tiistai 30. joulukuuta 2014

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kisavuosi päätökseen

Agility on siitä kiva harrastus, että sitä voi harrastaa vuoden ympäri. Talvellekin löytyy treenitiloja ja kisamahdollisuuksia. Me kuitenkin puhalsimme eilen kisavuoden päättyneeksi. Treenaus toki jatkuu ja eilisten tulosten perusteella syystäkin.

Vantaalla kisattiin eilen borderterrierien rotumestaruudesta. Harmittavan huonosti meni muillakin kuin meillä! Medien mestaruus vietiin noin 25:lla virhepisteellä. Mutta olihan se kuitenkin paljon parempi tulos kuin meidän hylätty-hylätty...

Ensimmäisellä radalla ohjaukseni jäi askelta vajaaksi ja Pyry tulkitsi hypyn väärinpäin. Toisella radalla niisto-persjättö epäonnistui ja Pyry haki jonkin aivan käsittämättömän hypyn selkäni takaa. Hyppäri ei enää ollut rotumestaruuksissa mukana, mutta sen parempaa tulosta ei saatu siltäkään. Uhkarohkeilin ja tein vastakäännöksen pituudelle - Pyry hyppäsi kulmakeppien välistä sivulle huomaamattani.

Mutta oli niissä radoissa paljon hyvääkin. Ensimmäisellä radalla yksi tiukka persjättö-pakkovalssi -kuvio toimi (moni hyllytti siinä), Pyry haki hienosti umpikulman kepeiltä, kesti persjätön kepeille ja vieläpä putkijarrukin toimi. Hypärillä vippasu muurille ja poispäinkäännös kepeille toimivat! Enpä muista kisoissa ennen kokeilleeni, mutta nyt rohkenin ja se kannatti.

Toivon mukaan terveyttä piisaa ja kisauramme jatkuu vielä ainakin ensi vuoden. Yksi harras toivekin meillä on vielä toteutumatta: valioituminen. Siinä onkin Pyryn 8-vuotiskaudelle tekemistä :-)

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kaksi aikuista urosta ystävystyy

























Olenkos koskaan kertonut, että olen kova tyttö murehtimaan: Menneitä ja tulevia, omaa elämää ja vähän toistenkin. Monet itkut on itketty ihan vain varmuuden vuoksi, jos kuitenkin käy huonosti.

Yksi, jota kovasti murehdin isännän tavattuani, oli se, että hän omisti Pyryä vuoden vanhemman urosmäykyn. Eihän siitä nyt koskaan voisi tulla mitään, että kaksi oman laumansa kukkona kasvanutta urosta muuttaisi yhteen!!

Niin vain elämä joskus yllättää. Joskus se ei läimäytä edes sille ensimmäiselle poskelle.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kaikkensa antanut























Yli 50 kilometriä metsämaastoa väsyttää reippaimmankin jämttin - yhdeksi illaksi. Huomenna taas mennään niin että hippulat vinkuu. Pois alta risut ja männynkävyt!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Kun 4,60 m/s ei riitä

Tuntuuko vain, vai ovatko koirakot nopeampia kuin ennen? Tai ovatko rataprofiilit muuttuneet nopeammiksi? Oli miten oli, hyväähän se vain tekee lajille, että kehitytään.

Me joka tapauksessa tarvitsisimme Pyryn kanssa lisää vauhtia pärjätäksemme. Porin kisoissa tehtiin viikko sitten parikin kivaa rataa reilusti yli neljän etenemillä, mutta eihän me päästy lähellekään kärkeä. Viimeisen radan etenemällä 4,60 m/s oltiin kuudensia.

Minusta tuntui, että Pyry pinkoi minkä jaloistaan pääsi, mutta tottakai aina on nipistämisen varaa. Se, riittääkö vauhtimme milloinkaan esimerkiksi vesikoirien voittamiseen, onkin sitten toinen juttu. Pitänee hankkia siivet.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Yksi on poissa

Kaikilla mittareilla paras koiramme, Salli, on jo kolmatta kuukautta poissa. Heinäkuu naulitsi pitkään punnitun päätöksen. Salli muutti takaisin kasvattajalleen.

