Pyrymaailma

Kisakokemusta keräämässä

2012-01-29T13:12:00.000+02:00

Kolmen vuoden uramme viralliset kisapäivät pystyy laskemaan, jos ei nyt ihan sormissa, niin ainakin sormissa ja varpaissa. Nimittäin: Vuonna 2009 kävimme viisissä virallisissa kisoissa, vuonna 2010 neljissä ja viime vuonna starttasimme kuusissa virallisissa kisoissa.

Tavoitteenamme agilityn saralla oli nousu 3. luokkaan, mikä toteutui viime toukokuussa. Uutta tavoitetta ei ole syntynyt. Yritämmekö kerätä valioitumiseen tarvittavia sertejä? SM-kisoihin vaadittavia tuloksia? Totuus on, että tällä harjoittelu- ja kisapanostuksella kumpikaan tavoite ei ole realistinen. Harrastaminen on kuitenkin kivaa. Viikottaiset harjoitukset ja satunnaiset kisapäivät ovat huippuhetkiä jo itsessään.

Näillä mietteillä lähdimme eilen ATT:n kisoihin avaamaan neljättä kisavuottamme. Kaikki kolme Viitaniemen rataa päättyivät hylkäykseen, mutta kisoista jäi silti ihan hyvä mieli. Eihän se kauheasti mieltä nostata, että on kisojen huonoin. Omaan osaamistasoon nähden teimme kuitenkin ihan kelpo työtä.

Ensimmäinen agilityrata sujui hienosti. Alun hankala keppikulma selvitettiin hienosti, samoin valssi keppien päähän, välistävetokin onnistui. Ennen puomia olleelle hypylle piti tehdä poispäinkäännös, mutta olin myöhässä ja Pyry lukitsi hypyn sijaan renkaan. Muutoin rata oli virheetön. Kontaktit olivat hitaat, mutta varmat.

Toisen agilityradan onnistumisia: ansa-A:n ohitus, ehjänä pysynyt muuri, melko nopeat ja tarkat kontaktit (A, keinu ja puomi). Virheet syntyivät "helpoissa" kohdissa. Hypyllä, joka piti hypätä suoraan, Pyry hakikin itsensä taakse ja hyppäsi sen väärästä suunnasta. Lisäksi oltaisiin saatu kielto keinun jälkeen olleelta hypyltä, jossa tein ennakoivan valssin ja Pyry kääntyi pois esteeltä. Ilmeisesti ohjaava käsi tipahti liian aikaisin, ja Pyry tarkkana poikana huomasi sen.

Viimeisenä ollut hyppyratakin sujui pääosin hienosti. Kuudennella esteellä ajoitus ei osunut kohdilleen ja Pyry hyppäsi sen väärästä suunnasta. Toinen virhe tuli, kun Pyry ampaisi radan loppupuolella yhden hypyn niin pitkäksi ettei taittunutkaan enää pituudelle vaan ohitti sen.

Tulostavoitteiden asettaminen on tässä kohdassa turhaa. Ehkäpä meidän agilitytavoitteenamme on nauttia lajista, ja vähitellen pyrkiä kohti ehjempiä ratasuorituksia.

On se jännä

2012-01-03T17:31:00.000+02:00

Kissat ovat äärimmäisen lumoavia eläimiä. Niitä pitää seurata tarkkaan (käpälän ulottumattomista, etteivät lyö nokkaan).

Joulu mummulassa

2011-12-29T10:56:00.000+02:00

Hyvää joulua!

2011-12-23T22:23:00.000+02:00

Hammasta köyhempi

2011-11-26T22:04:00.002+02:00

Pyry hävisi ruletissa puunkarahkalle. Eipä tullut yllätyksenä. Uhkapeliltä se puiden riepominen on näyttänyt jo pidemmän aikaa. Tappio myönnettiin tosin vasta kotona, kun hammas tippui keskelle olkkarin mattoa. Sekä minä että Pyry näytimme yhtä yllättyneiltä. Pikatarkastuksen jälkeen tappio kirjattiin vasempaan alaleukaan, jossa näkyi enää kaksijuurisen hampaan kaula. Koko kruunuosa oli murtunut irti.

Toissapäivänä Pyryltä poistettiin eläinlääkäriasemalla se, mitä hampaasta oli vielä jäljellä. Potilaskertomuksesta: "Pyry tuotiin vastaanotolle välihampaan tapaturmaisen murtumisen vuoksi. Vasemmalla alhaalla P4-hampaassa komplisoitunut kruunujuurimurtuma, melkein koko hampaan kruunu murtunut. Murtumalinja ulottuu kummassakin juuressa hampaan kaulaan asti. Kyseinen hammas on poistettu inhalaatioanestesiassa. Muuten suu ja hampaat olivat erinomaisessa kunnossa."

Ensimmäinen ilta toimenpiteen jälkeen oli pitkä. Pyry yritti olla liikkeessä, vaikkei kunnolla siihen pystynytkään. Peitot eivät kelvanneet, vaikka se tärisikin kylmyyttä. Ja se itku. Ei siinä auttanut kuin tehdä peti lattialle ja ottaa poika kainaloon. Onneksi jo seuraavana päivänä helpotti ja tänään ei toimenpidettä enää muistetakaan. Kipulääkettä on vielä pariksi päiväksi. Suun desinfiointi jatkuu kaksi viikkoa. Kilpailukielto on vuoden loppuun.

Ja mitä tämä ruletti sitten maksoi? 318 euroa. Ihanan kallista! Onneksi tapaturmavakuutus kuittasi laskusta suurimman osan. Kauhulla ajattelen sitä laskua, jos oikeasti tapahtuisi jotain.

Nolo reissu

2011-11-13T10:09:00.000+02:00

Kävimme töpeksimässä ATT:n agikisoissa eilen. Vois vaikka naurattaa, jos ei harmittais ihan näin paljon. Tykkään kovasti Savijoen radoista. Hyvät ne olivat tälläkin kertaa, mutta kun ei vain osaa.

Ekalla agiradalla töpeksin heti toisella esteellä kääntämällä pakkovalssin liian aikaisin, ja Pyry hyppäsi esteen väärästä suunnasta. Jostain syystä Pyry ei lähtötilanteessa ymmärrä lukea pakkovalssia pelkästä merkkauksesta oikein, ja mun olisi kyllä pitänyt tämä tietää. Seuraava virhe tapahtui 10. esteen jälkeen, kun Pyry ei lähtenyt välistävetoon. Loppurata olikin sitten jo ihan katastrofi. Kontakti-puomi -erottelu! Pyry tarjosi molemmilla radoilla vain ja ainoastaan kontaktia. Takaakierto, no ei me sitä osata. Eikä keppejäkään.

Toinen rata meni, jos mahdollista, huonommin. Toiselle esteelle piti tehdä takaakierto-niisto, mutta Pyry luki jotain ihan omaa ratapiirrostaan ja haki putken. Ja näitä on piru vie harjoiteltu! Ja on muuten valssejakin, mutta silti en osannut. Kontaktit Pyry tuli nopeasti alas saakka, mutta ei odottanut kertaakaan vapautusta. Toisella radalla homma hajoskin sitten siihen, kun en päässyt Pyryn eteen A:lla ja Pyry hyppäsi seuraavan esteen väärästä suunnasta. Rata jatkui A-putki -erottelulla, jossa Pyry tarjosi ehkä noin viisi kertaa itseään A:lle ja yhteen väärään putkeenkin ennen kuin pääsimme yhteisymmärrykseen: kilpa-agility ei ole meidän juttu.

Valssaten

2011-11-11T21:44:00.000+02:00

Elinan koulutuksessa viime sunnuntaina tehtiin hypäriä ja valssailtiin päämme pyörälle. Pyry oli älyttömän hyvä!

Heti alkuun oli ihmisnuoli ja perään liuta valsseja, kaikki vähän erilaisia. Rintamasuuntien kanssa sai olla tosi tarkkana. Esimerkiksi yhdessä takaakiertokohdassa mun piti heittää Pyryä kohti seinää, että sain sille hyvän hyppylinjan irti esteestä. Koskahan oikeasti alan ymmärtää noiden linjojen päälle?

Radan vaikein kohta oli kahden putken jälkeen, jossa piti ensin valssata, rytmittää ja sitten vielä tehdä vastakäännös. Hirmu hyvin se sitten kuitenkin toimi. Kerrankin sai luvan kanssa sipsuttaa valssissa. Lopussa sitten pitikin tehdä tosi vauhdikkaat valssit, jotka aiheuttivat maitohappoisissa jaloissa vaikeuksia. Tällä viikolla ollaankin sitten Elinan kehotuksesta valssailtu pitkillä askelilla metsissä ja pururadoilla. Joku luulee meitä vielä hulluiksi... Tai eivät mitään luule, tietävät.

Maanantain treeneissä yritettiin samaa rataa nollaharjoituksella läpi. Aika pitkälle päästiinkin: 24. esteen rima tuli alas, kun vedätin liikaa. Päästiin kuitenkin niin pitkälle, ettei siinä vaiheessa harmittanut yhtään.

Liikeradat kunnossa

2011-11-11T21:24:00.000+02:00

Viime kuun melko pahoistakin jumeista ei ollut enää tietoakaan, kun Pyry viime viikolla kävi fysioterapeutilla. Suora, rento poika. Liikeradat erinomaiset. Mahtavaa. Ensi kuussa sitten taas.

Pyryharakka

2011-11-01T09:53:00.001+02:00

Nimipäiväsankarin nimeen on tänä vuonna kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota. Kaksissa virallisissa kisoissa on tuomari erikseen käynyt kehumassa osuvaa nimeä. Tiesittekö muuten, mitä pyryharakka tarkoittaa? Vílkasta, levotonta, nopealiikkeistä ja ilakoivaa. Sopii Pyryyn agilityradalla. Kotona sen nimi voisi paremminkin olla Mauno.

Onko siellä joku?

2011-10-31T19:46:00.002+02:00

Nyt lähti nenäpunkit, väiveet, sikaripunkit, syyhypunkit, korvapunkit, sydänmadot, suolinkaiset, hakamadot, piiskamadot ja kirput! Jos niitä siis ikinä olikaan.

Pyry sai eläinlääkäriltä vähän vahvemman loislääkkeen kaverikoiran kautta heränneen nenäpunkkiepäilyn vuoksi. Ei siitä varmaan haittaakaan ole.

