Jänesniemen opissa

Pääsiäisen kohokohta oli päästä Jänesniemen agikoulutukseen. Paljon asiaa tuli taas pohdittavaksi ja harjoiteltavaksi. Tässä muutamia:

• Ohjaa linjoja, älä esteitä. Merkitse esimerkiksi sylivekillä koiralle oikea ponnistuspaikka, ei estettä.
• Käytä pöytä-putki -erottelussa samaa käskytystä kuin puomi-putki -erottelussa. Meillä siis "kiipee"-käsky pöydälle.
• Lyhin reitti ei ole välttämättä nopein. Mieti matkan lisäksi myös koiran luontainen hyppysuunta sekä linja seuraavalle esteelle.
• Saksalaista ei kannata käyttää, jos takaakierto-persjättö riittää. Saksalaisen on käännettävä koiraa voimakkaammin.
• Kontakteille aina suullinen vapautuskäsky. Vapauttaminen voi tapahtua liikkeessä, mutta ei liikkeellä! (Koskahan tämä menee paksuun kallooni?)
• Jarrutusääni ennen putki-käskyä, jos pitää putken jälkeen kääntyä.

Hyvää pääsiäistä!

Rentona fysioterapiassa

Eilisellä fysioterapiakäynnillä ei ilmennyt mitään yllätyksiä. Melko tiiviis treenaaminen ei onneksi ole aiheuttanut Pyrylle jumituksia. Askel on pitkä ja koira suora.

Pientä kiristystä oli keskiselässä, mutta sekin kuulemma aukesi nopeasti. Hoidettavana oli huomattavasti viime kertaa rennompi veikko. Fyssari pääsi käsittelemään Pyryä reilummin ja koira vain nautti.

Talla pohjassa

Virallisten kisojen jäätymisen jälkeen pähkäilin, että nyt pitää saada Pyryyn lisää vauhtia ja innostusta agilitya kohtaan, jottei samanlaisia jäätymisiä enää kisoissa tulisi. Ja kuinkas sitten kävikään?

Pari omatoimista rallittelutreeniä ja lauantaina kohti naapuriseuran epiksiä. Tärkeimpänä harjoiteltavana asiana oli se, että Pyry myös häiriön alla pystyisi agiliitämään vauhdikkaasti. Onnistui! Karkasi niin komeesti hanskasta väärille esteille :-D

Sama meno jatkui myös maanantain treeneissä. Kaasu hirtti kiinni :-D Nooh, kai tästä joku tasapaino löytyy... Ehkä.

Lelujen tuho

Pyryn vanhoja viisauksia: "Puoli tuntia kumilelusta, pehmolelusta ei hetkeäkään." "Ei sellaista lelua, johon terrierin hammas ei pystyisi."

Uusimmassa Borderissa

Erään innokkaan lukijan pentukuva on sivulla 48.

Sylivekki ja vippaus

Tämän kevään summauksesta huomaa, että uusia ohjauskuvioita on ainakin opeteltu agilityssa ahkerasti. Jokaisella on tietysti oma tyyli ohjata, eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa olekaan. Osa pärjää nyrkillisellä ohjauskuvioita, osalla repertuaari on laajempi.

Itse pidän erilaisten ohjauskuvioiden harjoittelusta. Pelkästään jo siitä syystä, että hyvä motoriikka ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Agilityssa monet asiat pitäisi tapahtua yhtäaikaa. Jalat voivat tarkoituksella mennä aivan eri suuntaan kuin ylävartalo. Samalla pitäisi vielä käyttää käsiä ja ääntä, lukea rataa ja pystyä myös yllättäviin sovelluksiin. Ei ole helppoa, varsinkaan jos ei katsomatta tiedä, mihin suuntaan omat jalat harottaa.

Pyry on siitä mainio treenikaveri aloittelevalle ohjaajalle, että se kestää paljon toistoja. Sen kanssa voi kokeilla samaa kohtaa kymmeniä kertoja ja joka kerta se tekee homman yhtä innokkaasti.

Maanantain treeneissä tuli eteen sylivekki ja vippaus, jotka molemmat onnistuivat! Muutoinkin Pyry kääntyi hyvin ja rata kulki. Tänään käytiin avaamassa ulkokausi ja harjoiteltiin vielä sylivekkiä ja vippausta, ja sivuirtoamista kepeiltä. Toimi.

Laulu Rekolle

Vuosi on kulunut. Kamala, paha vuosi.

Keppejä ja kontakteja

Menimme jo tänään treenaamaan, vaikka lauantain maratoni vielä varmaan tuntuikin Pyryn tassuissa. Rataa ei kuitenkaan tällä kertaa tehty, vaan pieniä 3-7 esteen tekniikka- ja esteharjoituksia.