Miten sitä pystyy edes selittämään? Salli oli rakas. Koira, joka oli lähellä aamusta iltaan: aina innokkaana, aina valmiina toimintaan. Koira, joka on kaikkea, mitä luolakoiralta toivoa saattaa. Mutta liikaa.

















Sallin hurja luonne ei ilmennyt vain luolilla. Se halusi käydä myös toisten narttujemme kimppuun. Verkkojenkin läpi Salli sai tapeltua niin, että oli itse pienimpänä kaksi kertaa tikattavana eläinlääkärillä.

Nyt Salli on siis poissa. Tuntuu kuin lauma olisi pienentynyt monella koiralla. Tuntuu oudolta, että kaikki koirat voivat olla yhdessä. Ei tarvitse häkittää, sulkea ovia visusti perässään, miettiä mistä ovesta voi milloinkin kulkea. On kummallisen helppoa.

Silti Sallia on ikävä. Suuri lohtu on kuitenkin se, että kasvattaja tuntee Sallin juuret ja tietää, mistä puusta se on veistetty. Osaa käsitellä parhaiten.

Salli on jo muuten käynyt putkikokeessakin kasvattajansa kanssa. Tulos A50 ja kokeen parhaan koiran titteli kertovat ehkä jotakin. Salli on koira paikallaan, valitettavasti se paikka ei ollut meidän laumassamme. Jää hyvästi pieni terri.

Sirkushuveja

Pyry tarjosi sirkushuveja Lempäälän kisoissa sunnuntaina. Oli kuin viisi vuotta olisi otettu pois ja radalla olisikin juossut taas se nopea, mutta arvaamaton pikkuriiviö. Ihan samaan ei sentään ylletty kuin ensimmäisissä epiksissämme (Pyry suoritti muistaakseni seitsemän estettä minun seistessä katsojan roolissa keskellä kenttää).

Muutama extra-hyppy sinne tänne. Kuka niitä laskee. Ja pimeään putkikulmaan lähetys tarkoitti tällä kertaa sitä, että pikku-borderi tepasteli hetken putken päällä :-D

Eipä käy tylsäksi tämä harrastus edes vanhemman koiran kanssa!

perjantai 19. syyskuuta 2014

Syksyä



Pyry vs. Jami

Veljet ottivat toisistaan mittaa Forssan agilitykisoissa viime viikonloppuna. Pyry kilpaili vuotta vanhempaa Jami-veljeään vastaan. Vieraampi olisi voinut kuvitella veljesten olleen yksi ja sama koira: ulkonäkö ja käytös radalla olivat niin samanlaiset.

Kärkikahinat jäivät pojilta kauas. Sitäkin tiukemmin kisattiiin veljesmestaruudesta, jonka Pyry lopulta niitti itselleen muutamalla sekunninkymmenyksellä. Agilityradalla molempien tulokseksi merkittiin viisi virhepistettä, hyppyrata sujui molemmilta virhepisteittä.

Oikeasti päivä oli aikataulujen venymisestä huolimatta hirmu leppoisa, eikä me Paulan kanssa oikeasti toisiamme vastaan kisattu. Päinvastoin: luulen että molemmat olisivat toivoneet toisilleen vielä parempia ratoja.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Huonokin päivä agikisoissa on parempi kuin moni muu

Maasta se pieni medikoirakin ponnistaa. Kuva: Reija


















En voi sanoa, etteikö minulle olisi yritetty vihjata... Kroppa nosti edellisenä iltana täysin varoittamatta kuumeen. Auto ei lähtöhetkellä inahtanutkaan. Kisapaikalla ensimmäinen kommentti tutulta oli, että vielä ehdit perua. Radat olivat kuulemma haastavat.

Ja silti: kolmen hylätyn tuloksen jälkeen tekisin kaiken uudestaan. Paria ohjauskuviota tietty vaihtaisin, mutta muuten: Nappaisin Ibumetin, lainaisin autoa aukean toiselta puolelta ja juoksisin. Huonokin päivä agikisoissa on nimittäin parempi kuin moni muu!

Sekä Suomalaisen että Kermisen radat olivat kivoja. Valitettavasti kaikkiin osui se kuuluisa yksi töpeksimiskohta. Ensimmäisellä radalla otin kiireellä riskin kepeillevientiin, mikä ei kannattanut. Pyry löysi oikean keppivälin itsenäisesti, mutta sitten epävarmuus iski ja se lähti tsekkaamaan mun linjaa. Korjasin ilmeisesti väärin, koska tulokseksi tuli hylly. Kuvittelin vielä maaliin tullessa selvinneemme vitosella, mutta samapa tuo: virhe mikä virhe.

