keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Kalenterin 10. luukku













Luukun takaa paljastuu muisto reilun vuoden takaa, kun Pyry oli vielä pienenpieni poika. Eikö olekin ihana? Näissä tunnelmissa täällä yksi epätoivoinen opiskelija yrittää saada koulutöitään tehdyksi :-) Motiivinaan siis se, että valmistumislahjaksi voisi itselleen hankkia toisen koiran... Hihii, saapa nähdä!

Eilen treenattiin agilitya. Ensin tehtiin neliössä välistävetoja uudella tekniikalla, mikä osoittautui menestykseksi. Miten Pyry voikin seurata niin tarkasti mun hartioita?! WAU! Radallakin homma toimi hienosti. Harjoitteluhetkien välissä olikin sitten havaittavissa pientä ongelmaa. Lämmitellessämme ulkona pimeässä Pyry rähähti huonosti näkemälleen toiselle urokselle noin ihan niin kuin varmuuden vuoksi. Tämän jälkeen homma meinasi sisälläkin mennä tuijottelukisan puolelle, mikä tietysti harmitti ja vei energiaa itse asiasta :-( Pitää olla tarkkana tuon nuoren uroksen egoilun kanssa. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

3 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Heippa Maija ja Pyry! Ihana pikku bortsu kuvassa. Vauvakuvia on kyllä kiva katsella aina joskus :) Tuosta agilityrähähtämisestä tuli mieleen kun Jönssi teki samalla lailla joku kuukausi sitten agihallissa. Itsekin komensin kyllä Jönssiä, mutta kouluttaja komensi vielä isommasti kun Jönssi ei meinannut lopettaa tuijottelua. Sen jälkeen ei ole muille haukkunut eikä edes pyri muiden luo. Toki yritän koko ajan muutenkin pitää sen kiinnostuksen minussa, ettei ehtisi muita katella. Teillä tuntuu muuten agi olevan hallussa :)

Paula kirjoitti...

Puoliveli-Jami Riihimäeltä lähettää Pyry-pojulle talviterkkuja. Aina välillä käydään täällä kurkkimassa kuulumisia =)

Maija kirjoitti...

Juhuu! Pyry heiluttaa vimmatusti häntäänsä sukulaispojilleen! Kiva, kun olette poikenneet blogissamme!

Jönssi ja Pyry - veljekset kuin ilvekset! Luin juuri kohtaamisestanne lumiukon kanssa - Pyry suhtautui aivan samalla tavalla kohtaamaansa valkoiseen kummajaiseen :-) On ne hauskoja... Kiitos myös agikokemusten jakamisesta: täytyy tosiaan olla itse koko ajan skarppina, ettei edes tuijotustilanteita pääse hallilla syntymään.