolloin. Onneksi olkoon erikoisnäyttelyn voitosta!

Samaisessa lehdessä oli myös katsaus tämän vuoden agilityn SM-kisoista. Pyrykin oli mainittu! "Lauantain joukkuekilpailut aloittivat SM-kisat. Medijoukkueita oli 48, joista viidessä oli borderiedustus, yhteensä kuusi borderterrieriä. Näistä Voitto sijoittui joukkueensa (Turun Seudun Agilityurheilijat) kanssa neljänsiksi ja Pyryn joukkue (Äetsän Seudun Koirakerho) ylsi kuudennelle sijalle. Molemmat koirat tekivät hienot puhtaat radat."

Aamulehden sunnuntailiitteessä taas oli juttu Pyryn kasvattajan työstä otsikolla: "Rietas-kukon tunnetaitokoulu". Aivan mahtava juttu! Kannattaa lukea, jos vain saatte jostakin käsiinne. Jutussa oli mukana myös Pyryn Lotta-emo, kokenut tunnetaitokoira. Tässäpä vielä lainaus tuosta jutusta: "Eläin mallintaa läsnäolon täydellisesti. Sillä ei ole tehokkuusajattelua. Ei tuo kukkokaan mieti, miten se voisi olla tehokkaampi tai parempi. Se on tässä ja nyt."

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Syksyn muotia






















Ei auta nyrpeä ilme. Heijastimia ja takkeja tarvitaan taas.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Syyssempalot





















Seuran kesäkauden päätös, Syyssempalot, järjestettiin sunnuntaina. Pienen talkoilun jälkeen Pyry pääsi avoimelle agi- ja hyppyradalle, sekä 5-vuotiaan kummipoikani kanssa pujottelukisaan.

Agiradalla tuli yksi rima alas, muutoin rata sujui virheittä. Pyry voitti tuloksella 5/-14,05. Hyppyrata oli jälleen kinkkisempi meille. Ensimmäisellä yrittämällä olin jäljessä putken pimeään päähän lähettämisessä ja Pyry kävi omatoimisesti hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn. Toisella yrittämällä Pyry kadotti mut putkessa ja juoksi sitten varmuuden vuoksi putken kahteen kertaan. Hassu ukko.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Paimenkoiraksi naamioitunut terrieri

Ulkokauden viimeiset treenit vedettiin tällä viikolla. Pyry yllätti olemalla älyttömän hyvin kuulolla. Suurimmat ongelmat tulikin siitä, kun sain sen ennakoinneilla kääntymään jo ennen suoritettavaksi tarkoitettuja esteitä. Eipä ole tällaista ongelmaa ollut ennen! En voinut kuin kehua pientä terrieriäni (joka siis sinä iltana kuvitteli olevansa paimenkoira).

Heti radan alussa oli kepeille vienti umpikulmasta, joka onnistui hyvin. Myös jaakotus, pimeä putkikulma, putki-pöytä -erottelu, puomin yli leijeröinti ja sokkari puomille onnistuivat heti ensimmäisellä yrittämällä. Muutama näistä ei olisi kyllä onnistunut vielä keväällä! Hieno homma, että jotain on opittukin.

Vaikein kohta oli pituudella, jossa koira piti kääntää takaisin tulosuuntaan. Yleensä saan tuollaisissa tilanteissa ennakoida ja reilusti, jotta Pyry ei sinkoa edessäoleville esteille. Nyt se yllätti ja kääntyi jo ennen pituutta! Tulipahan hyvä muistutus siitä, että ohjaava käsi ei saa kadota ennakoinnista huolimatta.

Toinen asia, joka nousi treenattavien asioiden joukkoon, on mun turha huutelu radalla. Jostain syystä huutelen Pyrylle "tässä", vaikkei sellaista käskyä meillä edes ole. Mä en tajua mistä olen moisen keksinyt. Tohinoissani vissiin vain haluan pitää jotain ääntä radalla. Ihmekös kun oikeat käskyt hukkuvat. Koutsi ehdotti, että jättäisin myös hyppy-käskyt pois. Pitää harkita. Tässittelyä lupaan kuitenkin vähentää.

Sateiden ja pimenevien iltojen keskellä tuntuu ihan kivalta päästä taas ensi kuun alusta halliin treenaamaan. Treeni-iltojen kilometritkin tippuvat vaivaiseen 54:ään, kesäkaudella treeni-iltoina joutuu ajelemaan 75 kilometriä. (Vähän toista kuin Rauman vuosina, kun kentälle oli kävelymatka.) Onneksi autoilu on ihan kivaa.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Hyvä vitonen ja tönötyshylly

Räsänen oli tehnyt kivat radat tänään Porissa käytyihin piirinmestaruuksiin. Aamusella aloitimme agilityradalla, joka sujuikin meiltä varsin mallikkaasti. A:n jälkeinen takaakierto-päällejuoksu onnistui vain puoliksi. Pyry lähti hypyn taakse turhankin innokkaasti ja oli jo hakeutumassa putkeen, mutta sain onneksi vedettyä takaisin. Tuomari tulkitsi tämän kielloksi. Muutoin rata sujui mielestäni hyvin ja vauhdikkaasti. Kontakteillakaan ei madeltu ja maltettiin silti odottaa lähtölupa. Sijoitus oli viides.

Hyppyradat tuntuvat aina vaikeilta, niin tänäänkin. Jäin aivan turhaan tönöttämään heti neljännellä esteellä ja arvatenkin olin auttamattomasti myöhässä vitosesteen jälkeisessä välistävedossa. Eipä Pyry sitten tullut välistä, ihme koira ;-) Rytmi meni sekaisin ja Pyry tiesi tehneensä väärin, mikä sai sen sinkoilemaan kahta kauheammin esteille. Jos hylätyksi voisi tulla useammin kuin kerran yhden radan aikana, olisimme keränneet 6-7 hyllyä, muistaakseni. Voi voi voi.