Toisella radalla tiesin ansaputken ohituksen olevan vaikea ja niinhän se oli. Mielestäni valssasin selvästi ja ajoissa käännöksen, mutta Pyry mennä veturoi putkeen ja vieläpä kahdesti ennen kuin uskoi matkan jatkuvan eri suuntaan kepeille. En voinut kuin nauraa, kun se niin päättäväisesti tapitti mua kahden putkikokeilun jälkeen ja ihmetteli, miksen seuraa sitä :-D

Viimeinen rata onnistui parhaiten. Mieleen ehti jo päästä nolla-ajatus ja sitten: unohdin tokavikan esteen takaakierron!!

Ai niin: tuomari myös mittasi Pyryn. Tulos 35,8 senttimetriä on millilleen sama kuin millä agikisauralle lähdettiin.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

"Tyylikäs esiintyjä"




















"Oikea tyyppi ja mittasuhteet, sopiva luuston vahvuus ja rungon tilavuus. Hieman lyhyehkö pää ja pyöreähköt silmät. Hyvät korvat, hyvä ylälinja ja rungon pituus. Sopiva raajaluusto. Voisi liikkua tehokkaammin. Oikeanlaatuinen karvapeite ja kaunis väritys. Tyylikäs esiintyjä."

Nitro oli Valkeakosken näyttelyssä eilen ja sai EH:n. Vaikkei ihan parhaaseen yllettykään, olen kovin tyytyväinen Nitron esiintymiseen. Tehokkaampaa liikkumista voisi treenata lähinnä esittäjä eli meitsi itse.

Latua vaan!

Alkukesän fysioterapiakäynnillä kiinnitettiin huomiota Pyryn oikeaan polveen. Ammattilaisen silmä huomasi siinä poikkeavaa uloskiertoa. Fysioterapeutti ei ollut asiasta erityisen huolissaan, mutta itseä asia jäi tietysti vaivaamaan.

Pari viikkoa tästä, muutamaa päivää ennen SM-kisoja, olimme osteopaatin pakeilla. Kerroin polvihavainnosta, mihin osteopaatti ei ottanut kantaa suuntaan tai toiseen. Hän hoiti Pyryn varmoin ottein. Huomasi vatsanpeitteissä kireyttä, hoiti sitä ja rangan ylimenokohtia. Toivotti tsemppiä kisoihin ja varasi meille ajan heinäkuulle.

Heinäkuun hoitokerralla, heti kun Pyry oli nostettu hoitopöydälle, osteopaatti totesi koiran olevan suora ja liikkeen kulkevan hyvin läpi rangasta. Totesi myös, että polvi on nyt oikea-asentoinen ja kuten hän oli arvellutkin, vika ei alunperinkään ollut ollut polvessa vaan rangassa.

- Latua vaan! sanoi osteopaatti, kun lähdimme.

Heinäkuun me lomailimme, muun muassa kaverien kanssa ja puutarhatöissä (Pyry toimii päällysmiehenä). Nyt treenataan taas ja ollaan aloittamassa uutta kisakauttakin kuun lopulla. Siitä se latu sitten taas lähtee.




keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Luubaari

Pyry täytti eilen seitsemän vuotta! Sen kunniaksi se tarjosi kavereilleen luut. Luubaarin järsimiskuvissa: Pyry, Nitro, Santeri, Lotta ja Suski. Sai Sallikin, mutta se nautiskeli luunsa sisätiloissa kameroilta suojassa.





maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kaksi viikkoa kisojen jälkeen

Yritin jo aikaisemmin, mutta mieli myllersi vielä liikaa. Josko nyt, kaksi viikkoa SM-kisojen jälkeen, pystyisin jo kertomaan kisatunnelmista ilman, että teksti sisältää liikaa huutomerkkejä, rakkaudentunnustuksia Pyrylle ja sekavia ajatuksia lajin hienoudesta.

