Joulurauhaa

Syksyn saldoa

Kisattiin viime viikonloppuna Pyryn kanssa Lempäälässä. Kaikista kolmesta radasta saatiin hylätty tulos, mutta minusta kulki silti ihan kivasti!

Ensimmäinen rata kosahti takaakiertotilanteeseen, josta olin myöhässä ja Pyry hyppäsi hypyn suoraan. Muutoin rata meni virheettömästi.

Toisella radalla töpeksin vastakäännöksen kanssa ja jotenkin kummasti sain Pyryn kääntymään ennen hypätyksi tarkoitettua estettä ja jatkamaan siitä rataa muina koirina.

Kolmannella radalla päästiin loppusuoran alkuun saakka virheettömästi, mutta sitten ohjaus putki-puomierotteluun ontui ja Pyry valitsi puomin sijaan putken. Siitä onneksi saatiin silti viiletettyä maaliin hyvillä mielin. Harvakseltaan kun kisaa niin pitää ottaa ilo irti noista hyllyistäkin!

Muutkin koirat ovat olleet hommissa. Santeri, joka oli koko viime kauden sivussa metsästyksestä, nappasi yli 19 kiloisen mäyrän autiotalon alta. Monitoimikoirana se on ollut myös ajamassa peuroja. Nitro on harjoitellut lupaavasti hirvillä. Salli ja Lotta ovat olleet supien perässä.

Kesän paras viikonloppu

Syksyn piristykseksi pari kuvaa menneeltä kesältä. Samaan viikonloppuun mahtui Nitron ensimmäinen pidempi oma-aloitteinen uinti (vaati muuten aika monta kastautumista itseltäkin ennen kuin tämä tapahtui), Pyryn ensimmäinen tuplanolla agilityn 3. luokassa ja vierailu vanhojen tuttujen koiraystävien luona. Viimeisessä paikassa Pyry juoksi nurmikot rullalle ja pulahti sitten tyytyväisenä isäntäväen koristealtaaseen viilennykselle.

Puhtaita papereita Kennelliitosta

Lauma on kiireinen muuttopuuhissaan, mutta hihkaistaan kuitenkin hyvät uutiset Kennelliitosta.

Nitron lonkka- ja kyynärkuvien tulos on A/A ja 0/0, Pyryn doping-testin tulos negatiivinen.

Hyppyratojen ilta

Otimme Pyryn kanssa varman päälle kontaktivirheiden välttämisen kanssa ja menimme Tampereen kisoihin, joissa tarjolla oli pelkkiä hyppyratoja.

Kaksi kelpo rataa tehtiinkin. Molempiin mahtui kuitenkin se kuuluisa yksi virhe. Ensimmäinen rata tehtiin 17. esteelle virheettömästi, mutta sitten oli katse poissa koirasta ja Pyry haki itsensä väärälle esteelle. Toisella radalla teimme myös virheetöntä suoritusta viimeisille esteille saakka. Suunnittelemani vastakäännös oli kuitenkin liikaa ja Pyry kääntyi pois hypätyksi tarkoitetulta esteeltä.

Kesällä olemme päässeet harjoittelemaan säännöllisesti. Siksi oli kiva päästä myös kisoihin kokeilemaan. Kontaktiesteitäkin ollaan treenattu, tai pikemminkin leikitetty. Treeneissä kontaktien hitaus ja jäykistely ovat vähentyneet selvästi, kai niitäkin voisi pian jo kokeilla myös kisaradalla.

Meidän maailmassamme: Santeri

Tassut ilmaan! Nyt on esittelyssä lauman vanhin ja viisain, eli Santeri!

Seitsemän vuoden kokemuksella mäyräkoiranelämää se osaa jo vaikka mitä, kuten ohjailla kanssaeläjiä ja vallata paikkansa auringosta. Sellainen on siis Santeri. Koira, joka kertoo nelivedolla tai -jarrulla, mikä on sille kulloinkin oikea suunta.

Haukulla se yritti opettaa minulle, koska olisi sopiva aika lähteä ulos. Mutta minä pirulainen meninkin aina silloin maate. Nyt me ollaan jo lähes opittu toistemme tavoille. En sitten tiedä, kumpi antoi periksi enemmän...

Nitron juhannus

Lotta ei ollut lauman tytöistä ainoa, joka loisti juhannuksena. Myös Nitro teki lupaavaa työtä niin näyttelykehässä kuin konekarhulla.