No mutta tärkeintä on, että rimoja ei tullut alas, vauhtia oli paljon ja että kontaktit onnistuivat. Tuntuu, että Pyryn selkäkin olisi taas hyvässä kunnossa. Kartturin kun vielä saisi pysymään kärryillä tilanteissa niin voisi kolmosten kisoistakin tulla tuloksia.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Valmistautumisen helppous





















Ensin kartturi kuumeilee ja sairastaa sitkeää syysflunssaa. Sitten kaatuu puu ja valotolppa harjoittelukentälle, ja estää treenaamisen. Kolmanneksi koiran selkä jumittuu lannenikamien kohdalta. Aivan kuin joku yrittäisi kertoa, ettei huominen piirimestaruuskilpailu menisi ihan nappiin. Kivaa on silti lähteä katsomaan tuttujen kisasuorituksia. Me kisaamme, mikäli kummankaan kunnossa tai vetreydessä ei tapahdu muutosta pahempaan.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Täydellinen lauma






















Pihka ja Pyry ovat monella tapaa hyvin erilaiset koirat. Siksi ne varmaan sopivatkin niin hyvin yhteen.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Sen täytyy olla kivaa





















Agilityn täytyy olla kivaa, kun siitä jaksaa innostua reilun 38 asteen kuumeessakin! Syysflunssa iski, mutta päätin silti mennä Elinan koulutukseen eilen. Kunto ei sallinut juoksemista, eikä pienemmätkään ohjauskuviot oikein onnistuneet, kun sekä jalat että kädet tärisivät, mutta silti kannatti mennä! Nyt ehdimme jutella Pyryn ja mun haasteista, opetella yhden uuden leikin A:n kontaktin nopeuttamiseksi, piirrellä ohjauskuvioita hiekkaan ja muuta sellaista, johon normaalitreenissä ei olisi ollut aikaa.

Kyllä me puolet harjoitusradastakin suoritettiin pienissä pätkissä. Niistoissa Elina muistutti näyttämään kädellä selvästi esteen yli koiralle, että nyt käännytään. Ja sitten opin uuden ohjaustavan: pyörityksen! Elina ei meinannut uskoa, kun sanoin, etten ole koskaan sitä tehnyt. On kuulemma yksi vanhimmista ohjauskuvioista. Pyry oppi sen kolmella harjoituksella, mulla menee ehkä vielä noin kolmekymmentä kertaa. Täytyy muistaa pitää kädet lähellä vartaloa, niiata ja pyöriä ihan paikallaan.

A:n ja muidenkin kontaktien nopettamiseksi Elina opetti meille Susan Garrettilta oppimansa leikin, jossa koiraa vedätetään lelun kanssa yhtä sivua ylös ja alas. Alastullessa koira saa aina kehuja. Kun koira tulee aivan täysillä alas saakka, se saa lelun itselleen. Tällä leikillä pyritään rikkomaan vanha kaava kontaktien suorittamisesta.

Nyt tekisi heti mieli mennä treenaamaan lisää, mutta ehkä mä ensin odottelen kuumeen laskemista. Pyry saa sillä välin treenailla omia keppileikkejään.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Odotettu vieras





















Pyrylle koitti onnenpäivät, kun se sai eilen Pihkan luokseen kyläilemään. Vielä Pyry ei ymmärrä, että saa pitää Pihkan luonaan tällä kertaa vähän pidempään, reilun viikon.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Syksy saa






















Kesästä jäi paljon hyviä muistoja. Kahdet viralliset kolmosluokan kisat jäivät mieleen hyvinä harjoituksina. Epävirallisissa kisoissa on onnistuttukin. Muistoihin jäi sekä Musti ja Mirri -cupin että kaupunkitaistelun voitto. Treenailtukin ollaan melko ahkerasti.

Ehdittiin me sentään myös samoilla metsissä: käydä marjassa ja Pyry muutaman kerran myös sienessä hoitotätinsä kanssa. Ja tietysti uida :-) Viime viikonloppuna Pyry osallistui elämänsä ensimmäisiin mätsäreihin ja oli sinisten neljäs. Ja samana päivänä olleessa temppukisassa Pyry palkittiin haastavimman tempun osaajana!

Tässä kuussa mennään Elinan koulutukseen, käydään fysioterapiassa, valmistaudutaan kuukauden päästä oleviin piirimestaruuksiin ja saadaan ihana tyttökoira viikoksi kylään! Syksyn alku ei vaikuta ollenkaan pahalta.

maanantai 8. elokuuta 2011

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Nopeutta hakemassa


Agilityhuippujen nopeita suorituksia nähtyäni päätin, että nyt pitää saada lisää vauhtia meidänkin menoon. Treeneissä ollaankin nyt vedetty niin lujaa kuin on päästy. Kontakteistakin olen päästänyt Pyryä välillä läpi, mikä on tietty riskialtista. Jotakin kontaktien nopeuttamiseksi on kuitenkin tehtävä, eikä toimivaa keinoa ole yrityksistä huolimatta löytynyt.