Viikonloppu oli niin upea kokemus kuin kuvittelinkin, ja vielä paljon paljon enemmän. Kuusi ja puoli vuotta harrastusta takana, oman pään sisällä voitettu kilpailukammo ja Pyryn hoidetut selkävaivat - kaikki ne kävivät mielessä, kun sain tehdä kolme kivaa rataa parhaan koirani kanssa. Se uskomaton tunne, kun tietää että koira tekee parhaansa joka ikinen hetki radalla ja että kaikki on vain kiinni siitä, kuinka hyvin itse onnistut hallitsemaan tilanteen ja radan.

Pyry ei tiputtanut yhtä ainutta rimaa, otti kaikki kontaktit ja hoiti vaikeatkin pujottelut alusta loppuun niin hyvin kuin vain pystyi. Virheistä voin syyttää vain itseäni.

Joukkueradalla tehtiin muutoin hyvä rata, mutta ohjauksen puutteessa Pyry ohitti pituuden.

Sunnuntaiaamun hyppyrata oli uramme tähän asti paras saavutus. Teimme päivän ensimmäisen nollan ja pääsimme 50 parhaan joukkoon finaaliradalle. Sijoitus oli ennen finaalirataa 30. reilusta 200:sta medikoirasta. Finaalirata käytiin vasta illansuussa, joten odotteluaika oli pitkä. Finaaliradan alku ja loppu sujuivat hienosti, mutta keskivälin serpentiini- ja välistävetokuvio oli meille liikaa. Rata oli muillekin hankala ja kultamitalille nousi koirakko, joka oli ennen finaalirataa sijalla 26.

Viikonlopun jälkeen nousi vielä toive päästä mukaan myös maajoukkuekarsintaan, mutta työ haittasi harrastusta ja ne kisat jäivät välistä. Josko vielä terveys kestää ja virtaa riittää, voisi Pyry vielä ensi vuonna kisata arvokisoissa. Katsotaanhan nyt.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Ei malliainesta

















Salli kävi 5-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi pyörähtämässä elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä muutama viikko takaperin. Harmi, ettei tuomari ymmärtänyt juhlakalun kauneutta, vaan antoi sille tyydyttävän.

"Not in type. Not enough quality head, not correct set of ears. Nice neck. Long body with not correct proportions. Good angulated. Typical character. Needs more muscules. Doesn't show movement at all."

perjantai 16. toukokuuta 2014

Kuinkas sitten kävikään...

Lähdettiin Pyryn kanssa TAMSK:n iltakisoihin eilen havittelemaan nopeutta, mutta kuinkas sitten kävikään. Rikoimme muutaman esteen.

Liekö syynä ollut alkuviikolla vihoitellut etujalan kynsivalli, vieras pohja vai nopeus. Lopputulos oli joka tapauksessa se, että ensimmäisellä radalla Pyry hyppäsi päin kolmea estettä. Ei siis hipaisemalla tiputtanut, vaan mennä rymisteli niiden läpi. Radan jälkeen taluttelin ja tutkin, mutta en huomannut mitään erikoista.

Toiselle radalle lähdin maltilla. Olin valmistautunut kaappaamaan Pyryn kainaloon, jos jotain erikoista ilmenee. Mutta tämä rata meni kuitenkin mallikkaasti nollalla loppuun asti. Etenemä oli Pyrylle tyypillinen: 3,9 metriä sekunnissa.

Onneksi ensi viikolla Pyryllä on fysioterapeutin tsekkaus ja kesäkuussa pääsemme pitkästä aikaa osteopaatille. Toivon mukaan kaikki on kunnossa!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Ruoka-aika















Tännekö oli tilattu kuusi annosta rustojen ja luiden kanssa jauhettua lihaa ja sisäelimiä ryyditettynä porkkanalla, salaatilla ja öljyllä? Kyllä kiitos. Siinä on laumamme iltaruoka.

Pyry ei ole enää vuosiin syönyt nappuloita ja samaa ruokavaliota on tämän kevään aikana kokeillut koko lauma. Maistuvaa ja terveellistä!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Nollat kasassa

Arvokisojen nollat on nyt kerätty! Viimeinen aginolla saatiin lauantaina TSAU:n kisoista.

