Nastolan kävijät

Nastolasta nolla

Ensimmäiset agilityn SM-kisamme sujuivat mallikkaasti. Kokematon joukkueemme kipusi kuudennelle sijalle yhteensä 49:stä medi-joukkueesta. Ei pöllömpää! Varsinkin, kun meistä kolme on noussut kolmosiin vasta toukokuussa. Kiitokset joukkuekavereille!

Me teimme Pyryn kanssa virheettömän radan ajalla -5,02. Pientä onnenkantamoistakin oli mukana. Okseri kolisi niin, että kuvittelin sen hajonneen. Maalissa sitten olikin yllätys, kun kuulin, että rimat pysyivät paikoillaan.

Edeltävän viikon alkupuoli meni Pyryn punakoita tassuja hoidellessa ja toivoessa, että kisaamaan todella päästään. Keskiviikkona tassut jo kestivät, ja osallistuimme seuran epiksiin. Itse kisapäivä oli niin superjännittävä, ettei siitä osaa edes kertoa. Jännitin niin, että meinasin muun muassa nukahtaa (!?) kisapaikalla. Radan jälkeen fiilikset olivat pilvissä. Oli mahtavaa seurata muiden koirakoiden menoa ja jännittää sijoitustamme finaalikierroksella. Josko ensi vuonna pääsisimme myös yksilökisaan?

Kuvista kiitos Evelle.

Huh hellettä!

Hyvänmielentreenit

Elina vetäisi meille sunnuntaina viimeiset hyvänmielentreenit ennen suuria kisoja. Radalla oli 30 estettä. Ensimmäiset kymmenen estettä menivät nappiin heti ensimmäisellä yrittämällä, samoin kymmenen viimeistä. Ne keskimmäiset kymmenen sitten tuottivatkin sopivasti päänvaivaa, mutta onnistuivat harjoittelun jälkeen. Ei ollut treenien nimi siis väärä.

A meni surkeasti. Se oli niin hidas, että etanakin olisi mennyt Pyrystä ohi. Elina käski irrottaa koiraa taas heti, kun yksikin tassu osuu maahan. Kepeille mentiin avokulmasta ja se kohta oli ohjauksellisesti radan vaikein. En meinannut millään ehtiä auttamaan Pyryä ja itsenäisesti se tunki aina toiseen väliin. Pari kertaa saatiin se onneksi onnistumaan, mutta ei missään nimessä onnistuisi vielä kisaradalla.

Putken pimeä kulma ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa, eivät myöskään takaakierrot tai välistävedot. Parannettavaa oli niistossa, jossa huomaamattani otin askeleen taakse ja olin seuraavasta kuviosta tietysti sitten sen askeleen jäljessä. Valssien ajoituksia jankattiin myös: Valssin ensimmäinen askel näyttää koiralle edellisen esteen ponnistuspaikan ja valssi pitää olla valmiina jo ennen kuin koira ponnistaa edelliselle hypylle. Helpommin sanottu kuin tehty.

Matkalaukkumallin kanssa tottista

Ollaan salaa treenailtu taas vähän TOKOa ja tänään käytiin kokeilemassa kuntoa epävirallisissa kisoissa. Tulokseksi saatiin 186 pistettä ja sijoitukseksi 3. Olen TOSI tyytyväinen. Ehkä me joskus vielä menemme ihan virallisiinkin.

Luoksepäästävyys: 10. Pakolliset pusut tuomarille, muutoin hyvä :-D

Paikalla makaaminen: 10. Pisimmät kaksi minuuttia ikinä! Puolitoista minuuttia meni loistavasti, loppusuoralla tuli vähän piippausta.

Seuraaminen kytkettynä: 8,5. "Se on tuollainen matkalaukkumalli," totesi tuomari. Tarkoitti sitä, että Pyry kyllä tulee tasaisen väljästi mukana, mutta ei juurikaan hae kontaktia.

Seuraaminen taluttimetta: 8,5. Huomattavasti parempi kuin edellinen, mutta ei lähelläkään tiivistä seuraamista.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5. Epäröi nousta perusasentoon lopussa. En ikinä treenatessa nosta perusasentoon, koska olen pelännyt ennakointia.

Luoksetulo: 10.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 7. Valui ja oli käymässä maahan, mutta onneksi korjasi.

Estehyppy: 10.

Kokonaisvaikutus: 10.