Kanalauman lakeija

2011-10-23T11:49:00.000+03:00

Lehdistä luettua

2011-10-20T13:34:00.001+03:00

Uusimman Borderin kannessa on Teppo, Valentinomme Seinäjoelta! Ensimmäisen kerran poika esiintyi Pyrymaailmassa 16-viikkoisena, otsikolla: Komeat pojat metsässä. Tepon komeus loisti ilmeisesti jo tuolloin. Onneksi olkoon erikoisnäyttelyn voitosta!

Samaisessa lehdessä oli myös katsaus tämän vuoden agilityn SM-kisoista. Pyrykin oli mainittu! "Lauantain joukkuekilpailut aloittivat SM-kisat. Medijoukkueita oli 48, joista viidessä oli borderiedustus, yhteensä kuusi borderterrieriä. Näistä Voitto sijoittui joukkueensa (Turun Seudun Agilityurheilijat) kanssa neljänsiksi ja Pyryn joukkue (Äetsän Seudun Koirakerho) ylsi kuudennelle sijalle. Molemmat koirat tekivät hienot puhtaat radat."

Aamulehden sunnuntailiitteessä taas oli juttu Pyryn kasvattajan työstä otsikolla: "Rietas-kukon tunnetaitokoulu". Aivan mahtava juttu! Kannattaa lukea, jos vain saatte jostakin käsiinne. Jutussa oli mukana myös Pyryn Lotta-emo, kokenut tunnetaitokoira. Tässäpä vielä lainaus tuosta jutusta: "Eläin mallintaa läsnäolon täydellisesti. Sillä ei ole tehokkuusajattelua. Ei tuo kukkokaan mieti, miten se voisi olla tehokkaampi tai parempi. Se on tässä ja nyt."

Syksyn muotia

2011-10-19T13:30:00.002+03:00

Ei auta nyrpeä ilme. Heijastimia ja takkeja tarvitaan taas.

Syyssempalot

2011-10-18T13:29:00.000+03:00

Seuran kesäkauden päätös, Syyssempalot, järjestettiin sunnuntaina. Pienen talkoilun jälkeen Pyry pääsi avoimelle agi- ja hyppyradalle, sekä 5-vuotiaan kummipoikani kanssa pujottelukisaan.

Agiradalla tuli yksi rima alas, muutoin rata sujui virheittä. Pyry voitti tuloksella 5/-14,05. Hyppyrata oli jälleen kinkkisempi meille. Ensimmäisellä yrittämällä olin jäljessä putken pimeään päähän lähettämisessä ja Pyry kävi omatoimisesti hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn. Toisella yrittämällä Pyry kadotti mut putkessa ja juoksi sitten varmuuden vuoksi putken kahteen kertaan. Hassu ukko.

Paimenkoiraksi naamioitunut terrieri

2011-10-15T21:46:00.001+03:00

Ulkokauden viimeiset treenit vedettiin tällä viikolla. Pyry yllätti olemalla älyttömän hyvin kuulolla. Suurimmat ongelmat tulikin siitä, kun sain sen ennakoinneilla kääntymään jo ennen suoritettavaksi tarkoitettuja esteitä. Eipä ole tällaista ongelmaa ollut ennen! En voinut kuin kehua pientä terrieriäni (joka siis sinä iltana kuvitteli olevansa paimenkoira).

Heti radan alussa oli kepeille vienti umpikulmasta, joka onnistui hyvin. Myös jaakotus, pimeä putkikulma, putki-pöytä -erottelu, puomin yli leijeröinti ja sokkari puomille onnistuivat heti ensimmäisellä yrittämällä. Muutama näistä ei olisi kyllä onnistunut vielä keväällä! Hieno homma, että jotain on opittukin.

Vaikein kohta oli pituudella, jossa koira piti kääntää takaisin tulosuuntaan. Yleensä saan tuollaisissa tilanteissa ennakoida ja reilusti, jotta Pyry ei sinkoa edessäoleville esteille. Nyt se yllätti ja kääntyi jo ennen pituutta! Tulipahan hyvä muistutus siitä, että ohjaava käsi ei saa kadota ennakoinnista huolimatta.

Toinen asia, joka nousi treenattavien asioiden joukkoon, on mun turha huutelu radalla. Jostain syystä huutelen Pyrylle "tässä", vaikkei sellaista käskyä meillä edes ole. Mä en tajua mistä olen moisen keksinyt. Tohinoissani vissiin vain haluan pitää jotain ääntä radalla. Ihmekös kun oikeat käskyt hukkuvat. Koutsi ehdotti, että jättäisin myös hyppy-käskyt pois. Pitää harkita. Tässittelyä lupaan kuitenkin vähentää.

Sateiden ja pimenevien iltojen keskellä tuntuu ihan kivalta päästä taas ensi kuun alusta halliin treenaamaan. Treeni-iltojen kilometritkin tippuvat vaivaiseen 54:ään, kesäkaudella treeni-iltoina joutuu ajelemaan 75 kilometriä. (Vähän toista kuin Rauman vuosina, kun kentälle oli kävelymatka.) Onneksi autoilu on ihan kivaa.

Hyvä vitonen ja tönötyshylly

2011-10-09T19:32:00.000+03:00

Räsänen oli tehnyt kivat radat tänään Porissa käytyihin piirinmestaruuksiin. Aamusella aloitimme agilityradalla, joka sujuikin meiltä varsin mallikkaasti. A:n jälkeinen takaakierto-päällejuoksu onnistui vain puoliksi. Pyry lähti hypyn taakse turhankin innokkaasti ja oli jo hakeutumassa putkeen, mutta sain onneksi vedettyä takaisin. Tuomari tulkitsi tämän kielloksi. Muutoin rata sujui mielestäni hyvin ja vauhdikkaasti. Kontakteillakaan ei madeltu ja maltettiin silti odottaa lähtölupa. Sijoitus oli viides.

Hyppyradat tuntuvat aina vaikeilta, niin tänäänkin. Jäin aivan turhaan tönöttämään heti neljännellä esteellä ja arvatenkin olin auttamattomasti myöhässä vitosesteen jälkeisessä välistävedossa. Eipä Pyry sitten tullut välistä, ihme koira ;-) Rytmi meni sekaisin ja Pyry tiesi tehneensä väärin, mikä sai sen sinkoilemaan kahta kauheammin esteille. Jos hylätyksi voisi tulla useammin kuin kerran yhden radan aikana, olisimme keränneet 6-7 hyllyä, muistaakseni. Voi voi voi.

No mutta tärkeintä on, että rimoja ei tullut alas, vauhtia oli paljon ja että kontaktit onnistuivat. Tuntuu, että Pyryn selkäkin olisi taas hyvässä kunnossa. Kartturin kun vielä saisi pysymään kärryillä tilanteissa niin voisi kolmosten kisoistakin tulla tuloksia.

Valmistautumisen helppous

2011-10-08T21:30:00.000+03:00

Ensin kartturi kuumeilee ja sairastaa sitkeää syysflunssaa. Sitten kaatuu puu ja valotolppa harjoittelukentälle, ja estää treenaamisen. Kolmanneksi koiran selkä jumittuu lannenikamien kohdalta. Aivan kuin joku yrittäisi kertoa, ettei huominen piirimestaruuskilpailu menisi ihan nappiin. Kivaa on silti lähteä katsomaan tuttujen kisasuorituksia. Me kisaamme, mikäli kummankaan kunnossa tai vetreydessä ei tapahdu muutosta pahempaan.

Täydellinen lauma

2011-09-26T13:39:00.001+03:00

Pihka ja Pyry ovat monella tapaa hyvin erilaiset koirat. Siksi ne varmaan sopivatkin niin hyvin yhteen.

Sen täytyy olla kivaa

2011-09-25T13:37:00.000+03:00

Agilityn täytyy olla kivaa, kun siitä jaksaa innostua reilun 38 asteen kuumeessakin! Syysflunssa iski, mutta päätin silti mennä Elinan koulutukseen eilen. Kunto ei sallinut juoksemista, eikä pienemmätkään ohjauskuviot oikein onnistuneet, kun sekä jalat että kädet tärisivät, mutta silti kannatti mennä! Nyt ehdimme jutella Pyryn ja mun haasteista, opetella yhden uuden leikin A:n kontaktin nopeuttamiseksi, piirrellä ohjauskuvioita hiekkaan ja muuta sellaista, johon normaalitreenissä ei olisi ollut aikaa.

Kyllä me puolet harjoitusradastakin suoritettiin pienissä pätkissä. Niistoissa Elina muistutti näyttämään kädellä selvästi esteen yli koiralle, että nyt käännytään. Ja sitten opin uuden ohjaustavan: pyörityksen! Elina ei meinannut uskoa, kun sanoin, etten ole koskaan sitä tehnyt. On kuulemma yksi vanhimmista ohjauskuvioista. Pyry oppi sen kolmella harjoituksella, mulla menee ehkä vielä noin kolmekymmentä kertaa. Täytyy muistaa pitää kädet lähellä vartaloa, niiata ja pyöriä ihan paikallaan.

A:n ja muidenkin kontaktien nopettamiseksi Elina opetti meille Susan Garrettilta oppimansa leikin, jossa koiraa vedätetään lelun kanssa yhtä sivua ylös ja alas. Alastullessa koira saa aina kehuja. Kun koira tulee aivan täysillä alas saakka, se saa lelun itselleen. Tällä leikillä pyritään rikkomaan vanha kaava kontaktien suorittamisesta.

Nyt tekisi heti mieli mennä treenaamaan lisää, mutta ehkä mä ensin odottelen kuumeen laskemista. Pyry saa sillä välin treenailla omia keppileikkejään.

Odotettu vieras

2011-09-20T19:36:00.001+03:00

Pyrylle koitti onnenpäivät, kun se sai eilen Pihkan luokseen kyläilemään. Vielä Pyry ei ymmärrä, että saa pitää Pihkan luonaan tällä kertaa vähän pidempään, reilun viikon.

Syksy saa

2011-09-03T21:40:00.002+03:00

Kesästä jäi paljon hyviä muistoja. Kahdet viralliset kolmosluokan kisat jäivät mieleen hyvinä harjoituksina. Epävirallisissa kisoissa on onnistuttukin. Muistoihin jäi sekä Musti ja Mirri -cupin että kaupunkitaistelun voitto. Treenailtukin ollaan melko ahkerasti.