Pääpaino oli kepeillä ja kontakteilla. Kepeille laitoin palkan eteen odottamaan, ja harjoittelin takaaleikkausta, sivuirtoamista ja sokkaria. Pyry ei mun puolenvaihdoista ja pyrähtelyistä hämääntynyt, vaan tähtäsi hienosti kohti palkkaa.

Kontakteille laitoin kans pitkästä aikaa palkkaa eteen ja jäin itse himmailemaan reilusti Pyryn taakse. Pientä epävarmuutta oli tässä harjoituksessa. Kerran Pyry kääntyi ja palasi puomia takaisin, kun huomasi minun jääneen taakse. Kyllä se sitten onneksi tajusi saavansa mennä palkalle ilmankin, että minä olen vieressä/edessä.

Kaikkensa antanut agikiituri

Agilityn kisavuotemme alkoi maratonin omaisesti Porissa tänään. Ahkeroimme Pyryn kanssa yhteensä neljä kakkosluokan rataa. Luokkanousuun oikeuttavia nollia ei saatu, mutta kaksi kertaa päästiin kuitenkin palkinnoille. Hienoa, hienoa!

Aamuherätys kello viisi ei ollut kummankaan mieleen. Pyry nukkui vielä ensimmäisellä radallakin! Vai onko se vain mettittynyt täällä harvojen koirakontaktien maaseudulla? Joka tapauksessa se jäi istumaan lähtöalueelle kuin tatti ja vain tuijotti ihmis- ja koiralaumaa ympärillään. Ei auttanut huutelu, ei käsien taputtelu, ei mikään. Piti mennä viereen ja lähteä sen kanssa yhtäaikaa rataa suorittamaan. Koko rata tuntui tahmealta ja hitaalta. Kepeillä Pyry ei kestänyt takaaleikkausta, vaan jätti pujottelun kesken. Korjatakseen tilanteen se lähti pujottelemaan takaisin päin. Tästä 10 virhepistettä, joilla kuitenkin oltiin kisan neljänsiä. Tahmeudesta ja keppien uusimisesta huolimatta mentiin ihanneajan alle. Että ei se nyt välttämättä ihan niin hidas sitten ollutkaan, miltä tuntui.

Toinen rata oli mahtava! Oli vauhtia ja ohjaukset toimi. Uskalsin tehdä jopa niisto-sokkarin ja se toimi! Ainoa virhe tuli keppien väärästä sisäänmenosta. Aika oli reilut 12 sekuntia alle ihanneajan ja tällä tuloksella oltiin kisan kakkosia.

Kolmas rata alkoi ensimmäisen tapaan jumituksella. Pyry jäi tuijottamaan aidan takana ollutta koiraa ja ihmisiä, eikä huomannut lähtökäskyjäni ollenkaan. Lopulta kun pääsimme matkaan, oli ohjauskuviot karanneet päästäni. Viides este olisi pitänyt olla keinu, mutta minäpä ohjasinkin tyytyväisenä Pyryn kepeille :-D Elikkäs hylätty-tulos saatiin. Harmi, sillä loppurata meni tosi kivasti. Kontaktivirheitä ei tullut millään radalla, mutta tässä kolmannella ne onnistuivat erityisen hyvin, juuri niinkuin olen niitä yrittänyt opettaakin Pyrylle.

Neljäs rata oli vauhdikas hyppäri. Ohjauksellisesti se oli päivän vaativin. Tehtiin poispäinkäännöstä ja keppien avokulmaa ym. Nyt ei ollut lähdössä ongelmaa, ja sen huomasi koko radan fiiliksessä. Homma kulki. Harmittava riman pudotus tuli keppien jälkeisellä hypyllä. Taisin mennä ohjaamaan juuri riman päällä... Taas oltiin reilut 12 sekuntia ihanneaikaa nopeampia ja päästiin kuin päästiinkin palkinnoille. Oltiin kolmansia.

Tuo ensimmäisen ja kolmannen radan lähtötuijottelu jäi harmittamaan. Mutta toisaalta, onko tuo ihme? Pyry kun on viimeisen vuoden ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yksinäinen koira. Treenatessakin Pyry on aina ainut koira hallissa. Raukka oli varmaan ihan ihmeissään, kun yhtäkkiä näkikin ympärillään kymmeniä koiria. Siitä olen kyllä ylpeä, ettei se murissut, saati räyhännyt, kenellekään. Ehkä sillä on vain lajitovereitaan ikävä.