Viime viikon epiksissä oli tavoitteena olla nopea. Ajattelin, että satsaan pelkkään nopeuteen, enkä välitä virheistä. Kontaktit ilman pysäytystä läpi, sokkareita kehiin ja vauhtia kinttuihin. Ja kuinka tässä hurjastelussa sitten kävikään: Pyry teki virheettömän radan! Aika oli reilut 11 sekuntia alle ihanneajan ja kisan paras. Kumpa uskaltaisi virallisissakin kisoissa ohjata yhtä rohkeasti!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Pihkan opissa metsästysjälkeä





















Pihka kävi mökillä opettamassa Pyrylle MEJÄ:ä, ja hyvin opettikin! Teimme Pyrylle noin 300 metrin jäljen vanhalle hakkuualueelle, joka oli aika vaikea kulkuinen. Kahden kulmamakauksen jälkeen oli pienen ojan ylitys ennen kaatoa. Teimme jäljen edellisenä iltapäivänä ja se sai vanheta liki 18 tuntia ennen ajoa.

Pyry yllätti meidät kaikki olemalla niin pätevä jälkikoira kuin olla vain voi. Se keskittyi, eteni rauhallisesti ja maavainuisesti, ei kysellyt ihmisiltä apua. Minä olin niin ihmeissäni koiran itseluottamuksesta, etten saanut sanaa suustani. Ensimmäisen kulman ohi Pyry meinasi oikaista, mutta pienen jarrutuksen jälkeen eteni makuulle saakka. Toinen makaus ja kaato menivät nappiin.

Oli myös mielenkiintoista päästä seuraamaan Pihkan työskentelyä. Koirahan sai pari viikkoa sitten täydet pisteet MEJÄ:n voittajaluokasta. Nytkin se suoritti katkokulmat ja muut vähän tahattomastikin tekemämme kommervenkit tarkasti.

Harjoituksesta jäi kyllä niin hyvä mieli kaikille, että jäljelle pitää päästä pian uudelleen.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Neljä vuotta sitten
























Neljä vuotta sitten Lotta sai kuusi ihanaa pentua. Yksi niistä vahtii nykyisin pihaani.

Pihavahti saa synttärilahjaksi kuuden viikon loman emäntänsä kanssa. Huomenna startataan mökille.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Nastolasta nolla

Ensimmäiset agilityn SM-kisamme sujuivat mallikkaasti. Kokematon joukkueemme kipusi kuudennelle sijalle yhteensä 49:stä medi-joukkueesta. Ei pöllömpää! Varsinkin, kun meistä kolme on noussut kolmosiin vasta toukokuussa. Kiitokset joukkuekavereille!

Me teimme Pyryn kanssa virheettömän radan ajalla -5,02. Pientä onnenkantamoistakin oli mukana. Okseri kolisi niin, että kuvittelin sen hajonneen. Maalissa sitten olikin yllätys, kun kuulin, että rimat pysyivät paikoillaan.



















Edeltävän viikon alkupuoli meni Pyryn punakoita tassuja hoidellessa ja toivoessa, että kisaamaan todella päästään. Keskiviikkona tassut jo kestivät, ja osallistuimme seuran epiksiin. Itse kisapäivä oli niin superjännittävä, ettei siitä osaa edes kertoa. Jännitin niin, että meinasin muun muassa nukahtaa (!?) kisapaikalla. Radan jälkeen fiilikset olivat pilvissä. Oli mahtavaa seurata muiden koirakoiden menoa ja jännittää sijoitustamme finaalikierroksella. Josko ensi vuonna pääsisimme myös yksilökisaan?

Kuvista kiitos Evelle.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Hyvänmielentreenit

Elina vetäisi meille sunnuntaina viimeiset hyvänmielentreenit ennen suuria kisoja. Radalla oli 30 estettä. Ensimmäiset kymmenen estettä menivät nappiin heti ensimmäisellä yrittämällä, samoin kymmenen viimeistä. Ne keskimmäiset kymmenen sitten tuottivatkin sopivasti päänvaivaa, mutta onnistuivat harjoittelun jälkeen. Ei ollut treenien nimi siis väärä.

A meni surkeasti. Se oli niin hidas, että etanakin olisi mennyt Pyrystä ohi. Elina käski irrottaa koiraa taas heti, kun yksikin tassu osuu maahan. Kepeille mentiin avokulmasta ja se kohta oli ohjauksellisesti radan vaikein. En meinannut millään ehtiä auttamaan Pyryä ja itsenäisesti se tunki aina toiseen väliin. Pari kertaa saatiin se onneksi onnistumaan, mutta ei missään nimessä onnistuisi vielä kisaradalla.

Putken pimeä kulma ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa, eivät myöskään takaakierrot tai välistävedot. Parannettavaa oli niistossa, jossa huomaamattani otin askeleen taakse ja olin seuraavasta kuviosta tietysti sitten sen askeleen jäljessä. Valssien ajoituksia jankattiin myös: Valssin ensimmäinen askel näyttää koiralle edellisen esteen ponnistuspaikan ja valssi pitää olla valmiina jo ennen kuin koira ponnistaa edelliselle hypylle. Helpommin sanottu kuin tehty.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Matkalaukkumallin kanssa tottista

Ollaan salaa treenailtu taas vähän TOKOa ja tänään käytiin kokeilemassa kuntoa epävirallisissa kisoissa. Tulokseksi saatiin 186 pistettä ja sijoitukseksi 3. Olen TOSI tyytyväinen. Ehkä me joskus vielä menemme ihan virallisiinkin.

Luoksepäästävyys: 10. Pakolliset pusut tuomarille, muutoin hyvä :-D

Paikalla makaaminen: 10. Pisimmät kaksi minuuttia ikinä! Puolitoista minuuttia meni loistavasti, loppusuoralla tuli vähän piippausta.