Ehdittiin me sentään myös samoilla metsissä: käydä marjassa ja Pyry muutaman kerran myös sienessä hoitotätinsä kanssa. Ja tietysti uida :-) Viime viikonloppuna Pyry osallistui elämänsä ensimmäisiin mätsäreihin ja oli sinisten neljäs. Ja samana päivänä olleessa temppukisassa Pyry palkittiin haastavimman tempun osaajana!

Tässä kuussa mennään Elinan koulutukseen, käydään fysioterapiassa, valmistaudutaan kuukauden päästä oleviin piirimestaruuksiin ja saadaan ihana tyttökoira viikoksi kylään! Syksyn alku ei vaikuta ollenkaan pahalta.

Kesälaitumella

2011-08-08T14:06:00.001+03:00

Nopeutta hakemassa

2011-07-22T18:17:00.002+03:00

Agilityhuippujen nopeita suorituksia nähtyäni päätin, että nyt pitää saada lisää vauhtia meidänkin menoon. Treeneissä ollaankin nyt vedetty niin lujaa kuin on päästy. Kontakteistakin olen päästänyt Pyryä välillä läpi, mikä on tietty riskialtista. Jotakin kontaktien nopeuttamiseksi on kuitenkin tehtävä, eikä toimivaa keinoa ole yrityksistä huolimatta löytynyt.

Viime viikon epiksissä oli tavoitteena olla nopea. Ajattelin, että satsaan pelkkään nopeuteen, enkä välitä virheistä. Kontaktit ilman pysäytystä läpi, sokkareita kehiin ja vauhtia kinttuihin. Ja kuinka tässä hurjastelussa sitten kävikään: Pyry teki virheettömän radan! Aika oli reilut 11 sekuntia alle ihanneajan ja kisan paras. Kumpa uskaltaisi virallisissakin kisoissa ohjata yhtä rohkeasti!

Pihkan opissa metsästysjälkeä

2011-07-13T11:29:00.001+03:00

Pihka kävi mökillä opettamassa Pyrylle MEJÄ:ä, ja hyvin opettikin! Teimme Pyrylle noin 300 metrin jäljen vanhalle hakkuualueelle, joka oli aika vaikea kulkuinen. Kahden kulmamakauksen jälkeen oli pienen ojan ylitys ennen kaatoa. Teimme jäljen edellisenä iltapäivänä ja se sai vanheta liki 18 tuntia ennen ajoa.

Pyry yllätti meidät kaikki olemalla niin pätevä jälkikoira kuin olla vain voi. Se keskittyi, eteni rauhallisesti ja maavainuisesti, ei kysellyt ihmisiltä apua. Minä olin niin ihmeissäni koiran itseluottamuksesta, etten saanut sanaa suustani. Ensimmäisen kulman ohi Pyry meinasi oikaista, mutta pienen jarrutuksen jälkeen eteni makuulle saakka. Toinen makaus ja kaato menivät nappiin.

Oli myös mielenkiintoista päästä seuraamaan Pihkan työskentelyä. Koirahan sai pari viikkoa sitten täydet pisteet MEJÄ:n voittajaluokasta. Nytkin se suoritti katkokulmat ja muut vähän tahattomastikin tekemämme kommervenkit tarkasti.

Harjoituksesta jäi kyllä niin hyvä mieli kaikille, että jäljelle pitää päästä pian uudelleen.

Neljä vuotta sitten

2011-07-01T14:09:00.002+03:00

Neljä vuotta sitten Lotta sai kuusi ihanaa pentua. Yksi niistä vahtii nykyisin pihaani.

Pihavahti saa synttärilahjaksi kuuden viikon loman emäntänsä kanssa. Huomenna startataan mökille.

Nastolan kävijät

2011-06-26T23:26:00.002+03:00

Nastolasta nolla

2011-06-22T17:27:00.004+03:00

Ensimmäiset agilityn SM-kisamme sujuivat mallikkaasti. Kokematon joukkueemme kipusi kuudennelle sijalle yhteensä 49:stä medi-joukkueesta. Ei pöllömpää! Varsinkin, kun meistä kolme on noussut kolmosiin vasta toukokuussa. Kiitokset joukkuekavereille!

Me teimme Pyryn kanssa virheettömän radan ajalla -5,02. Pientä onnenkantamoistakin oli mukana. Okseri kolisi niin, että kuvittelin sen hajonneen. Maalissa sitten olikin yllätys, kun kuulin, että rimat pysyivät paikoillaan.

Edeltävän viikon alkupuoli meni Pyryn punakoita tassuja hoidellessa ja toivoessa, että kisaamaan todella päästään. Keskiviikkona tassut jo kestivät, ja osallistuimme seuran epiksiin. Itse kisapäivä oli niin superjännittävä, ettei siitä osaa edes kertoa. Jännitin niin, että meinasin muun muassa nukahtaa (!?) kisapaikalla. Radan jälkeen fiilikset olivat pilvissä. Oli mahtavaa seurata muiden koirakoiden menoa ja jännittää sijoitustamme finaalikierroksella. Josko ensi vuonna pääsisimme myös yksilökisaan?

Kuvista kiitos Evelle.

Huh hellettä!

2011-06-11T20:38:00.002+03:00

Hyvänmielentreenit

2011-06-07T21:24:00.000+03:00

Elina vetäisi meille sunnuntaina viimeiset hyvänmielentreenit ennen suuria kisoja. Radalla oli 30 estettä. Ensimmäiset kymmenen estettä menivät nappiin heti ensimmäisellä yrittämällä, samoin kymmenen viimeistä. Ne keskimmäiset kymmenen sitten tuottivatkin sopivasti päänvaivaa, mutta onnistuivat harjoittelun jälkeen. Ei ollut treenien nimi siis väärä.

A meni surkeasti. Se oli niin hidas, että etanakin olisi mennyt Pyrystä ohi. Elina käski irrottaa koiraa taas heti, kun yksikin tassu osuu maahan. Kepeille mentiin avokulmasta ja se kohta oli ohjauksellisesti radan vaikein. En meinannut millään ehtiä auttamaan Pyryä ja itsenäisesti se tunki aina toiseen väliin. Pari kertaa saatiin se onneksi onnistumaan, mutta ei missään nimessä onnistuisi vielä kisaradalla.

Putken pimeä kulma ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa, eivät myöskään takaakierrot tai välistävedot. Parannettavaa oli niistossa, jossa huomaamattani otin askeleen taakse ja olin seuraavasta kuviosta tietysti sitten sen askeleen jäljessä. Valssien ajoituksia jankattiin myös: Valssin ensimmäinen askel näyttää koiralle edellisen esteen ponnistuspaikan ja valssi pitää olla valmiina jo ennen kuin koira ponnistaa edelliselle hypylle. Helpommin sanottu kuin tehty.

Matkalaukkumallin kanssa tottista

2011-06-02T18:25:00.001+03:00

Ollaan salaa treenailtu taas vähän TOKOa ja tänään käytiin kokeilemassa kuntoa epävirallisissa kisoissa. Tulokseksi saatiin 186 pistettä ja sijoitukseksi 3. Olen TOSI tyytyväinen. Ehkä me joskus vielä menemme ihan virallisiinkin.

Luoksepäästävyys: 10. Pakolliset pusut tuomarille, muutoin hyvä :-D

Paikalla makaaminen: 10. Pisimmät kaksi minuuttia ikinä! Puolitoista minuuttia meni loistavasti, loppusuoralla tuli vähän piippausta.

Seuraaminen kytkettynä: 8,5. "Se on tuollainen matkalaukkumalli," totesi tuomari. Tarkoitti sitä, että Pyry kyllä tulee tasaisen väljästi mukana, mutta ei juurikaan hae kontaktia.

Seuraaminen taluttimetta: 8,5. Huomattavasti parempi kuin edellinen, mutta ei lähelläkään tiivistä seuraamista.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5. Epäröi nousta perusasentoon lopussa. En ikinä treenatessa nosta perusasentoon, koska olen pelännyt ennakointia.

Luoksetulo: 10.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 7. Valui ja oli käymässä maahan, mutta onneksi korjasi.

Estehyppy: 10.

Kokonaisvaikutus: 10.

Kohti isoa kisaa

2011-05-26T20:30:00.000+03:00

Me päästään Pyryn kanssa SM-kisoihin!!! Joukkuekisaan! Jabadabaduu! Uutinen muutti suunnitelmia tulevien viikkojen suhteen. Piti olla rauhaisampaa agilityn osalta ja tehdä enemmän muita lajeja, mutta ehtiihän niitä sitten myöhemminkin :-)

Tosin treenauksen kanssa pitää kyllä olla tarkkana, etten rasita Pyryä liikaa. Käytiin tiistaina fysioterapeutilla ja pojan lihakset olivat kuulemma kovat ja kireät. Fyssarin sanoin ei kuitenkaan ollut syytä huolestua. Hänen mukaansa kyse oli vain rasittuneista lihaksista. Lääkkeeksi määräsi pari rentoilupäivää ja niinhän me ollaan Pyryn kanssa keskitytty viime päivinä makoiluun :-D Lauantaina sitten taas treenataan.

Verivanan jäljillä

2011-05-23T23:54:00.001+03:00

Vanhojen harrastusten elvyttäminen alkoi eilen parilla MEJÄ-harjoituksella. Viime kerrasta olikin sitten vierähtänyt kaksi vuotta...

Tein kaksi noin 200 metrin jälkeä. Verta kului yhteensä 2,5 desilitraa. Lisäsin siihen vielä toisen mokoman vettä. Saakohan näin tehdä? Mitä sanoo harrastajat?

Ensimmäinen jälki vanheni kahdeksan ja toinen yhdeksän tuntia. Pyry oli hommasta innoissaan. Ensimmäiset metrit olivat sellaista kaahotusta, että pois alta oksat ja männynkävyt! Ensimmäisen makuun Pyry merkkasi käymällä siihen itse maate. Kehuin tietysti kovasti! Kumpa se aina merkkaisi makuut yhtä selvästi :-D Kaadolle saakka selvittiin ilman hukkia.

