Agilitytreeniä

Eilisten treenien teemana oli houkutusesteet ja kontaktit. "Ei onnistu", oli ensimmäinen mietteeni. Mieltä painoi vielä keskiviikon epäonnistuneet kisakiemurat. Mutta mitä vielä! Kontaktit meni tarkasti, emmekä tainneet langeta yhdellekään houkutusesteelle :-)

Lisäksi harjoittelimme keppejä. Pyry tykkää kepeistä ja ryntää niille yleensä jo ennen kuin minä ehdin paikalle. Muutoin hyvä, mutta kun aloitus osuu harvoin kohdalleen. Pyry aloittaa kepit oikealta tai vasemmalta, ensimmäisestä tai toisesta välistä, eikä suostu lopettamaan kertaalleen aloittamaansa pujottelua, vaan painaa karvat viuhuen loppuun saakka, parhaassa tapauksessa vielä takaisinkin ihmettelemään, miksei makupalaa tai lelua kuulu :-D Harjoittelimme tästä syystä Pyryn kanssa pelkkää ensimmäistä keppiväliä: maksanpala tuli aina, kun nenä "osui" oikeaan väliin.

Hauskaa oli taas kerran! Se kait on pääasia. Sain myös kokeilla miltä tuntuu ohjata mustaterrieriä agiradalla. Eipä tarvinnut paljon kumarrella!

Ihanat ystävät

Hädässä ystävä tunnetaan, vai mitenkä se menee? Tämä tuli mieleen, kun kirjailin kasvattaja-Lenan kommenttiin vastausta. Viime viikon katoamisepisodia kerratessani tulin taas kerran ajatelleeksi sitä, kuinka ihania ihmisiä olenkaan vuoden aikana saanut ympärilleni :-)

Olimme viime yön Pyryn kanssa yökylässä "mummulassa". Isänihän on alusta saakka ollut pyryfani, ja nyt näyttäisi siltä, että myös äitini on kovaa vauhtia hurahtamassa karvaiseen lapsenlapseensa. Siis hän, joka koiranostoa suunnitellessani sanoi, ettei koiralla olisi koskaan asiaa hänen kotiinsa. Niin ne mielipiteet muuttuvat!

Kotiuduttuamme tänään takaisin Raumalle kävimme hakemassa Pyryn parhaan kaverin Carloksen (borderterrieri) vähäksi aikaa meille kylään. Vauhti vain parani, kun saimme leikkikaveriksemme vielä naapurin Pihkan (bretagnenbassetti). Olipas hauska päivä!

8,8 kiloa, onnea ja iloa

Pyryn strategiset mitat: 36,5 senttiä ja 8,8 kiloa. Siinäpä pakkaus onnea ja iloa! En vaihtaisi sataan kiloon kultaakaan :-)

Ilopillerin paino selvisi tänään rokotusreissun yhteydessä. Eläinlääkäri kehui Pyryä hyväkuntoiseksi ja pirteäksi nuoreksi herraksi.

Ensimmäinen epävirallinen agilitykisa

Nyt se on korkattu! Ja tästä ei päästä kuin ylöspäin :-)

Ei vaiskaan, kokemattomuuteemme nähden radat menivät ihan kivasti. Mölliluokasta saimme vitosen, kun Pyry kävi ennen puomille menoa tarkistamassa, josko esteen numerolappu sittenkin olisi ollut kosketusalusta.

Ykkösluokan kiemurat selvitimme innokkaasti muutamalla extrakiemuralla. Neljänneksi viimeinen este hypättiin väärästä suunnasta ja siitä hylly. Paljon oli kuitenkin myös hyvää: mainittakoon erittäin nopeat kepit. Parannettavaa on ehdottomasti ohjauksessa. Täytyy palkata Pyryä jatkossa enemmän kädestä. Josko se sillä tavoin pienentäisi riemukaariaan esteiden välillä.