Näyttelykehässä Nitro arvioitiin erinomaiseksi. Tyttö oli vieläpä junnuluokan neljästä nartusta paras, joten ei huono! Tuomari Putkosen mukaan:

Lähes ihannekokoinen (55cm). Mittasuhteiltaan oikea. Keskivahva. Hyvä kallo-osa. Hieman loiva otsapenger. Hyväasentoiset, hieman kookkaat korvat. Vaaleat silmät. Hyvä purenta. Ikäisekseen hyvä rintakehä. Olkavarret tulisi olla viistommat. Niukka polvikulmaus. Keskiharmaa väri. Hyvä karvanlaatu. Eturinta saa vielä täyttyä ja etuliikkeet vahvistua. Takaa liikkuu hyvin. Saa kauttaaltaan kiinteytyä.

Mutta vielä paremmin sujui näyttelyalueen lähelle tuodun konekarhun kanssa! Eihän tuota oikeaan karhuun voi verrata, muta elkeet olivat koneversion kanssa lupaavat.

JK: Pari viikkoa myöhemmin Nitro kävi uudelleen konekarhua tervehtimässä. Tässä tapahtumien kulku tuomarin sanoin: 

Koira seurasi jälkeä hyvin. Nähdessään karhun aloittaa ankaran käskyttämisen karhulle. Koira osoittaa mielestäni hyvää karhuverisyyttä. Koira kestää karhun hyökkäykset hyvin. Hyvä koira. 

Pisteiksi saatiin diplomiin oikeuttava tulos: 68p.

Meidän maailmassamme: Lotta

Keskikesän juhla sujui leppoisasti yöttömässä yössä Rovaniemellä. Kaksivuotias amerikankettukoira Lotta vastasi näyttelymenestyksestä. Sopusuhtaisuus, luusto, pään profiili, purenta, liikeradat, karva ja käpälät saivat kehuja. Sertihän siitä sitten napsahti.

Hetkemme huippu-urheilijoina

Pyry doping-testattiin!! Hetken tunsin olevani suorastaan huippu-urheilija tai ainakin sellaisen ohjaaja. Paikkana oli Kirkkonummen agilityn SM-kisat.

Edustimme kolmatta kertaa seuraamme SM-kisojen joukkuekilpailussa. Rata meni hämmästyttävän hyvin verraten siihen, ettei harjoitteluun saati kisaamiseen ole juuri panostettu. Virhepisteetön rata kuitenkin tehtiin, muutaman sekunnin ihanneajan alituksella. Videolta näkee, miten pompin maalissa - niin kivalta onnistuminen noin tärkeään paikkaan tuntui!

Sen jälkeen vierellämme sitten seisoikin Kennelliiton doping-testaaja. Hän vei meidät huoltorakennukseen täyttämään kaavakkeita ja lähimaastoon lenkille. Olipahan kokemus! Nytpä sitten vain odotellaan, mitä paikallinen vesi sisältää - testin tulos tulee kuulemma kuukauden sisällä.

Kuvat: Irene Vinha

Meidän maailmassamme: Salli

Pyrymaailma on ollut viime aikoina kovin hiljainen. Niin siinä käy, kun maailma ei enää olekaan pelkän Pyryn. Parempi nimi kai olisi Lotan, Nitron, Pyryn, Sallin, Santerin ja Suskin maailma (aakkosjärjestyksessä, muuta järjestystä niihin ei saisikaan).

Pyryn kunniaksi täytyy sanoa, että se tulee toimeen kaikkien lauman koirien kanssa. Se vain näyttää nauttivan, kun leikkikavereita ja lenkkiseuraa löytyy nyt entistä enemmän.

Yksi parhaimmista kavereista on Salli, 4-vuotias saksanmetsästysterrieri. Koira, jolle on annettu isolla kauhalla luonnetta eikä sitä pysty lusikoittain käyttämään. Se tekee kaiken täysillä niin hyvässä kuin pahassa. Vietikäs otus, joka on aiheuttanut ihastusta myös agilitykentällä käydessään. Päätoimi säilyy silti luolissa.

Kevään keikkuessa

Koirarintamalla on eletty perusarkea. Mitäs tuosta sen enempää kirjoittelemaan. Josko kevään myötä saisi aihetta blogimerkintöihinkin.

"Sulavat" ompeleet

Pyryn leikkaushaavojen "sulavat" (hah!!) tikit märkivät yksitellen ulos arvesta ja arven ympäriltä. Leikkaushaava on ollut jo viikkoja terve pinnalta. Nyt odotellaan, että myös sisäkerrokset paranisivat.

Yllätys

Häh?! Miten tässä nyt näin kävi? Kuka sanoi, ettei vanha koira opi uusia temppuja?

Pyry päätti eilen pyydystää supikoiran: Etsi pesän, ilmoitti sen minulle, minä ilmoitin metsästäjälle ja lopputulos on kuvassa. En minä sitä ihan yksin raaskinut luolaan pistää. Salli, saksanmetsästysterrieri, oli tukena ja turvana.