Toinen jälki oli hieman vaativammassa maastossa, mikä sai vauhdin laskemaan. Jostain syystä tämän jäljen Pyry hukkasi monta kertaa. Liekö alueella kulkenut riistaa vai oliko jälki niin paljon vaikeampi kuin ensimmäinen? Väsymystä en koirassa huomannut. Odotin jäljellä, että Pyry palaa kierroksiltaan takaisin jäljelle. Elikkäs estin sitä pääsemästä kauas jäljestä. Olikohan ihan pöljästi tehty? Hiljaa kuitenkin pysyin, vaikka Pyry välillä yritti luntata minusta vihjettä suunnasta. Onneksi jäljen loppuosa sujui hyvin ja siitä palkinnoksi Pyry pääsi kuin pääsikin kaadolle.

Kansallispuistossa

2011-05-22T12:39:00.001+03:00

Kävimme eilen haistelemassa Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston ilmaa. Pyry otti turvekylvyn ja pelotti sisiliskon pitkospuiden alle piiloon. Muutoin oli hyvin rauhaisaa. Mieli lepäsi.

Toisten koirien rinnalla Pyry näyttää jätiltä

2011-05-18T22:52:00.003+03:00

Toisten koirien rinnalla Pyry näyttää pikkuruiselta pennulta. :-D

Omatoimi- ja epistreeniä

2011-05-13T22:29:00.000+03:00

Käytiin eilen oman pitäjän kentällä treenailemassa kontakteja ja keppejä, ja tänään sitten jo päätettiin kokeilla samoja seuran epävirallisissa kisoissa.

Otin eilen kontakteille pitkästä aikaa namialustat merkkaamaan Pyrylle oikeaa pysähdyspaikkaa. Ja alustan kanssahan koira toimi mahdottoman hyvin. Sain jäädä taakse, pyrähtää ohi tai irrota sivusuunnassa ja Pyry napotti vapautuskäskyyn saakka ihan oikealla paikalla. Kerran sain sen häkeltymään kun livahdinkin itse puomin alle. Silloin Pyryn piti tulla katsomaan, että sekosinko minä, vai mistä tässä nyt on kyse :-) Kepeillä sain irrota eteen ja sivulle reilusti, mutta taakse jäämistä Pyry ei ymmärtänyt. Se lopetti pujottelun kesken, jos jäin liian taakse. Ei auttanut, vaikka palkka oli edessä... Tähän pitää keksiä jokin ratkaisu.

Tämän päivän epävirallisissa juostiin avoimen luokan rata kahteen kertaan, kun siihen annettiin mahdollisuus. Ekalla kerralla hinkattiin kontakteja. Pyry vapautti itse itsensä ja minähän palautin sitä puomille niin kauan, että se malttoi ohijuoksuni ja jaksoi odottaa vapautuskäskyn. Pyry oli ihan ihmeissään, kun kisatilanteessa menin käyttäytymään noin. Mutta kyllä siellä joku lamppu syttyi ainakin hetkeksi, sillä toisella yrittämällä kontaktit tuli just eikä melkein ja päästiin ilman ratavirhepisteitä maaliin. Päästiin vielä pokkaamaan ykköspalkinto!

Kontaktit matelee

2011-05-10T18:46:00.000+03:00

Ansaitun viikon loman jälkeen aloimme eilen treenata kohti kolmosluokan kisoja. Kivasti kulki.

Heikoin lenkki oli kontaktiesteiden suoritus. Kontaktit ovat tällä hetkellä kamalan hitaat, kun Pyry ei oikein tiedä, mihin kohtaan pitäisi pysähtyä, ja mistä käskystä vapautua. Niinpä se matelee heti huipulta saakka ja yrittää tarjota vähän jokaista mahdollista pysähdyskohtaa. Lisäksi Pyry on hyvin riippuvainen mun sijainnista. Hmm... Edessä taitaa olla aika kova työ.

Sertifikaatti kolmosiin

2011-05-01T21:28:00.002+03:00

Vietimme vappua Liedon agilitykisoissa. Napattiin voitto kaikilta kolmelta radalta!! Tuomarina ollut S. Savikko onnitteli ja kertoi myhäilleensä pitkin päivää Pyrylle. Sillä on kuulemma osuva nimi.

Pyry esittelikin tänään parhaita puoliaan. Ekana ollut hyppyrata oli ihan paras. Kaikki meni just eikä melkein. Agilityradat olivatkin sitten vaativammat. Vai tuliko ohjaajalle paineita sertifikaatin saannista?

Ekalla agiradalla Pyry joka tapauksessa kaahasi. Pari viime hetken pelastusta onnistui, mutta kepeiltä tuli sisäänmenovirhe. Korjauskaan ei heti onnistunut, joten yhteensä 10 virhepistettä. Toinen agilityrata meni paremmin. Yhteen tiukkaan paikkaan olisi pitänyt tehdä jaakotus, mutta onneksi Maijan karjaisukin toimi, ja saimme kuin saimmekin agilitysertifikaatin kolmosiin.

Jänesniemen opissa

2011-04-24T21:10:00.000+03:00

Pääsiäisen kohokohta oli päästä Jänesniemen agikoulutukseen. Paljon asiaa tuli taas pohdittavaksi ja harjoiteltavaksi. Tässä muutamia:

Ohjaa linjoja, älä esteitä. Merkitse esimerkiksi sylivekillä koiralle oikea ponnistuspaikka, ei estettä.
Käytä pöytä-putki -erottelussa samaa käskytystä kuin puomi-putki -erottelussa. Meillä siis "kiipee"-käsky pöydälle.
Lyhin reitti ei ole välttämättä nopein. Mieti matkan lisäksi myös koiran luontainen hyppysuunta sekä linja seuraavalle esteelle.
Saksalaista ei kannata käyttää, jos takaakierto-persjättö riittää. Saksalaisen on käännettävä koiraa voimakkaammin.
Kontakteille aina suullinen vapautuskäsky. Vapauttaminen voi tapahtua liikkeessä, mutta ei liikkeellä! (Koskahan tämä menee paksuun kallooni?)
Jarrutusääni ennen putki-käskyä, jos pitää putken jälkeen kääntyä.

Hyvää pääsiäistä!

2011-04-21T20:52:00.000+03:00

Rentona fysioterapiassa

2011-04-20T23:05:00.000+03:00

Eilisellä fysioterapiakäynnillä ei ilmennyt mitään yllätyksiä. Melko tiiviis treenaaminen ei onneksi ole aiheuttanut Pyrylle jumituksia. Askel on pitkä ja koira suora.

Pientä kiristystä oli keskiselässä, mutta sekin kuulemma aukesi nopeasti. Hoidettavana oli huomattavasti viime kertaa rennompi veikko. Fyssari pääsi käsittelemään Pyryä reilummin ja koira vain nautti.

Talla pohjassa

2011-04-20T22:54:00.000+03:00

Virallisten kisojen jäätymisen jälkeen pähkäilin, että nyt pitää saada Pyryyn lisää vauhtia ja innostusta agilitya kohtaan, jottei samanlaisia jäätymisiä enää kisoissa tulisi. Ja kuinkas sitten kävikään?

Pari omatoimista rallittelutreeniä ja lauantaina kohti naapuriseuran epiksiä. Tärkeimpänä harjoiteltavana asiana oli se, että Pyry myös häiriön alla pystyisi agiliitämään vauhdikkaasti. Onnistui! Karkasi niin komeesti hanskasta väärille esteille :-D

Sama meno jatkui myös maanantain treeneissä. Kaasu hirtti kiinni :-D Nooh, kai tästä joku tasapaino löytyy... Ehkä.

Lelujen tuho

2011-04-16T09:18:00.002+03:00

Pyryn vanhoja viisauksia: "Puoli tuntia kumilelusta, pehmolelusta ei hetkeäkään." "Ei sellaista lelua, johon terrierin hammas ei pystyisi."

Uusimmassa Borderissa

2011-04-13T21:28:00.001+03:00

Erään innokkaan lukijan pentukuva on sivulla 48.

Sylivekki ja vippaus

2011-04-13T21:22:00.002+03:00

Tämän kevään summauksesta huomaa, että uusia ohjauskuvioita on ainakin opeteltu agilityssa ahkerasti. Jokaisella on tietysti oma tyyli ohjata, eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa olekaan. Osa pärjää nyrkillisellä ohjauskuvioita, osalla repertuaari on laajempi.

Itse pidän erilaisten ohjauskuvioiden harjoittelusta. Pelkästään jo siitä syystä, että hyvä motoriikka ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Agilityssa monet asiat pitäisi tapahtua yhtäaikaa. Jalat voivat tarkoituksella mennä aivan eri suuntaan kuin ylävartalo. Samalla pitäisi vielä käyttää käsiä ja ääntä, lukea rataa ja pystyä myös yllättäviin sovelluksiin. Ei ole helppoa, varsinkaan jos ei katsomatta tiedä, mihin suuntaan omat jalat harottaa.

Pyry on siitä mainio treenikaveri aloittelevalle ohjaajalle, että se kestää paljon toistoja. Sen kanssa voi kokeilla samaa kohtaa kymmeniä kertoja ja joka kerta se tekee homman yhtä innokkaasti.

Maanantain treeneissä tuli eteen sylivekki ja vippaus, jotka molemmat onnistuivat! Muutoinkin Pyry kääntyi hyvin ja rata kulki. Tänään käytiin avaamassa ulkokausi ja harjoiteltiin vielä sylivekkiä ja vippausta, ja sivuirtoamista kepeiltä. Toimi.

Laulu Rekolle

2011-04-10T21:52:00.001+03:00

Vuosi on kulunut. Kamala, paha vuosi.

Keppejä ja kontakteja

2011-04-04T22:37:00.000+03:00

Menimme jo tänään treenaamaan, vaikka lauantain maratoni vielä varmaan tuntuikin Pyryn tassuissa. Rataa ei kuitenkaan tällä kertaa tehty, vaan pieniä 3-7 esteen tekniikka- ja esteharjoituksia.

Pääpaino oli kepeillä ja kontakteilla. Kepeille laitoin palkan eteen odottamaan, ja harjoittelin takaaleikkausta, sivuirtoamista ja sokkaria. Pyry ei mun puolenvaihdoista ja pyrähtelyistä hämääntynyt, vaan tähtäsi hienosti kohti palkkaa.

Kontakteille laitoin kans pitkästä aikaa palkkaa eteen ja jäin itse himmailemaan reilusti Pyryn taakse. Pientä epävarmuutta oli tässä harjoituksessa. Kerran Pyry kääntyi ja palasi puomia takaisin, kun huomasi minun jääneen taakse. Kyllä se sitten onneksi tajusi saavansa mennä palkalle ilmankin, että minä olen vieressä/edessä.

