Juhannusyön taikaa

Juhannusyö alkoi hämärtyä. Aurinko laski horisontin taakse. Kuului vain paatin moottorin tasainen puhina, kun seilasimme pitkin rauhoittuvaa merta. Kokot syttyivät rannoille. Juhannusyön tunnelma oli käsinkosketeltava. Juuri tuolla taianomaisella hetkellä viereeni istahti elämäni mies oransseissa pelastusliiveissään.

Harmi vain, että Pihka taitaa tavoitella tuota samaa partasuuta :-D

Mittumaarin viettoa

Ennen rennompaa mittumaarin viettoa kävimme aattona kisaamassa Pyryn, mustaterrierien ja perunkarvattomien kanssa. Päivän tavoitteena oli pitää hauskaa ja kannustaa kavereita. Onnistui!

Kuten Taru sanoi, on meiltä parempaakin nähty... Hyppäriltä kuitenkin sijoitus, kun olimme kolmansia tippuneesta rimasta ja keppivirheestä huolimatta. Agilityrata hylättiin, kun Pyry alitti (!) yhden esteen.

Lauantaina Pyry sitten pääsikin hierojan käsittelyyn jumeinensa. Vähänkö mahtavaa! Emäntä festaroi ja Pyry sai hoitopaikassaan hierontaa. Kumpa vain emännänkin askel olisi tänään sunnuntaina ollut yhtä kevyt kuin Pyryn...

Kuninkaallisia ei saa kuvata, kun he syövät

Pyryä ei kuvaaminen haittaa, kunhan se saa vielä hetken jyrsiä rakasta luutaan ulkona. Viisi tuntia ei kuulemma vielä riitä.

Alakuloisen viikon alakuloiset kisat

Käytiin Pyryn kanssa Riihimäellä agilitaamassa. Laulettiin mennen tullen PMMP:n Matkalaulua, mikä taisikin olla päivän paras osuus. Savijoen Anne oli tehnyt kyllä ihan kivat radat, mutta ei vain kulkenut. Hyppäri hyllytettiin pariinkin kertaan ja agiradalta kerättiin 15 virhepistettä (kielto putkelta, tiputus muurilta ja lentokeinu). Eipä siitä sen enempää.

Eilen tuli kuluneeksi kaksi kuukautta Rekon katoamisesta. Kannoin Rekon sängyn varastoon.