Ihan ensimmäisellä yrittämällä ei onnistuttu. Luomalan tuomaroimalla radalla ei maltti riittänyt. Tuomarin käsi nousi jo A-esteellä, kun Pyry hyppäsi kontaktista yli. Lopullinen niitti tuli kepeillä, joilta Pyry irtosi kesken ja säntäsi putkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=foexkUdAxS4

Toisellakin radalla Pyry roiskaisi A-esteen niin, ettei kontaktivirhe ollut kaukana. Muutoin menimme tämän Teilerin suunnitteleman radan kieli keskellä suuta ja nolla tuli! Oli niin juhlava fiilis, että jätimme päivän loput startit näkemättä ja lähdimme kotiin. (Mikä oli virhe. Mitä tekee kuplivalla jääkaapissa, jos ei ole ketään jonka kanssa jakaa sen?)

https://www.youtube.com/watch?v=YdisRM82mmU

No mutta, juhlitaan joku toinen kerta. Esimerkiksi SM-kisoissa! Totuus on, että lähdemme arvokisoihin turistikilpailijoiksi: kokemaan ja näkemään, emme niinkään kilpailemaan. Meidän taitotasollamme ei kärkijoukkoja hätyytellä, mutta se ei haittaa. Pyry on reilun kuuden vuoden aikana opettanut minulle ihan uuden maailman. Sen, ettei kilpailemistakaan tarvitse pelätä tai jännittää, kun on luotettavin kaveri rinnalla. Riittää, kun tekee parhaansa ja iloitsee siitä. Ihan niin kuin koirakin tekee.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Paikka auringossa


















Santeri viettää ansaittua kesälomaansa mieluusti vaaka-asennossa talon lämpimimmässä kohdassa. Hitaasti se hinautuu auringonsäteiden mukana aina uusille uniapajille. Rauhaa saa häiritä vain ruuan tai metsälenkin muodossa.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Konkari kokeessa

















Salli kävi näyttämässä nuoremmilleen mallia Nakkilan putkikokeessa tänään. Edellistä kerrasta oli vierähtänyt aikaa, sillä Sallilla oli ennestään vain yksi 15 kuukauden iässä tehty luolatulos. Joku vimma sai kuitenkin nyt innostumaan ja ilmoittamaan konkarin kokeeseen.

Paras mahdollinen tulos sieltä saatiin, B44, kuten ensimmäisestäkin kokeesta aikanaan. Sallin työskentely ei jätä tulkinnanvaraa, jos vain tuomari ehtii nähdä, mitä hänen edessään tapahtuu. Tyhjän luolan tarkistus oli täysin äänetön, täydellinen ja nopea.

Riistatyöskentelystä tuomari kirjoitti näin: "Koira nopeasti luolaan ja pellille. Avauksesta kettu siirtyy vasempaan kulmapesään. Koira seuraa nopeasti ja aloittaa kovan painostuksen, jonka johdosta koe keskeytetään."

Koe oli siis nopeasti ohi. Arpinaamamme palkittiin kokeen parhaana koirana.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Hyppyserti ja pimeä pullo




















Eiliseltä Porin reissulta oli tuomisena hyppyluokan voitto ja serti! Palkintokassi sisälsi pimeän pullon, joka valitettavasti ei ollut ohjaajalle. FitDog Recovery on etiketin mukaan tarkoitettu palautusjuomaksi koiralle... Oho! Enpä ole moista osannut edes kaivata. Vielä ei olla pulloa korkattu.

Agilityradoista ensimmäinen päätyi A:n takana olleeseen ansaputkeen, mutta toiselta taituroimme nollan. Sijoitus oli neljäs.

Moni asia on nyt yhden onnistumisen päässä: agilityvalion arvo, hyppyvalion arvo, osallistumisoikeus SM-kisoihin ja MM-karsintoihin. Aika jännittävää!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Liedosta nolla

Pyryn hampaankokoinen sairasloma on nyt lusittu ja sen kunniaksi pitikin heti suunnata kisoihin Lietoon. Agilityradat kulkivat meidän mittakaavassa hyvin. Ensimmäisellä tippui yksi rima. Toinen onnistuttiin vetämään läpi ilman virhepisteitä. Sijoitus oli 5. (44:stä) etenemällä 4,34m/s.