Kaikkensa antanut agikiituri

2011-04-02T19:58:00.001+03:00

Agilityn kisavuotemme alkoi maratonin omaisesti Porissa tänään. Ahkeroimme Pyryn kanssa yhteensä neljä kakkosluokan rataa. Luokkanousuun oikeuttavia nollia ei saatu, mutta kaksi kertaa päästiin kuitenkin palkinnoille. Hienoa, hienoa!

Aamuherätys kello viisi ei ollut kummankaan mieleen. Pyry nukkui vielä ensimmäisellä radallakin! Vai onko se vain mettittynyt täällä harvojen koirakontaktien maaseudulla? Joka tapauksessa se jäi istumaan lähtöalueelle kuin tatti ja vain tuijotti ihmis- ja koiralaumaa ympärillään. Ei auttanut huutelu, ei käsien taputtelu, ei mikään. Piti mennä viereen ja lähteä sen kanssa yhtäaikaa rataa suorittamaan. Koko rata tuntui tahmealta ja hitaalta. Kepeillä Pyry ei kestänyt takaaleikkausta, vaan jätti pujottelun kesken. Korjatakseen tilanteen se lähti pujottelemaan takaisin päin. Tästä 10 virhepistettä, joilla kuitenkin oltiin kisan neljänsiä. Tahmeudesta ja keppien uusimisesta huolimatta mentiin ihanneajan alle. Että ei se nyt välttämättä ihan niin hidas sitten ollutkaan, miltä tuntui.

Toinen rata oli mahtava! Oli vauhtia ja ohjaukset toimi. Uskalsin tehdä jopa niisto-sokkarin ja se toimi! Ainoa virhe tuli keppien väärästä sisäänmenosta. Aika oli reilut 12 sekuntia alle ihanneajan ja tällä tuloksella oltiin kisan kakkosia.

Kolmas rata alkoi ensimmäisen tapaan jumituksella. Pyry jäi tuijottamaan aidan takana ollutta koiraa ja ihmisiä, eikä huomannut lähtökäskyjäni ollenkaan. Lopulta kun pääsimme matkaan, oli ohjauskuviot karanneet päästäni. Viides este olisi pitänyt olla keinu, mutta minäpä ohjasinkin tyytyväisenä Pyryn kepeille :-D Elikkäs hylätty-tulos saatiin. Harmi, sillä loppurata meni tosi kivasti. Kontaktivirheitä ei tullut millään radalla, mutta tässä kolmannella ne onnistuivat erityisen hyvin, juuri niinkuin olen niitä yrittänyt opettaakin Pyrylle.

Neljäs rata oli vauhdikas hyppäri. Ohjauksellisesti se oli päivän vaativin. Tehtiin poispäinkäännöstä ja keppien avokulmaa ym. Nyt ei ollut lähdössä ongelmaa, ja sen huomasi koko radan fiiliksessä. Homma kulki. Harmittava riman pudotus tuli keppien jälkeisellä hypyllä. Taisin mennä ohjaamaan juuri riman päällä... Taas oltiin reilut 12 sekuntia ihanneaikaa nopeampia ja päästiin kuin päästiinkin palkinnoille. Oltiin kolmansia.

Tuo ensimmäisen ja kolmannen radan lähtötuijottelu jäi harmittamaan. Mutta toisaalta, onko tuo ihme? Pyry kun on viimeisen vuoden ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yksinäinen koira. Treenatessakin Pyry on aina ainut koira hallissa. Raukka oli varmaan ihan ihmeissään, kun yhtäkkiä näkikin ympärillään kymmeniä koiria. Siitä olen kyllä ylpeä, ettei se murissut, saati räyhännyt, kenellekään. Ehkä sillä on vain lajitovereitaan ikävä.

Jäällä

2011-03-30T20:13:00.000+03:00

Maaliskuu vetelee viimeisiään, mutta edelleen voi lenkkeillä jäällä. Käsittämätöntä! Pyry tykkää, kun saa juosta vapaana ja löytää aina jonkun risun retuutettavakseen. Eikä ulkoiluttajakaan valita, kun aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta. Taitaa tosin olla viimeiset päivät käsillä, kun vielä uskaltaa jäälle.

Maanantain agitreenit sujuivat varsin mallikkaasti, kun ensin saatiin ohjauskuviojuonet punottua. Ensi viikonloppuna onkin sitten tämän vuoden ensimmäisten kisojen vuoro. Eniten jännittää ohjauskuvioiden valinta. Kumpa joku kertoisi kisoissakin, miten mikäkin kohta kannattaa ohjata. Pyry nimittäin kyllä menisi, jos vain olisi kartturi ajantasalla.

Sporttimallin koira fysioterapiassa

2011-03-24T20:39:00.000+02:00

Pyry pääsi pitkästä aikaa fysioterapeutille eilen. Pyry on liikkunut koko talven hyvin, joten tiesin, ettei sieltä mitään suurempia jumeja löydy. Eikä löytynytkään. Oikean puolen selkälihaksissa, lannerangan etuosassa, oli pientä kireyttä, joka sekin kuulemma aukesi nopeasti. Sporttimallin koira, totesi fyssari.

Ei ihan parasta

2011-03-21T23:53:00.000+02:00

Kun menee väsyneenä, ilman nameja ja vartin myöhässä treeneihin, ei sovi odottaa paljoa. Kaikeksi onneksi tänään oli helppo rata. Kun Pyry lattian haistelultaan ehti radalle, sujui matkanteko ihan kivasti.

Saksalaistakin päästiin kokeilemaan tänään vähän helpompaan paikkaan kuin viikko sitten. Ei se kovin sujuvasti mennyt vielä, mutta onnistui kuitenkin.

Saksalainen sai pään sekaisin

2011-03-16T12:14:00.001+02:00

Maanantain treeneissä yritin oppia uutta ohjauskuviota. Saksalainen ei vain mennyt jakeluun, ei sitten millään. Hinkkasin sitä kymmeniä kertoja ja aina jalat kääntyivät koiraa kohti ja kädet olivat hukassa.

Niisto-persjätöt onnistuivat hyvin, vaikka koutsin mukaan olinkin niissä hyökkäävä. Onneksi Pyry on niin kovapää, ettei se mun päällekumartumisia pelästy. Myös puomin ja keinun kontaktit olivat hyvät ja melko nopeatkin. Muurikin pysyi kasassa. Pitää ehkä ilmoittautua kisoihin kevään kunniaksi.

Kevään siloisin look

2011-03-13T21:01:00.000+02:00

Pyry vaihtoi tänään hieman siloisempaan kevätturkkiin. Tosin Pyry ei olisi vielä halunnut luopua turkistaan, tai paremminkin turkki ei olisi halunnut luopua Pyrystä. Hieman teki nimittäin tiukkaa. Vatsanalus sai vielä viikon armonaikaa.

Läksynä hyppyjen lyhennys

2011-03-10T19:43:00.000+02:00

Viikon agitreenit sujuivat ihan kivasti. Pelkäsin Pyryn olevan jumissa rankan hiihtolomaviikon jälkeen, mutta eikä mitä. Hyvin liikkui!

Pari ongelmakohtaa radalle mahtui. Molemmat johtuivat Pyryn "tyyppiviasta" roiskia hypyt pitkiksi. Ennakoiva valssi ja poispäinkäännös eivät saaneet ukkoa lyhentämään loikkiaan halutulla tavalla, mikä aiheutti pientä päänvaivaa.

Toinen mihin pitäisi hyppyjen lyhentämisen lisäksi panostaa on sivuirtoaminen kepeiltä. Näitä siis treeniohjelmassa huomenna :-)

Kevätaurinkoa

2011-03-06T19:31:00.002+02:00

Vielä pari viikkoa sitten Pyryä sai kaivella esiin sängystään, kun oli lenkityksen aika. Nyt poika on eteisessä alta aikayksikön, kun hihna helähtää. Näin se kevätaurinko vaikuttaa.

Hiihtolatujen kirittäjä

2011-03-04T18:47:00.000+02:00

Hiihtolomaviikon kunniaksi ollaan käyty Pyryn kanssa hiihtelemässä pitkin peltoja. Fischerit ja siinä samassa myös koira ovat saaneetkin tavallista pidempiä ja vauhdikkaampia lenkkejä.

Pakkanen hellitti

2011-02-28T22:44:00.000+02:00

Parin viikon pakkastauon jälkeen olin enemmän kuin mielissäni, kun lämpömittari osoitti tämän päivän agitreeneille varsin maltillisia lukemia.

Hauska rata piti sisällään 32 estettä, mukana myös A ja keinu. Pyry oli ihan liekeissä ja rata sujui paria ongelmakohtaa lukuunottamatta hyvin. Sokea leikkaus keppien päähän vaati multa paljon, kun pitikin luottaa, että koira pujottelee loppuun asti, vaikka itse ei sitä näekään.

Hyvää yötä!

2011-02-27T21:25:00.000+02:00

Taas kelpaa köllötellä, kun on uusi sänky. Vanha huilittiin kolmen ja puolen vuoden aikana kirjaimellisesti puhki.

Pihkan luona kylässä

2011-02-22T22:03:00.001+02:00

Piipahdimme Pyryn kanssa Pihkan luona kylässä tänään. Taisi Pyryllä olla ollut ikävä, niin oli leikkisää kaveria että... Voi puhdin takana olla myös se, ettei olla pakkasten takia päästy treenaamaan kahteen viikkoon.

Treeniherkkuja

2011-02-08T20:07:00.004+02:00

Treenien aateliherkkuihin kuuluu possun sydän, nam! Pyry ei siis pelkästään murskaa, vaan myös syö, sydämiä - kirjaimellisesti.

Myös minä sain eilisten treenien jälkeen herkutella. Voitimme nimittäin kisan siitä, kuka pääsee radalla pisimmälle ilman virheitä. Voittajalle koutsi lupasi suklaapatukan. Ja kuinka pitkälle pääsimme? Seitsemännelle esteelle :-D Mutta sehän riitti: Suklaapatukka oli meidän!

Loppuviikon omatoimitreeni oli purrut. Muuria ei nimittäin edes hipaistu tällä kertaa, jaakotus onnistui ja myös hankalassa paikassa olleet kepit luonnistivat. Läksyä tuli rytmityksestä.