Pyryn kastrointi

Kastraatiosta on jo melkein toivuttu. Kolmen viikon jälkeen mustelmat ja turvotus ovat poissa. Joku hurja ommel roikkuu vielä toisessa haavassa muistuttamassa tapahtuneesta. Tikkien pitäisi pudota/sulaa itsestään, mutta tämä saattaa kestää kuulemma kuusikin viikkoa. Ihan pöllöä. Mahanalus näyttää vielä aika rujolta arpineen ja tyhjinä roikkuvine kivespuisseineen. Mutta kaipa se siitä siloutuu.

Päädyin Pyryn kastraation siitä syystä, että yhteiselo narttujen kanssa olisi helpompaa. Pentusuunnitelmiahan ei koskaan ollutkaan ylimääräisen selkänikaman vuoksi. Nyt sitten jännityksellä seuraan, muuttuuko Pyry jollakin tapaa.

Nämä ovat toivelistalla:

• Kiinnostus juoksunarttuja kohtaan saisi lakata kokonaan. Auttaisi niin arjessa kuin agilitykisoissakin, joihin pian saa osallistua myös juoksuiset nartut.
• Uroskoirien tuijottelutaipumus saisi kadota.
• Harvakseltaan esiintyvä räyhäämistarve saisi sekin painua sinne, missä pippuri kasvaa.

Näitä ei toivota:

• Lihominen.
• Sen vähänkin pippurin, jota Pyryssä on lähinnä agilityradalla, katoaminen.
• Karvan laadun muuttuminen.

Vaikutukset eivät varmaankaan ole nopeita. Raporttia voitte siis odottaa ehkä noin vuoden päästä. Peukut ylhäällä noiden ekojen palluroiden suhteen!

Jotakin puuttuu

Nuutti päättää joulunajan. Meillä se loppui jo vähän aiemmin. Pyry luopui kulkusistaan.

Ahvenanmaan matka

Agilityvuosi ei olisi voinut alkaa hauskemmin. Loppiaisviikonloppu koiraporukassa laivalla, hotellissa Maarianhaminassa ja kisoissa Eckerössä oli hieno kokemus! Vastaavalle reissulle on ehdottomasti päästävä toistekin.

Pyry oli juuri niin vaivaton matkaseuralainen kuin odotinkin. Vielä kun saimme hytti- ja huonekavereiksi ihanat nartut: Justiinan, Pamelan ja Tuulin, ei Pyry voinut toivoa matkaltaan enempää. Toisin kuin Houdini-koirat Raumalta muutama vuosi sitten, nämä koirat eivät saaneet edes hytin ovea itsekseen auki. Onneksi!

Itse agilitykisat olivat myös mukava kokemus. Kisapaikkana oli tilava, valoisa ja lämmin jalkapallohalli, aikataulut täsmäsivät ja radat olivat kivoja. Etukäteen monet varoittelivat saariston tammikuisesta säästä, mutta sekin näytti meille vain parhaat puolensa.

Kisasimme Pyryn kanssa lauantaina kolme rataa ja sunnuntaina yhden. Lauantain saldoksi tuli kolme hylättyä tulosta, sunnuntaina selvisimme viidellä virhepisteellä. Suurta menestystä ei siis tullut, mutta mitäpä tuosta. Pääosa radoista sujui kuitenkin minusta hyvin. Lauantain kaksi ensimmäistä rataa olivat ihan oikeaa agilitya. Ensimmäisellä radalla ainoa virhe oli, etten ehtinyt ohjata Pyryä takaakiertoon ja Pyry hyppäsi hypyn väärästä suunnasta. Toisella radalla Pyry jätti keppien viimeisen välin pujottelematta ja ehti putkeen ennen korjaustani.

Lauantain viimeinen rata oli kisauramme vaarallisin. Yrittäessäni korjata aiempaa unohdustani vaihtaa ohjaavaa kättä, tein t o d e l l a tyhmän ratkaisun ja yritin sokkaria putkelle, johon sitä ei ehtinyt tehdä. Pyry ehti putkesta eteeni ja sain hieman pehmennettyä törmäystämme. Törmäys siitä siis tuli. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, joskus siis myös koiran ruumis. Oireilua ei kuitenkaan ole ollut reissussa eikä kotona.

Sunnuntain radalla Pyry tiputti ensimmäisen hypyn riman, muutoin rata oli virheetön. Siihen rataan oli hyvä päättää ensimmäinen merimatkan taakse kantautunut kisamatkamme.

Valopää

Joulun paras lahja, Led Lenserin otsalamppu, saa kantajansakin näyttämään välkymmältä kuin onkaan.