Seuraaminen kytkettynä: 8,5. "Se on tuollainen matkalaukkumalli," totesi tuomari. Tarkoitti sitä, että Pyry kyllä tulee tasaisen väljästi mukana, mutta ei juurikaan hae kontaktia.

Seuraaminen taluttimetta: 8,5. Huomattavasti parempi kuin edellinen, mutta ei lähelläkään tiivistä seuraamista.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5. Epäröi nousta perusasentoon lopussa. En ikinä treenatessa nosta perusasentoon, koska olen pelännyt ennakointia.

Luoksetulo: 10.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 7. Valui ja oli käymässä maahan, mutta onneksi korjasi.

Estehyppy: 10.

Kokonaisvaikutus: 10.

torstai 26. toukokuuta 2011

Kohti isoa kisaa

Me päästään Pyryn kanssa SM-kisoihin!!! Joukkuekisaan! Jabadabaduu! Uutinen muutti suunnitelmia tulevien viikkojen suhteen. Piti olla rauhaisampaa agilityn osalta ja tehdä enemmän muita lajeja, mutta ehtiihän niitä sitten myöhemminkin :-)

Tosin treenauksen kanssa pitää kyllä olla tarkkana, etten rasita Pyryä liikaa. Käytiin tiistaina fysioterapeutilla ja pojan lihakset olivat kuulemma kovat ja kireät. Fyssarin sanoin ei kuitenkaan ollut syytä huolestua. Hänen mukaansa kyse oli vain rasittuneista lihaksista. Lääkkeeksi määräsi pari rentoilupäivää ja niinhän me ollaan Pyryn kanssa keskitytty viime päivinä makoiluun :-D Lauantaina sitten taas treenataan.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Verivanan jäljillä






















Vanhojen harrastusten elvyttäminen alkoi eilen parilla MEJÄ-harjoituksella. Viime kerrasta olikin sitten vierähtänyt kaksi vuotta...

Tein kaksi noin 200 metrin jälkeä. Verta kului yhteensä 2,5 desilitraa. Lisäsin siihen vielä toisen mokoman vettä. Saakohan näin tehdä? Mitä sanoo harrastajat?

Ensimmäinen jälki vanheni kahdeksan ja toinen yhdeksän tuntia. Pyry oli hommasta innoissaan. Ensimmäiset metrit olivat sellaista kaahotusta, että pois alta oksat ja männynkävyt! Ensimmäisen makuun Pyry merkkasi käymällä siihen itse maate. Kehuin tietysti kovasti! Kumpa se aina merkkaisi makuut yhtä selvästi :-D Kaadolle saakka selvittiin ilman hukkia.

Toinen jälki oli hieman vaativammassa maastossa, mikä sai vauhdin laskemaan. Jostain syystä tämän jäljen Pyry hukkasi monta kertaa. Liekö alueella kulkenut riistaa vai oliko jälki niin paljon vaikeampi kuin ensimmäinen? Väsymystä en koirassa huomannut. Odotin jäljellä, että Pyry palaa kierroksiltaan takaisin jäljelle. Elikkäs estin sitä pääsemästä kauas jäljestä. Olikohan ihan pöljästi tehty? Hiljaa kuitenkin pysyin, vaikka Pyry välillä yritti luntata minusta vihjettä suunnasta. Onneksi jäljen loppuosa sujui hyvin ja siitä palkinnoksi Pyry pääsi kuin pääsikin kaadolle.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kansallispuistossa





















Kävimme eilen haistelemassa Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston ilmaa. Pyry otti turvekylvyn ja pelotti sisiliskon pitkospuiden alle piiloon. Muutoin oli hyvin rauhaisaa. Mieli lepäsi.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Toisten koirien rinnalla Pyry näyttää jätiltä





Toisten koirien rinnalla Pyry näyttää pikkuruiselta pennulta. :-D

perjantai 13. toukokuuta 2011

Omatoimi- ja epistreeniä

Käytiin eilen oman pitäjän kentällä treenailemassa kontakteja ja keppejä, ja tänään sitten jo päätettiin kokeilla samoja seuran epävirallisissa kisoissa.

Otin eilen kontakteille pitkästä aikaa namialustat merkkaamaan Pyrylle oikeaa pysähdyspaikkaa. Ja alustan kanssahan koira toimi mahdottoman hyvin. Sain jäädä taakse, pyrähtää ohi tai irrota sivusuunnassa ja Pyry napotti vapautuskäskyyn saakka ihan oikealla paikalla. Kerran sain sen häkeltymään kun livahdinkin itse puomin alle. Silloin Pyryn piti tulla katsomaan, että sekosinko minä, vai mistä tässä nyt on kyse :-) Kepeillä sain irrota eteen ja sivulle reilusti, mutta taakse jäämistä Pyry ei ymmärtänyt. Se lopetti pujottelun kesken, jos jäin liian taakse. Ei auttanut, vaikka palkka oli edessä... Tähän pitää keksiä jokin ratkaisu.

Tämän päivän epävirallisissa juostiin avoimen luokan rata kahteen kertaan, kun siihen annettiin mahdollisuus. Ekalla kerralla hinkattiin kontakteja. Pyry vapautti itse itsensä ja minähän palautin sitä puomille niin kauan, että se malttoi ohijuoksuni ja jaksoi odottaa vapautuskäskyn. Pyry oli ihan ihmeissään, kun kisatilanteessa menin käyttäytymään noin. Mutta kyllä siellä joku lamppu syttyi ainakin hetkeksi, sillä toisella yrittämällä kontaktit tuli just eikä melkein ja päästiin ilman ratavirhepisteitä maaliin. Päästiin vielä pokkaamaan ykköspalkinto!

tiistai 10. toukokuuta 2011

Kontaktit matelee

Ansaitun viikon loman jälkeen aloimme eilen treenata kohti kolmosluokan kisoja. Kivasti kulki.

