Nonniin, nyt olisi sitten tämän vuoden agilitykisat käyty. Noormarkussa kisattiin tänään ihan hyvällä menestyksellä, mitä nyt muurinpalat sinkoilivat molemmilla radoilla :-) Ekojen hallikisojen tavoite kuitenkin täyttyi: hyvä mieli jäi molemmille!
Varsinkin ekana olleeseen hyppyrataan olen tosi tyytyväinen. Pyry oli kuulolla ja yhteistyö sujui kivasti. Radan keskivaiheilla ilmeisesti vedätin vähän liikaa ja Pyry kolisutti muurista palan maahan. Siitä siis vitonen, mutta medien nopeimmalla ajalla pääsimme kuitenkin palkinnoille, olimme kisan kolmansia.
Agirata menikin sitten sähellykseksi. Virhepisteitä kerättiin tosin taas vain niistä kirotuista muurinpaloista. Tällä kertaa viidellä virhepisteellä ei ollut asiaa palkinnoille.
Sen verran jäi muurinpalat vaivaamaan, että piti kisan päätyttyä käydä vielä kokeilemassa, tulisivatko ne taas alas. No eivät tietenkään. Vaikka kuinka yritin vedättää tai tehdä tiukempaa käännöstä, Pyry hyppäsi puhtaasti. Hyvä näin! Vasta kotona muistin, että onhan meillä ollut muurin kanssa ongelmia ennenkin. Pitänee taas keskittyä muuriin vähän tarkemmin.
4 kommenttia:
No voihan kökkö! Mutta Pyry ei ilmeisestikään välitä tilanteesta;)
Enkä minäkään! Kolmosiin ei ole kiire, siellä se menestyminen on kuitenkin todella vaikeaa. Elikkäs tällaiset vitosen radat olivat ekoissa kakkosten kisoissa erittäin toivottuja :-)
Aika tylyä meininkiä agilityssä, jos annetaan pakkopotkut seuraavalle tasolle... Montaks niitä tasoja on?
T. Minna
Tylyä, sinäpä sen sanoit ;-) Tasoja on kolme, joista me olemme siis nyt siinä keskimmäisessä. Radat vaikeutuvat ja ihanneaika tiukkenee luokkanousujen myötä.
Lähetä kommentti