Läksyksi jaakotus

2011-02-01T19:55:00.001+02:00

Uusien ohjauskuvioiden harjoittelu jatkuu. Eilen oli jaakotuksen vuoro. Päällejuoksu ja persjättö onnistuivat eilen jo joten kuten, joten kaippa sitä pitää antaa jaakotuksillekin mahdollisuus. Pitää loppuviikosta mennä jankkaamaan sitä takaraivoon.

Eilisellä radalla oli pitkästä aikaa mukana myös muuri ja keinu. Keinu toimi loistavasti, mutta muuri ei pysy koossa. Pyry ei nimittäin näe mitään syytä hypätä sen yli, jos kerta läpikin pääsee. Minun käskettiin olla asiassa kovana, oi oi.

Ees ja taas

2011-01-29T14:42:00.003+02:00

Pyry kävi ulkoiluttamassa vanhinta leluaan. Iästään huolimatta se on vaativa lelu. Nytkin se vaati Pyryä juoksemaan ees ja taas pitkin peltotietä pitkän aikaa ennen kuin hieman rauhoittui. Hirveä lelu. Onneksi minun ei tarvitse ulkoiluttaa sitä.

Treenailun alkuun

2011-01-25T19:46:00.002+02:00

Ei tarvinnut itse lähteä hyppelemään agilityesteitä. Pyry parani ja hoitelee taas nuo hyppyhommat vähän turhankin innokkaasti. Koiralla on vauhtia tällä hetkellä sellaiset 200 ja ohjaajalla 50, jos normaalitaso olisi molemmilla 100. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että Pyry ehtii 26 esteen radalla suorittaa noin 50 estettä ja minä reilut kymmenen.

Uusia ohjauskuvioita harjoitellaan. Viime viikolla yritimme vippausta (ei edelleenkään oikein suju), eilen hiottiin niisto-persjättöä. Oon kyllä tyytyväinen, kun tulee uusia "aseita" Pyryn ohjaamiseen. Eilinen niisto-persjättö onnistui kohdassa, johon olin jo viime viikon lopulla käynyt omin päin kokeilemassa miljoonaa ja yhtä ohjauskuviota - tuloksetta. Oli kiva fiilis, kun sen kohdan sai toimimaan.

Kissaystävämme Piu

2011-01-15T17:02:00.000+02:00

Talven treenipaikka

2011-01-10T13:01:00.001+02:00

Vaikka ainakin tämä viikko menee vielä huilailuun eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti, haaveilen jo tulevista treeneistä. Pääsimme nimittäin pitkästä aikaa mukaan ohjattuun, viikottaiseen agilityryhmään! Viimeksi meillä on Pyryn kanssa ollut vastaava ryhmäpaikka kesäkaudella 2009.

Ryhmän ohjaaja on loistava ja mikä parasta, kisaa itsekin terrierin kanssa. Treenihallikin on varsin hyvä. Aikamoinen voimannäyte pieneltä seuralta, että sillä on nyt käytössään halli ja 450 neliötä kumirouhetäytteistä keinonurmea solumuovin päällä. Agilityn talviharjoittelumahdollisuudet kasvavat siis täälläkin kohisten. Taidan mennä itse loikkimaan noita esteitä, ellei Pyryn sairasloma pian lopu ;-)

Helppo potilas

2011-01-09T12:03:00.004+02:00

Pyryn mielestä on oikeastaan mukavaa olla vähän kipeä. Kunnon borderi ei koskaan kieltäydy ylimääräisestä huomiosta. Jopa lääkkeiden saanti on Pyryn mielestä kivaa. Se ryöstää puuropallon sisään piilotetut tabletit antajan kädestä ja mikstuurat se nuolee lusikasta viimeistä pisaraa myöten. Harmi vain, että ylimääräinen huomio taitaa loppua hyvin pian, niin terveeltä tuo ukko on jo vaikuttanut useamman päivän.

Masupotilas

2011-01-06T13:05:00.003+02:00

Pyry sairasti joulukuussa rajun vatsataudin. Rajuimmat oireet menivät ohi päivässä, mutta täysin kunnossa poika ei ole vieläkään.

Närästystä, alilämpöä ja vaisuutta jatkui niin pitkään, että eläinlääkäritkin pitivät tilannetta vakavana. Epäiltiin munuaisten vajaatoimintaa, addisonin tautia, suolitukosta ja vaikka mitä.

Verikokeita on otettu kahteen kertaan: ensimmäisen kerran ennen joulua ja toisen kerran eilen. Elinarvoissa ei ole ollut kummallakaan kertaa mitään valittamista. Röntgenkuvien mukaan sisällä ei ole vierasesinettä. Pahimmat uhkakuvat ovat siis suljettu pois laskuista. Verenkuvakin oli muutoin hyvä molemmilla kerroilla, mutta tulehdussolut olivat hieman koholla. Niiden arvon pitäisi olla välillä 6-12, ja Pyryllä ne olivat ennen joulua 17 ja syödystä antibioottikuurista huolimatta vielä eilenkin 15.

Selvää syytä tähän ei tiedetä. Helpottaa kuitenkin tietää, ettei kyse ole mistään vakavasta elinsairaudesta. Pyryn vatsa vain on ärtynyt jostakin kumman syystä ja tarvitsee aikaa parantua. Tällä hetkellä Pyry voi hyvin, kiitos mahansuojalääkkeiden ja limakalvoa suojaavien lääkkeiden. Jos oireet vielä palaavat kuurien loputtua, Pyryn vatsa tähystetään.

Mainio murkina

2011-01-03T22:09:00.000+02:00

Ohra-hirssi-riisipuuro + jauheliha + mahapullat = Pyryn mainio murkina

Tontun tuomat tossut

2011-01-02T11:32:00.002+02:00

Joulupukilta jälkitoimituksena saadut uudet tossut eivät olleet heti Pyryn mieleen. Se konkkasi korvat luimussa kolmella jalalla suurin piirtein yhtä kauan kuin se olisi ilman tossuja pystynyt kulkemaan neljällä jalalla.

Kohdassa, jossa se ilman tossuja olisi alkanut harppoa kolmella jalalla, se huomasi tossujen autuuden ja alkoi tarpoa kaikilla neljällä jalallaan. Eiköhän näihin totu.

Kahden- ja kolmenkymmenen asteen välissä paukkuvat pakkaset voitaisiin silti kieltää.

Hyvää tätä vuotta!

Hyvää joulua!

2010-12-20T18:44:00.000+02:00

Eläinhoitolassa

2010-12-06T10:44:00.001+02:00

Minun aina ollut vaikea jättää Pyryä kenellekään hoitoon. Pelkään aina, että jotakin pahaa tapahtuu joko Pyrylle tai sitten että se aiheuttaa vahinkoa toisille. Sukulaisia ei viitsisi rasittaa koiranhoidolla ja innokkaille koiratytöille en kerta kaikkiaan luota antaa Pyryä, joka kyllä osaa tilaisuuden tullen tehdä myös pahojaan.

Joskus sitä kuitenkin tarvitsee Pyrylle hoitajan. Puoli vuotta sitten löysin ratkaisun hoito-ongelmaan: eläinhoitola Hauskis. Nyt Pyry on ollut jo neljästi hoidossa siellä, yhdestä kolmeen yötä kerrallaan. Selvät kirjalliset sopimukset, kivat ihmiset, siisti ympäristö ja Pyryn into mennä aina uudelleen hoitoon antavat minulle edes jonkinmoisen mielenrauhan matkustaa itsekseni. Jälleennäkemisen riemua ei silti voita mikään.

Hyppytekniikkaa

2010-10-23T11:36:00.001+03:00

Hyvä hyppytekniikka on asia, jota kannattaa tavoitella. Itse olen kyllästymiseen saakka yrittänyt katsoa ja analysoida Pyryn hyppytekniikkaa, joka on hypystä riippuen a. loistava, b. kohtuullinen tai c. surkea. Suurin syy hyppytekniikan epätasaisuuteen on ohjauksessa ja sen ajoituksessa, mutta olen viime aikoina teettänyt Pyrylle myös erilaisia harjoituksia hyppytekniikan parantamiseksi.

Yllä on kuva kaarrehyppyharjoituksesta. Harjoituksen tarkoitus on opettaa koiralle hyppytekniikkaa, jossa sen täytyy ponnistaa voimakkaammin toisella takajalallaan. Harjoituksessa opetetaan koiraa myös hakemaan tiukin mahdollinen linja kaarteesta. Jos kiinnostaa, harjoituksesta voi lukea lisää Canis-lehdestä.

Rekon katoamisesta puoli vuotta

2010-10-22T11:33:00.000+03:00

On kulunut jo puoli vuotta Rekon katoamisesta. Etsinnät päättyivät heinäkuun lopulla Nuutajärvelle, josta saamiemme vihjeiden perusteella etsimme isäni kanssa Rekoa. Löysimme kaksi borderterrieriä. Kumpikaan ei ollut Reko. Koirien omistajakin löytyi parin kilometrin päästä. Talutin koirat takaisin omistajalleen. Jälleennäkemisen riemun ja helpotuksen näki kaikista kolmesta. Kun lähdin kävelemään pois, en voinut kuin itkeä. Hetki oli juuri sellainen, jota olin toivonut itselleni. Sitä hetkeä ei vain taida enää tulla.

Mitä Rekolle tapahtui? Hyvä kysymys. Rekosta ei saatu yhtään varmaa havaintoa katoamisen jälkeen. Pidän mahdollisena, että se joko a. joutui metsästäessään niin pahaan paikkaan, ettei päässyt enää omin voimin takaisin tai b. löysi tiensä epärehellisten ihmisten luo. Toivon, että Reko on vielä elossa ja asuu jossakin, missä siitä välitetään.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, Rekon katoaminen luo pitkän varjon koko elämään. Ikävä, suru ja huoli eivät vain lopu. Menettämisen pelko ja itsesyytökset jäytävät. Osa kanssaihmisistä ymmärtää tunteeni, osa ei. Pyry ymmärtää, että minulla on paha olo ja yrittää parhaansa mukaan piristää. Vähitellen, pala palalta, aion taas olla sillekin läsnä. Kuten Lena-kasvattaja tuossa aikaisemmin kommentoi: "Pyryllä on kaikki elämänlangat käsissä (tassuissa) ja se on kohta, jossa mua haluttaa sanoa, että eletään elämälle ja tälle hetkelle. Rakkauden näkökulmasta. Läsnäolo on merkittävin hetki elämässä tässä ja nyt Maija."