Heikoin lenkki oli kontaktiesteiden suoritus. Kontaktit ovat tällä hetkellä kamalan hitaat, kun Pyry ei oikein tiedä, mihin kohtaan pitäisi pysähtyä, ja mistä käskystä vapautua. Niinpä se matelee heti huipulta saakka ja yrittää tarjota vähän jokaista mahdollista pysähdyskohtaa. Lisäksi Pyry on hyvin riippuvainen mun sijainnista. Hmm... Edessä taitaa olla aika kova työ.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Sertifikaatti kolmosiin






















Vietimme vappua Liedon agilitykisoissa. Napattiin voitto kaikilta kolmelta radalta!! Tuomarina ollut S. Savikko onnitteli ja kertoi myhäilleensä pitkin päivää Pyrylle. Sillä on kuulemma osuva nimi.

Pyry esittelikin tänään parhaita puoliaan. Ekana ollut hyppyrata oli ihan paras. Kaikki meni just eikä melkein. Agilityradat olivatkin sitten vaativammat. Vai tuliko ohjaajalle paineita sertifikaatin saannista?

Ekalla agiradalla Pyry joka tapauksessa kaahasi. Pari viime hetken pelastusta onnistui, mutta kepeiltä tuli sisäänmenovirhe. Korjauskaan ei heti onnistunut, joten yhteensä 10 virhepistettä. Toinen agilityrata meni paremmin. Yhteen tiukkaan paikkaan olisi pitänyt tehdä jaakotus, mutta onneksi Maijan karjaisukin toimi, ja saimme kuin saimmekin agilitysertifikaatin kolmosiin.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Jänesniemen opissa

Pääsiäisen kohokohta oli päästä Jänesniemen agikoulutukseen. Paljon asiaa tuli taas pohdittavaksi ja harjoiteltavaksi. Tässä muutamia:
  • Ohjaa linjoja, älä esteitä. Merkitse esimerkiksi sylivekillä koiralle oikea ponnistuspaikka, ei estettä.
  • Käytä pöytä-putki -erottelussa samaa käskytystä kuin puomi-putki -erottelussa. Meillä siis "kiipee"-käsky pöydälle.
  • Lyhin reitti ei ole välttämättä nopein. Mieti matkan lisäksi myös koiran luontainen hyppysuunta sekä linja seuraavalle esteelle.
  • Saksalaista ei kannata käyttää, jos takaakierto-persjättö riittää. Saksalaisen on käännettävä koiraa voimakkaammin.
  • Kontakteille aina suullinen vapautuskäsky. Vapauttaminen voi tapahtua liikkeessä, mutta ei liikkeellä! (Koskahan tämä menee paksuun kallooni?)
  • Jarrutusääni ennen putki-käskyä, jos pitää putken jälkeen kääntyä.

torstai 21. huhtikuuta 2011

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Rentona fysioterapiassa

Eilisellä fysioterapiakäynnillä ei ilmennyt mitään yllätyksiä. Melko tiiviis treenaaminen ei onneksi ole aiheuttanut Pyrylle jumituksia. Askel on pitkä ja koira suora.

Pientä kiristystä oli keskiselässä, mutta sekin kuulemma aukesi nopeasti. Hoidettavana oli huomattavasti viime kertaa rennompi veikko. Fyssari pääsi käsittelemään Pyryä reilummin ja koira vain nautti.

Talla pohjassa

Virallisten kisojen jäätymisen jälkeen pähkäilin, että nyt pitää saada Pyryyn lisää vauhtia ja innostusta agilitya kohtaan, jottei samanlaisia jäätymisiä enää kisoissa tulisi. Ja kuinkas sitten kävikään?

Pari omatoimista rallittelutreeniä ja lauantaina kohti naapuriseuran epiksiä. Tärkeimpänä harjoiteltavana asiana oli se, että Pyry myös häiriön alla pystyisi agiliitämään vauhdikkaasti. Onnistui! Karkasi niin komeesti hanskasta väärille esteille :-D

Sama meno jatkui myös maanantain treeneissä. Kaasu hirtti kiinni :-D Nooh, kai tästä joku tasapaino löytyy... Ehkä.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Lelujen tuho






















Pyryn vanhoja viisauksia: "Puoli tuntia kumilelusta, pehmolelusta ei hetkeäkään." "Ei sellaista lelua, johon terrierin hammas ei pystyisi."

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Uusimmassa Borderissa





















Erään innokkaan lukijan pentukuva on sivulla 48.

Sylivekki ja vippaus

Tämän kevään summauksesta huomaa, että uusia ohjauskuvioita on ainakin opeteltu agilityssa ahkerasti. Jokaisella on tietysti oma tyyli ohjata, eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa olekaan. Osa pärjää nyrkillisellä ohjauskuvioita, osalla repertuaari on laajempi.

Itse pidän erilaisten ohjauskuvioiden harjoittelusta. Pelkästään jo siitä syystä, että hyvä motoriikka ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Agilityssa monet asiat pitäisi tapahtua yhtäaikaa. Jalat voivat tarkoituksella mennä aivan eri suuntaan kuin ylävartalo. Samalla pitäisi vielä käyttää käsiä ja ääntä, lukea rataa ja pystyä myös yllättäviin sovelluksiin. Ei ole helppoa, varsinkaan jos ei katsomatta tiedä, mihin suuntaan omat jalat harottaa.

