Hevosmiehet

Reko ja Pyry leikkivät tällä viikolla hevosmiehiä ja ulkoilivat parina päivänä ihan oikean hirnujan kanssa. Onneksi Lumi oli rauhallinen lenkkikaveri, eikä hermostunut poikien haisteluyrityksistä tipan vertaa. Rauhallinen on myös tämä Lumin lajitoveri!

Osteopaatilla, osa 2

Pyryn selkäremontti jatkui torstaina Riihimäellä. Matkan osteopaatin/fysioterapeutin vastaanotolle ajoi ihan mielellään, kun näki, että jo ensimmäinen käynti tuotti tulosta: selän liikkuvuus parani, takajalkojen askellus sai uutta pontta ja tuntuipa Pyryn mielikin taas pitkästä aikaa auringoisemmalta.

Toivoin jo ihmeparantumista ja lupaa treenailuun, mutta ei se nyt ihan niin nopeasti käynytkään. Hyvää oli se, että Pyryn ranka oli pysynyt suorassa. Huonoa taas se, että keski- ja alaselässä oli jäykkyyttä. Pahin paikka oli vasemmassa kyljessä. Vasemman takajalan liikerata oli myös selvästi oikeata puolta lyhyempi.

Kolmen vartin hoito kuitenkin tepsi hyvin ja lopulta vasenkin puoli jousti paremmin. Osteopaatti sanoi, että Pyry reagoi käsittelyyn hyvin ja siksi hän jatkaisi hoitoja säännöllisesti niin kauan kunnes kaikki selvät ongelmakohdat on saatu korjattua. Harmi, että saimme sovittua seuraavan käyntikerran vasta neljän viikon päähän.

Talvinen kuvahaaste

Pogo esitti Rekolle kuvahaasteen, joka kuuluu näin:

Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

Ja tottahan toki me haasteeseen vastaamme! Kas tässä:

Elämme parhaillaan Rekon ensimmäistä talvea, joten kovin syvältä tietokoneen uumenista ei tätä kuvaa tarvinnut onkia. Kuva on otettu tammikuussa Rekon ja Pihkan kokeiltua pääseekö lumikinosten alta Kiinaan (ei päässyt). Tämän vekkulin kuvan on ottanut Reija, mikä tekee kuvasta tietysti vielä tärkeämmän.

Reko kiittää annetusta tehtävästä ja haastaa talvikuvien etsintään:

1. Ronjan (äityli)
2. Kaapon (velipoika)
3. Jami Jamituksen (sukulaispoika)
4. Rossi-mustaterrierin (murrekirjailija)
5. Elli-parsonin (agilitykaveri)

Reko ja houkutusputki

Pakkasta ja viimaa uhmaten treenasimme agilitya maneesissa tänään. Rakentelin sellaisen viiden hypyn ja kolmen putken radan, jota treenasimme Rekon kanssa ensin osissa. Tällaisiin asioihin kiinnitin huomiota:

• Paikalla olo lähdössä. Reko pysyi täydellisesti. Sain rauhassa mennä useammankin esteen taakse ottamaan vastaan ja tehdä vielä ylimääräisiäkin kiemuroita ihan rauhassa. Seuraavaksi pitää lisätä häiriötä (ääniä, liikettä, leluja) lyhemmältä matkalta.
• Putken pimeä kulma. Oli jäänyt viime kerralta hyvin mieleen. Kerran sain Rekon tekemään saman, mitä Pyrykin harrasti pienempänä: hyppäämään putken päälle tepsuttelemaan :-) Olisikohan ohjauksessa vikaa?!
• Sokea leikkaus oikella kädelle. Toimi hyvin. Yritän vahvistaa tuota oikella puolelle tuloa agilityssa, toko-jutuissa kun tulee vahvistettua vasenta puolta liiaksi.
• Takaakierto. Onnistui hyvin. Ensin vauhti hidastui, mutta parin toiston jälkeen viiletti jo vauhdilla.
• Houkutusputken ohitus. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun muistin tällaistakin harjoitella! Luulin tehtävää vaikeaksi, mutta Rekopa ei mennyt ansaan kertaakaan. Ohitus onnistui sekä sylkkärillä että pois päin käännöksellä. Hieno koira!

Lopuksi tein vielä koko kahdeksan esteen pätkän kokonaisena ja Reko viiletti virheettömästi koko radan. Ensi kerralla pitää malttaa harjoitella vähemmän. Tämän päivän treeni venyi yli puolen tunnin, mikä on pienelle pojalle liikaa.

Jäykistelijälläkin on toivoa

Pyryn ranka pääsi vihdoin ammattilaisen käsittelyyn. Olen tyytyväinen, vaikka tuloksista ei tietenkään voi vielä sanoa mitään.

Lohduttavaa on kuitenkin se, ettei osteopaatti nähnyt yhteyttä Pyryn jäykkyyden ja kahdeksan lannenikaman välillä. Perusteellisen tutkimuksen ja hoidon jälkeen osteopaatti epäili Pyryn törmänneen johonkin. Vinoumaa oli kuulemma ohimoluista lähtien koko koirassa! Kaiken pitäisi kuulemma kuitenkin olla hoidettavissa.

Keskiviikkoon saakka pitää ottaa ihan rauhallisesti, ja raskasta treeniä pitää välttää ainakin seuraavat pari viikkoa. Ensi viikon lopulla käymme osteopaatilla uudelleen. Sitten olemme taas hieman viisaampia.

Valentinot metsäretkellä

Mukavaa ystävänpäivää! Pyry ja Reko juhlivat Valentinon päivää yhdessä Carloksen ja Tepon kanssa. Uskomattoman hyvin poikaporukka tulee toimeen, vaikka näkeekin enää harvoin.

Aiemmin Pyry ja Carlos olivat parhaat ystävät, jotka leikkivät leikkimästä päästyäänkin keskenään. Liekö syynä aikuistuminen tai laumaan liittyneet pikkuveljet, mutta nyt "vanhat herrat" keskittyvät metsälenkeillä omiin touhuihinsa. Paini- ja hippaleikit ovat nyt porukan nuorison, Tepon ja Rekon, heiniä.

Karkulaisen kauhistus

Takapenkin vallannut kilisevä kirppukori on palvellut meidän laumaamme jo useamman viikon, mutta jostain kumman syystä se on jäänyt esittelemättä.

Ei, esittämästämme toiveesta huolimatta joulupukki ei sitä tuonut. Se piti ostaa ihan itse. Mutta vaikuttaa siltä, että se on hintansa (55 euroa) väärti: pikkuviikarikaan ei enää pääse karkuteille edes silloin, kun jää autoon yksin. Vielä jos toosan saisi täysin hiljaiseksi myös pikkuteillä huristellessa, olisi matkanteko täydellistä.

Kavereiden kanssa

Viikonloppujen parasta antia ovat ystävät ja pitkät lenkit koirien kanssa. Tänä viikonloppuna sain nauttia niistä yhdessä ja vielä kumpanakin päivänä.

Eilen tallusteltiin ja turinoitiin kymmenen koiran voimin Soukaisten metsissä ja tänään neljän koiran kanssa meren jäällä. Mahtavaa. Mutta miksi huomenna on taas maanantai?