Tänään saimme kisata vielä mineissä, vaikka tuomari mittasikin Pyryn mediksi (korkeus 36,5 senttiä). Pyry on kuitenkin vielä niin pikkuinen, ettei sen mun puolesta tarvitse vielä tänä syksynä harjoitella medikorkeuksilla. Ehtiihän tuota sittenkin, kun virallinen kisaikä tulee täyteen.

Leirielämää

Terveisiä Hauvaneuvolan koiraleiriltä! Viikonloppu oli aivan mahtava, kiitos järjestäjille ja kaikille osallistujille. Pyryn katoamisepisodi tuli kerrattua moneen kertaan ja tulipa tuota pojan löytymistä vähän juhlistettuakin lauantaina illalla :-)

Pääasia oli kuitenkin kiva puuhastelu koirien kanssa. Teimme muun muassa 50x50 metrisen esineruudun, josta kukin koira sai vuorollaan etsiä piilotettuja palikoita. Pyry oli tehtävästä aivan innoissaan ja etsi tehokkaasti. Kävimme ruudussa yhteensä kolme kertaa ja jokaisella kerralla kuono toimi! Löytöjämme vastaan saimme majalta maukkaita palkintoja, nam.

Toinen uusi, kiva juttu viikonlopun aikana oli canicross, jota kokeilimme Pyryn kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina. Pitää ehdottomasti harkita oman juoksuvyön ja -liinan ostamista. Jospa omakin kunto siinä sivussa kasvaisi.

Pyry kävi leirillä myös uimassa. Liekö ollut viimeinen kerta tänä kesänä, kun ilmat ovat jo niin kylmät. Paljon muutakin tietty ehti tapahtua, mutta eipä tässä enää kaikki muistu mieleen. Ai niin: sunnuntaina järjestetyssä leirin omassa match showssa Pyry tuli toiseksi! Ja taas meitä lahjottiin :-)

Voitte uskoa, että kaksikko oli väsynyt, kun saapui sunnuntaina iltapäivällä kotiin. Sovittuja agilitytreenejä ei silti haluttu jättää väliin! Ja onneksi ei jätetty, sain nimittäin kaivattua palautetta omasta ohjaamisestani.

Eilinen ja tämä päivä on huilittu. Huomenna osallistumme ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihin, mitenhän siinä käy?

Viiden tunnin sydämenpysähdys

Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka kiitollisia olemme! Kiitos Pippe ja Heli, kiitos Leena ja Olli. Kiitos ihana mökkiperhe, jonka saunailta lopulta houkutteli karkulaisen takaisin ihmisten ilmoille. Kiitos poliiseille. Kiitos bordercollien omistajalle: polttopuut jäivät laavulle. Yö metsässä jäi onneksi kokematta.

Olo on vielä vuorokauden jälkeenkin kuin piestyllä: joka paikkaa kolottaa, päätä särkee ja itkettää, vaikka kaikki onkin nyt siis hyvin. Lauma on jälleen ehjä.

Peetsan agilityopissa

Kokemäen tehotreeneissä oli kivaa! Ihana kolmen koirakon treeniporukka ja tiukka ope, mitä sitä muuta voisi toivoa?
Radan juju oli takaaleikkaukset, joita ei aikaisemmin ole juurikaan tehty. Harjoitusten jälkeen ne alkoivat sujua jo ihan kivasti. Pyry irtoaa esteille todella hyvin, mikä on meille myös ongelma. Pyry päätti useamman kerran kesken rataa irrota omatoimisesti keinulle! Haltuunotoissa on Peetsan mukaan "vähän" parantamisen varaa ;-)

Vetiset tokoharkat

Vettä on tullut taivaalta koko päivän, mutta se ei näytä Pyryä haittaavan. Seuran tokoharkoissakin tehtiin hommia tarmolla, vaikka turkki kastui ja silmiä piti koko ajan pitää sirrillään, kun sade pieksi päin näköä.
Noh, myönnettäköön: hyppyharjoituksessa näkyi selvästi pientä tahmeutta. Pyry nimittäin tavoistaan poiketen kiipesi esteen yli! Muissa liikkeissä pieni tahmeus normaaliin sähellykseen verrattuna taisi vain olla hyväksi ;-)