Pyry on siitä mainio treenikaveri aloittelevalle ohjaajalle, että se kestää paljon toistoja. Sen kanssa voi kokeilla samaa kohtaa kymmeniä kertoja ja joka kerta se tekee homman yhtä innokkaasti.

Maanantain treeneissä tuli eteen sylivekki ja vippaus, jotka molemmat onnistuivat! Muutoinkin Pyry kääntyi hyvin ja rata kulki. Tänään käytiin avaamassa ulkokausi ja harjoiteltiin vielä sylivekkiä ja vippausta, ja sivuirtoamista kepeiltä. Toimi.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Laulu Rekolle

Vuosi on kulunut. Kamala, paha vuosi.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Keppejä ja kontakteja

Menimme jo tänään treenaamaan, vaikka lauantain maratoni vielä varmaan tuntuikin Pyryn tassuissa. Rataa ei kuitenkaan tällä kertaa tehty, vaan pieniä 3-7 esteen tekniikka- ja esteharjoituksia.

Pääpaino oli kepeillä ja kontakteilla. Kepeille laitoin palkan eteen odottamaan, ja harjoittelin takaaleikkausta, sivuirtoamista ja sokkaria. Pyry ei mun puolenvaihdoista ja pyrähtelyistä hämääntynyt, vaan tähtäsi hienosti kohti palkkaa.

Kontakteille laitoin kans pitkästä aikaa palkkaa eteen ja jäin itse himmailemaan reilusti Pyryn taakse. Pientä epävarmuutta oli tässä harjoituksessa. Kerran Pyry kääntyi ja palasi puomia takaisin, kun huomasi minun jääneen taakse. Kyllä se sitten onneksi tajusi saavansa mennä palkalle ilmankin, että minä olen vieressä/edessä.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Kaikkensa antanut agikiituri




















Agilityn kisavuotemme alkoi maratonin omaisesti Porissa tänään. Ahkeroimme Pyryn kanssa yhteensä neljä kakkosluokan rataa. Luokkanousuun oikeuttavia nollia ei saatu, mutta kaksi kertaa päästiin kuitenkin palkinnoille. Hienoa, hienoa!

Aamuherätys kello viisi ei ollut kummankaan mieleen. Pyry nukkui vielä ensimmäisellä radallakin! Vai onko se vain mettittynyt täällä harvojen koirakontaktien maaseudulla? Joka tapauksessa se jäi istumaan lähtöalueelle kuin tatti ja vain tuijotti ihmis- ja koiralaumaa ympärillään. Ei auttanut huutelu, ei käsien taputtelu, ei mikään. Piti mennä viereen ja lähteä sen kanssa yhtäaikaa rataa suorittamaan. Koko rata tuntui tahmealta ja hitaalta. Kepeillä Pyry ei kestänyt takaaleikkausta, vaan jätti pujottelun kesken. Korjatakseen tilanteen se lähti pujottelemaan takaisin päin. Tästä 10 virhepistettä, joilla kuitenkin oltiin kisan neljänsiä. Tahmeudesta ja keppien uusimisesta huolimatta mentiin ihanneajan alle. Että ei se nyt välttämättä ihan niin hidas sitten ollutkaan, miltä tuntui.

Toinen rata oli mahtava! Oli vauhtia ja ohjaukset toimi. Uskalsin tehdä jopa niisto-sokkarin ja se toimi! Ainoa virhe tuli keppien väärästä sisäänmenosta. Aika oli reilut 12 sekuntia alle ihanneajan ja tällä tuloksella oltiin kisan kakkosia.

Kolmas rata alkoi ensimmäisen tapaan jumituksella. Pyry jäi tuijottamaan aidan takana ollutta koiraa ja ihmisiä, eikä huomannut lähtökäskyjäni ollenkaan. Lopulta kun pääsimme matkaan, oli ohjauskuviot karanneet päästäni. Viides este olisi pitänyt olla keinu, mutta minäpä ohjasinkin tyytyväisenä Pyryn kepeille :-D Elikkäs hylätty-tulos saatiin. Harmi, sillä loppurata meni tosi kivasti. Kontaktivirheitä ei tullut millään radalla, mutta tässä kolmannella ne onnistuivat erityisen hyvin, juuri niinkuin olen niitä yrittänyt opettaakin Pyrylle.

Neljäs rata oli vauhdikas hyppäri. Ohjauksellisesti se oli päivän vaativin. Tehtiin poispäinkäännöstä ja keppien avokulmaa ym. Nyt ei ollut lähdössä ongelmaa, ja sen huomasi koko radan fiiliksessä. Homma kulki. Harmittava riman pudotus tuli keppien jälkeisellä hypyllä. Taisin mennä ohjaamaan juuri riman päällä... Taas oltiin reilut 12 sekuntia ihanneaikaa nopeampia ja päästiin kuin päästiinkin palkinnoille. Oltiin kolmansia.

Tuo ensimmäisen ja kolmannen radan lähtötuijottelu jäi harmittamaan. Mutta toisaalta, onko tuo ihme? Pyry kun on viimeisen vuoden ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yksinäinen koira. Treenatessakin Pyry on aina ainut koira hallissa. Raukka oli varmaan ihan ihmeissään, kun yhtäkkiä näkikin ympärillään kymmeniä koiria. Siitä olen kyllä ylpeä, ettei se murissut, saati räyhännyt, kenellekään. Ehkä sillä on vain lajitovereitaan ikävä.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Jäällä





















Maaliskuu vetelee viimeisiään, mutta edelleen voi lenkkeillä jäällä. Käsittämätöntä! Pyry tykkää, kun saa juosta vapaana ja löytää aina jonkun risun retuutettavakseen. Eikä ulkoiluttajakaan valita, kun aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta. Taitaa tosin olla viimeiset päivät käsillä, kun vielä uskaltaa jäälle.