Pienestä kiinni

2010-10-22T10:14:00.001+03:00

Vuoden neljännet viralliset agilitykisamme käytiin jo reilu kuukausi sitten Raumalla. Radat osoittivat jälleen, kuinka pienestä tulos on agilityssa kiinni. Siinä sen suola taitaa ollakin :-)

Ekan radan kompastuskohta osui esteelle numero 13, josta ohjasin Pyryn ohi. Korjausyritys päättyi siihen, että Pyry hyppäsi esteen väärästä suunnasta, ja tuomari risti kätensä hylkäämisen merkiksi. Hyvällä, ellei jopa riehakkaalla, meiningillä tultiin silti maaliin. A:n alastulokontaktissa on havaittavissa pientä ongelmaa, mutta niin on kyllä ohjaajan käskytyksessäkin ;-D

Hyppyradalla lähdin vedättämään heti alussa liikaa ja Pyry tiputti palan toisena esteenä olleesta muurista. Kirotut muurinpalat ovat vieneet meiltä jo kolme muutoin virheetöntä tulosta kakkosluokassa... Pitäisikö tästä oppia jotain? Varsinkin, kun hoppuiluun ei ollut mitään aihetta: Pyryn aika oli kuusi sekuntia parempi kuin voittajalla. Noh, tyytyväinen olin silti. Varsinkin, kun pitkään mietitty kuvio esteillä 13-15 toimi.

Hiljaiseloa

2010-09-06T16:24:00.002+03:00

Blogin päivittäminen on jäänyt, kun ei ole mitään iloista kerrottavaa. Reko on edelleen kateissa ja se luo pitkän varjonsa koko elämään.

Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Pyry on ihan kivassa vedossa tällä hetkellä. Viikko sitten sunnuntaina kävimme agilityn kaupunkitaistelussa Harjavallassa. ÄSKK:n joukkue oli kisan neljäs. Pyry toi joukkueelle hyvin pisteitä olemalla kisan toiseksi paras medikoira. Menoa voi katsoa täältä.

Sairaslomalla

2010-07-24T11:49:00.000+03:00

Hiljaiselo jatkuu. Heinäkuu on mennyt parannellessa ärhäkkää bakteeria, joka rikkoi ensin Pyryn tassut, sitten korvat ja hyppäsi vielä suupieliinkin. Nyt näyttäisi lääkitys olevan kohdillaan. Oireet ovat jo hävinneet, mutta lääkitys jatkuu vielä viikon. Toivottavasti sen jälkeen pääsisimme taas pitkästä aikaa treenailemaan.

Rekon katoamisesta juttu lehdessä

2010-07-07T14:57:00.001+03:00

Tänään ilmestynyt Alueviesti (s.17) kertoo Rekon mystisestä katoamisesta. Näköislehti on luettavissa ilmaiseksi myös netissä:

http://jps.capnova.com/~alueviesti/lehdet/2010/27/index.html

Pohjavilloille kyytiä

2010-07-05T20:11:00.001+03:00

Furminator ja sen halvemmat kopiot ovat herättäneet koiraväessä sekä ihastusta että vihastusta. Itse en ole sellaista tullut hankkineeksi peläten, että se vahingoittaa päälikarvaa. Nyt harja kuitenkin ajautui meille kuin vahingossa ja pitihän sitä myös käyttää.

Ensimmäisen käyttökerran jälkeen kokemukset ovat hyvät. Päälikarvoja lähti vain joitakin kymmeniä, kun taas pohjavillaa irtosi useita nyrkillisiä. Eli laite toimi ainakin Pyryllä, joka tosin taitaa olla borderterrieri villaisimmasta päästä :-)

Synttärisankari ja Jedi

2010-07-01T21:15:00.002+03:00

Pyryllä on tänään synttärit! Mittariin pyörähti iltapäivällä kolme kokonaista vuotta. Onnea myös sisaruksille!

Pyry juhli synttäreitään kaikenkarvaisten kavereidensa kanssa maalla. Pyry on tosin vähän pettynyt, koska poneja, kanoja ja kaneja sai tutkailla vain aidan takaa.

Juhannusyön taikaa

2010-06-27T23:01:00.002+03:00

Juhannusyö alkoi hämärtyä. Aurinko laski horisontin taakse. Kuului vain paatin moottorin tasainen puhina, kun seilasimme pitkin rauhoittuvaa merta. Kokot syttyivät rannoille. Juhannusyön tunnelma oli käsinkosketeltava. Juuri tuolla taianomaisella hetkellä viereeni istahti elämäni mies oransseissa pelastusliiveissään.

Harmi vain, että Pihka taitaa tavoitella tuota samaa partasuuta :-D

Mittumaarin viettoa

2010-06-27T22:56:00.001+03:00

Ennen rennompaa mittumaarin viettoa kävimme aattona kisaamassa Pyryn, mustaterrierien ja perunkarvattomien kanssa. Päivän tavoitteena oli pitää hauskaa ja kannustaa kavereita. Onnistui!

Kuten Taru sanoi, on meiltä parempaakin nähty... Hyppäriltä kuitenkin sijoitus, kun olimme kolmansia tippuneesta rimasta ja keppivirheestä huolimatta. Agilityrata hylättiin, kun Pyry alitti (!) yhden esteen.

Lauantaina Pyry sitten pääsikin hierojan käsittelyyn jumeinensa. Vähänkö mahtavaa! Emäntä festaroi ja Pyry sai hoitopaikassaan hierontaa. Kumpa vain emännänkin askel olisi tänään sunnuntaina ollut yhtä kevyt kuin Pyryn...

Kuninkaallisia ei saa kuvata, kun he syövät

2010-06-20T21:19:00.001+03:00

Pyryä ei kuvaaminen haittaa, kunhan se saa vielä hetken jyrsiä rakasta luutaan ulkona. Viisi tuntia ei kuulemma vielä riitä.

Alakuloisen viikon alakuloiset kisat

2010-06-12T19:28:00.002+03:00

Käytiin Pyryn kanssa Riihimäellä agilitaamassa. Laulettiin mennen tullen PMMP:n Matkalaulua, mikä taisikin olla päivän paras osuus. Savijoen Anne oli tehnyt kyllä ihan kivat radat, mutta ei vain kulkenut. Hyppäri hyllytettiin pariinkin kertaan ja agiradalta kerättiin 15 virhepistettä (kielto putkelta, tiputus muurilta ja lentokeinu). Eipä siitä sen enempää.

Eilen tuli kuluneeksi kaksi kuukautta Rekon katoamisesta. Kannoin Rekon sängyn varastoon.

Ensimmäinen kiinnitys kolmosiin

2010-05-30T16:01:00.000+03:00

Käytiin juoksemassa pari rataa Rauman virallisissa agilitykisoissa eilen. Hiekkakentällä ollut Rauno Virran rata kaatui heti kolmannelle esteelle, kun Pyry sujahti ihan helpossa kohtaa putken väärään päähän. Ohjaaja ei oikein ollut hereillä tilanteessa. Loppurata menikin sitten miten meni. Oli siellä ihan sujuvaakin pätkää välissä.

Nurmella ollut Heidi Viitaniemen rata toi jännitystä sekä koirille että ohjaajille liukkaudellaan. Pyrykin tippui kaksi kertaa riman päälle, kun liukastui ponnistusvaiheessa. Ihme ja kumma rimat pysyivät ylhäällä. Radan keskivaiheilla Pyry lukitsi A:n sijaan putken. Karjaisuista ei meidän onneksi kuitenkaan jaeta virhepisteitä ja niin me päästiin säheltämisten jälkeen nollalla maaliin. Voittoaika oli reilut 14 sekuntia alle ihanneajan. Ensimmäinen kiinnitys kolmosiin on nyt siis takataskussa!

Onneksi on Pyry

2010-05-23T21:04:00.002+03:00

Pääsimme Pyryn kanssa tänään peruutuspaikalta Elina Jänesniemen agilitykoulutukseen. Kiva yllätys!

Pyryhän aloitti agilityn rataharjoittelun kolme viikkoa sitten oltuaan 7 kuukautta (!) tauolla. Nyt on takana neljät treenit ja yhdet möllikisat uudessa seurassamme Äetsän seudun koirakerhossa. Selkävaivat ovat edelleen mielessä, mutta osteopaatin mukaan selkä on pysynyt suorana ja ilman jumeja, joten syytä himmailuun ei kuulemma ole. Samaa sanoi tänään Jänesniemi, jonka omallakin koiralla on ylimääräinen nikama selässään.

Uutena ohjauskuviona harjoittelimme vippausta. Hioimme myös twistiä. Elinan pääpointti oli, että koiran on jo ennen ponnistusta tiedettävä, mihin rata jatkuu. Eli seuraavan esteen ohjauskuvio pitää olla jo pitkälti tehtynä, kun koira vasta ponnistaa edelliselle esteelle. Tuttua juttua, mutta voi miten vaikeaa.

Hyvin meillä kuitenkin sujui. Pitkälti Pyryn ansiosta. Makee koira, sanoi Elina. Olen samaa mieltä.

Ihmisen ikävä

2010-05-20T22:24:00.002+03:00

Ikävä tulee puuskissa. Aamulla, kun herätyskello soi ja laittaa vielä hetkeksi silmänsä kiinni. Odottaa, että sohvalta kuuluisi tuttu haukotuksen ääni ja että hetken päästä sängyn viereen juoksisi pienet jalat ja häntä löisi kirjoituspöydän oveen vaativasti: herää jo!

Lenkillä, kun näkee tutun kiven, jolle Reko jäi aina vaanimaan perässä tulijoita, tai polun, jolla pieni riemupetteri teki pukkihyppyjään ja kuperkeikkojaan.

Tiskatessa, kun odottaa pieniä tassuja varpaidensa päälle.

Sohvalla, kun toivoo, että joku kiipeisi selkänojaa pitkin korvan juureen pusuttelemaan, kun juuri on kielletty tulemasta syliin.

Autossa, kun kuvittelee pienen nokan työntyvän kaltereita vasten haistelemaan hihaasi.

Koulussa, kun oppilaat piirtävät kuvia opettajan kadonneesta koirasta ja sanovat: "Sulla on varmaan ikävä sitä."

