Jyrä ja jyränkuljettaja mestarin opissa

Joo, onhan siitä leiristä jo viikko, mutta eihän maailmanmestarin opissa oleminen nyt niin harvinaista ole, että siitä heti pitäisi kirjoittaa ;-D Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan!

Viime viikonloppu kului siis seuran järjestämällä agilityleirillä Vehmaalla. Lauantaina Pyry ja minä pääsimme Jari Suomalaisen oppiin, sunnuntaina koulutuksestamme vastasi ihanan positiivinen Anne-Mari. Kaikenkaikkiaan leiri oli ihana päätös kesälle. Meillä oli niin kivaa! Kiitokset vielä leirin järjestelyistä Terhille, huoneseurasta Tarulle ja kuvista Sannalle!

Mutta mitä jäi mieleen noin koulutuksellisesti? Lauantain treeniradat olivat meille selvästi liian vaikeat. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut viisaampaa olla jo lauantaina mukana helpommissa treeneissä. Tottakai Jari helpotti miettimiään kuvioita meille sopiviksi, mutta silti tajusin vähän turhan selvästi, ettei meidän taidoilla vielä kuuluttu niille radoille. Kummallakin radalla oli ehkä noin 20 kohtaa, joista olisi jokaisesta erikseenkin saanut meille koko päivän treenin. En mä edes muista, mitä kaikkea niissä oli. Pirusti sai joka tapauksessa juosta!

Pyry oli oma yritteliäs itsensä, ja sai Jarilta lisänimen Jyrä. Onko se sitten positiivinen vai negatiivinen ilmaisu, sitä voi kukin miettiä omassa mielessään...

Muita mieleenjääneitä kommentteja:

• Huomioi ratamöykkäys. (Juokse vaan siis suosiolla putken suulle ohjaamaan. Möykkäävä koira ei voi kuulla ääntäsi saatika liikkeitäsi putkeen, eikä siitä syystä osaa kääntyä putkelta tiukasti, vaikka se olisi tarpeen.)


• Alta pois! (Esimerkiksi takaakierto-twistissä on ohjaajan jalkojen piru vie liikuttava, muuten olet armottomasti myöhässä seuraavalla esteellä.)


• Kontaktit varmoiksi. (Joo, joo. Kerro jotain uutta ;-D)

Sunnuntain treenit olivat meille paljon paremmat, vaikka lihakset olivat kipeät molemmilla. Hioimme muun muassa lyhyitä, kääntäviä hyppyjä. Meillä kun nuo kaarrokset tuppaavat vähän venymään... Harjoituksissa huomasi, että Pyry hämmentyi mun ollessa ihan lähellä estettä ohjaamassa. Voimat eivät meinanneet enää viimeisellä radalla mitenkään riittää lyhyiden hyppyjen hyppäämiseen, mutta onneksi oppi meni kuitenkin perille. Meidän pitää treenata asiaa paremmilla lihaksilla.

Loppukilpailussa ohjaajat vaihtoivat koiria. Minä sain ohjattavakseni Uffe-koikkerin ja Pyry pääsi kisaan Liisan kanssa. Minä ja Uffe tipuimme kisasta heti ensimmäisellä kierroksella, mutta Pyry ja Liisa taituroivat itsensä aina finaaliradalle saakka! Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun joku toinen ohjasi Pyryä agilityradalla. Pelkäsin jo Pyryn mamoilevan, mutta vielä mitä! Pyry oli Liisan kanssa aivan oma innokas itsensä, hyvä hyvä.