Unelma siitä, että pääsisimme kerran kisauramme aikana agilityn SM-kisojen yksilöradoille, elää vielä. Tältä kaudelta kasassa on viisi nollatulosta. Kahta vielä uupuu. Katsotaan, josko ne vielä parin seuraavan kuukauden aikana saataisiin. Olisihan se kivaa startata Tampereella kesäkuussa!
     

perjantai 28. helmikuuta 2014

Irtohammas


















Tämä on koettu ennenkin: Pyry ja sen vimma heilua keppien kanssa. Tällä kertaa murtui P2-hammas. Hampaan kruunuosa tippui eilisen lenkin jälkeen keittiön matolle, loppuosa jää eläinlääkäriasemalle tänään iltapäivällä. Voi Pyry, minkä teit!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Agilityserti

















Pyryllä oli hyvä kisapäivä Lempäälässä eilen. Tulokseksi saatiin tuplanolla, kaksi neljättä sijaa ja agilityradalta vieläpä serti! Edellisestä sertistä ehti kulua lähes kaksi vuotta. Ans kattoo, ehtiikö Pyry vielä valioitua ennen eläkepäiviään... Vielä ei tassu onneksi paina, etenemä hyppyradalla oli 4,09m/s ja agilityradalla 3,90m/s.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Lotta, ilvesten kauhu


















Lotta on kuluneena talvena osoittanut, että siltä löytyy amerikankettukoiralle tunnusomaista voimakasta viettiä petoriistaa kohtaan. Ansioikkaammin se on toiminut ilvesjahdeissa, joita on lajin runsastumisen vuoksi ollutkin lähiseuduilla useita.

torstai 6. helmikuuta 2014

Meidän maailmassamme: Suski

On tullut aika esitellä laumamme viimeinen jäsen: pian jo 4-vuotias jämtlanninpystykorva Suski. Kaunotar, joka pahaksi onneksi sai nuorena hirveltä huonoja kokemuksia eikä enää toimi alkuperäisessä tehtävässään.

Mutta kaunis se on ja kiltti sekä ihmisille että muille koirille. Ihan harmittaa, kun sille ei ole vielä löytynyt sopivaa lajia. Viime kesänä tein sille pari verijälkeä ja ne se kyllä selvitti leikiten. Ehkäpä siitä voisi jotakin kehitellä.




Nyt on kaikki uuslaumamme koirat esitelty. Koirien esittelyt -tunnisteen alta voi kerrata.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Kisavuosi starttasi Eckeröstä

Joululoma huipentui Pyryn kanssa Ahvenanmaan reissuun. Niin oli hieno reissu, vaikka tulokset olivatkin kiven takana. Palkintopalleille noustiin femma- ja kymppituloksilla, nollilla ei juhlittu missään luokassa. Mahtoiko uusien sääntöjen mukaiset, 22 esteen, radat yllättää kilpailijat?

Pyry oli koko reissun mitä parhain matkakumppani. Automatkat jalkatilassa, laiva- ja hotellielämä kolmen nartun alamaisena ja itse kisailu sujuivat kaikki pyrymäisen rauhallisesti.

Ensimmäisellä radalla päänvaivaa tuotti keppien jälkeinen, 180 asteen käännös ansaputkineen. Siihen kaatui meidänkin muutoin kivasti kulkenut hyppyrata. Toiselle radalle mahtuikin sitten vähän enemmän ongelmia: oli kontaktivirhettä A:lta ja lopulta keinun sivuun tiputtautuminen (!). Kolmannelta radalta saimme vihdoin tuloksen, kepeiltä tuli kuitenkin virhe silläkin radalla.

Sunnuntaina pääsimme sitten jo palkintopallillekin A:n alastulovirheestä huolimatta. Ei ollut helppoja ratoja siis muillekaan!

Eniten ongelmia tuottavat siis edelleen A ja tiukat ohjaukset kepeillä. Josko niissä taas tsemppaisi niin voisi kiva laji muuttua vielä hauskemmaksi!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Uuteen vuoteen

Blogi laahaa, vaikka koirarintamalta olisi kerrottavaa. Tässä kuitenkin vielä tunnelmia joululomalta. Mikä onkaan rauhoittavampaa kuin katsella nukkuvia koiria? Harmi vain, että ne tuppaavat heräämään siinä vaiheessa, kun kaivaa kameran esille. Mutta ei me ihan koko aikaa olla nukuttu, kerronpa niistä hetkistä lähipäivinä lisää.