Ihmettä odotellessa

2010-05-08T11:46:00.001+03:00

Päivänsäteeni on poissa

2010-05-01T18:32:00.006+03:00

Rakas Rekoni katosi sunnuntaina 11. päivä huhtikuuta ollessamme aamulenkillä läheisessä metsikössä.

Löytöeläinkoteihin, poliiseille, eläinlääkäreille, metsästäjille, lehdenjakajille, takseille ja VR:lle on ilmoitettu. Katoamisilmoitus on julkaistu oman ja naapurikuntien lehdissä ja radiossa. Kaupat, huoltoasemat ja reilut 800 postilaatikkoa on laputettu. Etsijäkoira on käynyt kolme kertaa. Makkaraa ja nakkeja on grillattu pitkin metsiä, vaatteita ja ruokaa kylvetty, hajujälkiä vedetty kotiovelle. Juoksuinen narttu ja muutama kaverikoirakin on ollut etsinnöissä mukana.

Ikävä ja huoli eivät lopu ennen kuin Reko löytyy. Voimat loppuvat aina välillä.

Myyräjahti

2010-04-07T18:24:00.005+03:00

Kevät on saanut vesimyyrät villeiksi. Touhottavat borderterrieritkin saavat niitä kiinni ja hengiltä. Ja tämäkös on Pyryn ja Rekon mielestä hauskaa. Omistaja ei ole yhtä vakuuttunut.

Ulkokauden avajaiset!

2010-04-06T20:48:00.002+03:00

Kevät etenee nopeasti. Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa Pyryn ja Rekon kanssa ulkokentälle treenaamaan. Mahtavaa! Paikkana oli Punkalaitumen oma koiraväen harrastuskeskus Hiidenhelmi. Upeaa, että treenipaikka löytyi niin läheltä.

Tämän päivän treeni meni ihan kevätkaahotuksen piikkiin. Eipä ollut mitään suunnitelmia, kunhan vain juostiin ja pidettiin hauskaa. Pyry nautti, kun pääsi pitkästä aikaa esteille. Siellä se hyppeli ja kiipeili ihan omatoimisestikin, kun silmä vältti. Ensi viikoksi pitää vissiin jo ihan suunnitella, mitä harjoittelee.

Hyvää pääsiäistä!

2010-04-02T18:42:00.006+03:00

Pääsiäinen vie voimat energisimmiltäkin noidilta ;-)

Pöytä ja puolikas puomi

2010-04-01T21:48:00.002+03:00

Rekon agilityilta piti sisällään yhden uuden esteen, pöydän. Muutoin treenailimme samoja vanhoja. Puomista harjoittelimme "teknisten ongelmien" vuoksi vain alastulo-osaa. Yksinkertaisessa ohjausharjoituksessa oli viisi estettä (rengas, pituus, putki, muuri ja tavallinen hyppy). Hyvin kulki.

Pyryn selkälausunto

2010-03-26T16:58:00.001+02:00

Yliopistollisesta eläinsairaalasta saamani lausunnon mukaan Pyryn ristiluu koostuu neljästä nikamasta (normaalimäärä on kolme). Ristiluun ja suoliluun liitoksessa on lievä puoliero, oikella puolella se on 12 mm leveä ja vasemmalla 10 mm. Lannerangassa on seitsemän normaalin muotoista nikamaa normaalissa asennossa. Lanneristiluuliitoksen väli on leveä.

Diagnoosi: Lumbosakraalinen välimuotoinen nikama. Muutos lievästi epäsymmetrinen. Kyseessä on synnynnäinen muutos.

Juttelin tänään puhelimessa lausunnon antaneen erikoiseläinlääkärin kanssa. Nikamamuutos on kuulemma vahvasti perinnöllinen, joten Pyryä ei voi käyttää siitokseen. Välimuotoista nikamaa pidetään yhtenä syynä cauda equina -syndroomaan, jota esiintyy eniten isoilla roduilla. Syndrooman oireista tyypillisimpiä ovat selkäkipu ja takajalkojen ontuminen; vaikeissa tapauksissa halvausoireet ja pidätysongelmat.

P niin kuin pituus ja puomi

2010-03-25T22:18:00.002+02:00

Rekon alkeisagilitykurssilla käytiin tänään uusina esteinä läpi pituus ja puomi. Eipä tehnyt Rekolle tiukkaa. Lisäksi treenattiin kujakeppejä, rengasta, muuria, A:ta, putkea ja paria erilaista estekuviota. Ei mitään vaikeaa. Harri kehotti irrottamaan Rekoa rohkeasti eteen. Myöhemmin on sitten kuulemma haltuunottojen aika ;-)

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä...

2010-03-24T19:17:00.003+02:00

... kun ystävät häll on myötä.

Luolaviikonlopun tähtihetkiä

2010-03-22T18:18:00.011+02:00

Pyry suoritti luonnonluolan tarkastuksen hyväksytyksi Ristiinassa lauantaina! Pyry mylläsi luonnonluolaa kovalla innolla. Aivan mahtavaa, että Pyrykin saa kirjoihinsa yhden luolakoetuloksen. Saattaa nimittäin olla, että se jää pojan ainokaiseksi. Ei tuo keinoluolapuoli oikein ota tuulta alleen, mutta eiköhän sitäkin vielä kokeilla.

Viikonloppu kului huippuseurassa Ristiinassa, Lenan järkkäämällä luolaleirillä. Oli opettavaiset päivät. Ensimmäistä kertaa tajusin, että myös luolapuolen kouluttajilla on erilaisia näkemyksiä siitä, miten koiria koulutetaan. Pidin Karin ajatuksia saalisvietin hyödyntämisestä erittäin mielekkäinä.

Reko oli keinoluolilla pelottavan hyvä. Ensimmäistä kertaa näin, että Rekollakin on vitosvaihde. Mahtavaa! Karin päämäärä, että koira lähtee treeneistä aina voittajana ja vahvana, täyttyi Rekon kohdalla kirkkaasti. Olisittepa nähneet sitä pullistelun määrää :-D

Kiitokset kaikille leiriläisille seurasta, Karille opeista, Lenalle järjestämisestä ja Tuulalle kuvista!

Kujakeppejä ja muuta hauskaa

2010-03-18T22:46:00.002+02:00

Reko päästeli tänään elämänsä ensimmäistä kertaa kujakeppejä. Viime syksynä harjoittelimme keppejä verkkojen avulla, mutta koska homma on jäänyt päätin kokeilla Harrin kehumia kujakeppejä. Millähän viritelmällä Reko kepit loppujen lopuksi oppii? Ehkä olkkariin viritetyillä kokispullojen rivillä, kuten Pyrykin aikanaan :-D

Alkeiskurssilla treenailimme tänään lisäksi A:ta, putkea, pussia, rengasta ja muuria. Vallan mainiosti sujui, kun ohjaajallakin oli hyvä mieli. Sattuneesta syystä.

Rauha maassa

2010-03-18T17:34:00.003+02:00

Onpa mukava palata kotiin, jossa ei ole päivän aikana tuhottu mitään!

Viime viikon katastrofipäivien jälkeen otin lusikan kauniiseen käteeni ja mietin - jälleen kerran - koirieni eroahdistusta. Muistutin taas mieleeni, kuka tätä laumaa johtaa ja miten.

Pari arkeemme hiipinyttä käytäntöä sai lentää romukoppaan. Teimme muutamia simppeleitä harjoituksia Kaimion kirjan mukaan ja jo muutaman toiston jälkeen koirien käytös alkoi muuttua. Marssin myös kauppaan ja ostin D.A.P.-haihduttimen, joka sisältää koiria tyynnyttävää feromonia. Mitäpä ei epätoivoinen koiranomistaja kokeilisi...

En tiedä kumman (uusien tapojen vai haihduttimen) ansiota on, mutta tällä viikolla ei ole tuhottu mitään. Eikä myöskään haukuttu. Mahtavaa!

Murkkusankari ja agilitytreenit

2010-03-12T19:39:00.004+02:00

Rekon agilityn alkeiskurssi jatkui eilen Lempäälässä. Ohjelmassa oli putkea, pussia, A:ta ja eteenlähetystä kahdella hypyllä. Kokeilipa muut jo normaaleja keppejäkin, mutta me jätimme ne suosiolla väliin. Ensi kerralla sitten kujakeppejä.

Treenit meni hyvin. Reko jaksoi treenata hyvin koko tunnin, eikä paineistunut, vaikka toiset murkut isottelivat.

Mutta osataan sitä murkkuilla meilläkin. Työpäivien aikana tuhoutuu tavaraa tasaiseen tahtiin. Toissapäivänä oli syöty luistinten suojat, eilen kolme valokuva-albumia. Tänään Reko saikin juhlia nimipäiväänsä häkissä. Onneksi on viikonloppu edessä.

Kulmakunnan kingit

2010-03-09T17:26:00.007+02:00

Pyry on jälleen oma eläväinen itsensä, kiitos osteopaatin hoitojen. Pari kertaa on jo käyty varovasti agilityesteilläkin. Onneksi Reko huolehtii velipoikansa venyttelyistä, kuten alimmaisesta kuvasta näkyy ;-)

Reko ja lentävä opettaja

2010-03-04T23:32:00.004+02:00

Reko vei jalat alta uudelta agilityopeltamme tänään. Kirjaimellisesti. Eipä tainnut Anne arvata, minkälaisen jyrän saa oppilaakseen :-D

Agilityn alkeiskurssi alkoi meidän kohdaltamme siis tänään Lempäälässä, SportDogParkissa. Opena oli siis tällä kertaa Anne. Harjoittelimme suoraa putkea, rengasta, muuria ja A:ta.

Suuri sisähalli, jossa neljä kentällistä harjoitteli yhtäaikaa, selvästi ihmetytti Rekoa. Tuntui hyvältä, kun aloitimme tutulla putkiharjoituksella. Reko oli aivan täpinöissään, kun osasi ja sai kovasti kehuja. Paikka muuttui heti kivaksi, kun tiesi, mitä siellä pitää tehdä.

Myös rengas sujui hyvin. A:n suoritimme kolmeen kertaan, samalla tavalla kuin kerran jo itsekseni olin harjoitellut. Haparoivaa oli, mutta eiköhän se siitä.

Illan humoristisin osuus koettiin muurilla, kun Reko hieman yli-innokkaana oppilaana meni ja veti narun toisessa päässä olleen Annen nurin. Ha-haa! Kyllä sitä pienessäkin on pitelemistä!