Maanantain agitreenit sujuivat varsin mallikkaasti, kun ensin saatiin ohjauskuviojuonet punottua. Ensi viikonloppuna onkin sitten tämän vuoden ensimmäisten kisojen vuoro. Eniten jännittää ohjauskuvioiden valinta. Kumpa joku kertoisi kisoissakin, miten mikäkin kohta kannattaa ohjata. Pyry nimittäin kyllä menisi, jos vain olisi kartturi ajantasalla.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Sporttimallin koira fysioterapiassa

Pyry pääsi pitkästä aikaa fysioterapeutille eilen. Pyry on liikkunut koko talven hyvin, joten tiesin, ettei sieltä mitään suurempia jumeja löydy. Eikä löytynytkään. Oikean puolen selkälihaksissa, lannerangan etuosassa, oli pientä kireyttä, joka sekin kuulemma aukesi nopeasti. Sporttimallin koira, totesi fyssari.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Ei ihan parasta

Kun menee väsyneenä, ilman nameja ja vartin myöhässä treeneihin, ei sovi odottaa paljoa. Kaikeksi onneksi tänään oli helppo rata. Kun Pyry lattian haistelultaan ehti radalle, sujui matkanteko ihan kivasti.

Saksalaistakin päästiin kokeilemaan tänään vähän helpompaan paikkaan kuin viikko sitten. Ei se kovin sujuvasti mennyt vielä, mutta onnistui kuitenkin.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Saksalainen sai pään sekaisin

Maanantain treeneissä yritin oppia uutta ohjauskuviota. Saksalainen ei vain mennyt jakeluun, ei sitten millään. Hinkkasin sitä kymmeniä kertoja ja aina jalat kääntyivät koiraa kohti ja kädet olivat hukassa.

Niisto-persjätöt onnistuivat hyvin, vaikka koutsin mukaan olinkin niissä hyökkäävä. Onneksi Pyry on niin kovapää, ettei se mun päällekumartumisia pelästy. Myös puomin ja keinun kontaktit olivat hyvät ja melko nopeatkin. Muurikin pysyi kasassa. Pitää ehkä ilmoittautua kisoihin kevään kunniaksi.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Kevään siloisin look

Pyry vaihtoi tänään hieman siloisempaan kevätturkkiin. Tosin Pyry ei olisi vielä halunnut luopua turkistaan, tai paremminkin turkki ei olisi halunnut luopua Pyrystä. Hieman teki nimittäin tiukkaa. Vatsanalus sai vielä viikon armonaikaa.

torstai 10. maaliskuuta 2011

Läksynä hyppyjen lyhennys

Viikon agitreenit sujuivat ihan kivasti. Pelkäsin Pyryn olevan jumissa rankan hiihtolomaviikon jälkeen, mutta eikä mitä. Hyvin liikkui!

Pari ongelmakohtaa radalle mahtui. Molemmat johtuivat Pyryn "tyyppiviasta" roiskia hypyt pitkiksi. Ennakoiva valssi ja poispäinkäännös eivät saaneet ukkoa lyhentämään loikkiaan halutulla tavalla, mikä aiheutti pientä päänvaivaa.

Toinen mihin pitäisi hyppyjen lyhentämisen lisäksi panostaa on sivuirtoaminen kepeiltä. Näitä siis treeniohjelmassa huomenna :-)

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kevätaurinkoa





















Vielä pari viikkoa sitten Pyryä sai kaivella esiin sängystään, kun oli lenkityksen aika. Nyt poika on eteisessä alta aikayksikön, kun hihna helähtää. Näin se kevätaurinko vaikuttaa.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Hiihtolatujen kirittäjä

Hiihtolomaviikon kunniaksi ollaan käyty Pyryn kanssa hiihtelemässä pitkin peltoja. Fischerit ja siinä samassa myös koira ovat saaneetkin tavallista pidempiä ja vauhdikkaampia lenkkejä.

maanantai 28. helmikuuta 2011

Pakkanen hellitti

Parin viikon pakkastauon jälkeen olin enemmän kuin mielissäni, kun lämpömittari osoitti tämän päivän agitreeneille varsin maltillisia lukemia.

Hauska rata piti sisällään 32 estettä, mukana myös A ja keinu. Pyry oli ihan liekeissä ja rata sujui paria ongelmakohtaa lukuunottamatta hyvin. Sokea leikkaus keppien päähän vaati multa paljon, kun pitikin luottaa, että koira pujottelee loppuun asti, vaikka itse ei sitä näekään.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Hyvää yötä!






















Taas kelpaa köllötellä, kun on uusi sänky. Vanha huilittiin kolmen ja puolen vuoden aikana kirjaimellisesti puhki.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Pihkan luona kylässä






















Piipahdimme Pyryn kanssa Pihkan luona kylässä tänään. Taisi Pyryllä olla ollut ikävä, niin oli leikkisää kaveria että... Voi puhdin takana olla myös se, ettei olla pakkasten takia päästy treenaamaan kahteen viikkoon.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Treeniherkkuja






















Treenien aateliherkkuihin kuuluu possun sydän, nam! Pyry ei siis pelkästään murskaa, vaan myös syö, sydämiä - kirjaimellisesti.

Myös minä sain eilisten treenien jälkeen herkutella. Voitimme nimittäin kisan siitä, kuka pääsee radalla pisimmälle ilman virheitä. Voittajalle koutsi lupasi suklaapatukan. Ja kuinka pitkälle pääsimme? Seitsemännelle esteelle :-D Mutta sehän riitti: Suklaapatukka oli meidän!

Loppuviikon omatoimitreeni oli purrut. Muuria ei nimittäin edes hipaistu tällä kertaa, jaakotus onnistui ja myös hankalassa paikassa olleet kepit luonnistivat. Läksyä tuli rytmityksestä.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Läksyksi jaakotus

Uusien ohjauskuvioiden harjoittelu jatkuu. Eilen oli jaakotuksen vuoro. Päällejuoksu ja persjättö onnistuivat eilen jo joten kuten, joten kaippa sitä pitää antaa jaakotuksillekin mahdollisuus. Pitää loppuviikosta mennä jankkaamaan sitä takaraivoon.

Eilisellä radalla oli pitkästä aikaa mukana myös muuri ja keinu. Keinu toimi loistavasti, mutta muuri ei pysy koossa. Pyry ei nimittäin näe mitään syytä hypätä sen yli, jos kerta läpikin pääsee. Minun käskettiin olla asiassa kovana, oi oi.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Ees ja taas


















Pyry kävi ulkoiluttamassa vanhinta leluaan. Iästään huolimatta se on vaativa lelu. Nytkin se vaati Pyryä juoksemaan ees ja taas pitkin peltotietä pitkän aikaa ennen kuin hieman rauhoittui. Hirveä lelu. Onneksi minun ei tarvitse ulkoiluttaa sitä.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Treenailun alkuun

Ei tarvinnut itse lähteä hyppelemään agilityesteitä. Pyry parani ja hoitelee taas nuo hyppyhommat vähän turhankin innokkaasti. Koiralla on vauhtia tällä hetkellä sellaiset 200 ja ohjaajalla 50, jos normaalitaso olisi molemmilla 100. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että Pyry ehtii 26 esteen radalla suorittaa noin 50 estettä ja minä reilut kymmenen.

Uusia ohjauskuvioita harjoitellaan. Viime viikolla yritimme vippausta (ei edelleenkään oikein suju), eilen hiottiin niisto-persjättöä. Oon kyllä tyytyväinen, kun tulee uusia "aseita" Pyryn ohjaamiseen. Eilinen niisto-persjättö onnistui kohdassa, johon olin jo viime viikon lopulla käynyt omin päin kokeilemassa miljoonaa ja yhtä ohjauskuviota - tuloksetta. Oli kiva fiilis, kun sen kohdan sai toimimaan.

lauantai 15. tammikuuta 2011

maanantai 10. tammikuuta 2011

Talven treenipaikka





















Vaikka ainakin tämä viikko menee vielä huilailuun eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti, haaveilen jo tulevista treeneistä. Pääsimme nimittäin pitkästä aikaa mukaan ohjattuun, viikottaiseen agilityryhmään! Viimeksi meillä on Pyryn kanssa ollut vastaava ryhmäpaikka kesäkaudella 2009.

Ryhmän ohjaaja on loistava ja mikä parasta, kisaa itsekin terrierin kanssa. Treenihallikin on varsin hyvä. Aikamoinen voimannäyte pieneltä seuralta, että sillä on nyt käytössään halli ja 450 neliötä kumirouhetäytteistä keinonurmea solumuovin päällä. Agilityn talviharjoittelumahdollisuudet kasvavat siis täälläkin kohisten. Taidan mennä itse loikkimaan noita esteitä, ellei Pyryn sairasloma pian lopu ;-)

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Helppo potilas





















Pyryn mielestä on oikeastaan mukavaa olla vähän kipeä. Kunnon borderi ei koskaan kieltäydy ylimääräisestä huomiosta. Jopa lääkkeiden saanti on Pyryn mielestä kivaa. Se ryöstää puuropallon sisään piilotetut tabletit antajan kädestä ja mikstuurat se nuolee lusikasta viimeistä pisaraa myöten. Harmi vain, että ylimääräinen huomio taitaa loppua hyvin pian, niin terveeltä tuo ukko on jo vaikuttanut useamman päivän.

torstai 6. tammikuuta 2011

Masupotilas





















Pyry sairasti joulukuussa rajun vatsataudin. Rajuimmat oireet menivät ohi päivässä, mutta täysin kunnossa poika ei ole vieläkään.

Närästystä, alilämpöä ja vaisuutta jatkui niin pitkään, että eläinlääkäritkin pitivät tilannetta vakavana. Epäiltiin munuaisten vajaatoimintaa, addisonin tautia, suolitukosta ja vaikka mitä.

Verikokeita on otettu kahteen kertaan: ensimmäisen kerran ennen joulua ja toisen kerran eilen. Elinarvoissa ei ole ollut kummallakaan kertaa mitään valittamista. Röntgenkuvien mukaan sisällä ei ole vierasesinettä. Pahimmat uhkakuvat ovat siis suljettu pois laskuista. Verenkuvakin oli muutoin hyvä molemmilla kerroilla, mutta tulehdussolut olivat hieman koholla. Niiden arvon pitäisi olla välillä 6-12, ja Pyryllä ne olivat ennen joulua 17 ja syödystä antibioottikuurista huolimatta vielä eilenkin 15.

Selvää syytä tähän ei tiedetä. Helpottaa kuitenkin tietää, ettei kyse ole mistään vakavasta elinsairaudesta. Pyryn vatsa vain on ärtynyt jostakin kumman syystä ja tarvitsee aikaa parantua. Tällä hetkellä Pyry voi hyvin, kiitos mahansuojalääkkeiden ja limakalvoa suojaavien lääkkeiden. Jos oireet vielä palaavat kuurien loputtua, Pyryn vatsa tähystetään.