Kilttiä joulua!

Hyppyserti

Pyry sai elämänsä ensimmäisen hyppysertin Lempäälän kisoissa viime sunnuntaina. Kisaajia oli 41, minkä ansiosta serti siirtyi tuloslistalla neljänsille saakka, elikkäs meille. Etenemä oli 4,53 m/s.

Oli kiva kisata pitkästä aikaa ja olla kahdestaan liikkeellä Pyryn kanssa. Partasuu on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle viime aikoina. Agilityratakin sujui varsin mallikkaasti. Matkalle vain osui yksi ylimääräinen putki, josta hylätty tulos.

Ensi vuosi polkaistaankin käyntiin sitten merimatkan takana - Eckerössä. Jännää!

Pyry ja tytöt

Pyry jää näiden tyttöjen kanssa alakynteen ja sekös onkin kivaa!

Kaunotar

Nitro näytti kaupunkilaisille koiran mallia Nokian match showssa viikko sitten. Punainen nauha sieltä tuli, mutta ei sijoitusta. Käytös oli kuitenkin kohdillaan, joten eiköhän kaunotar pääse kehään toistamiseenkin.

Kuvat ovat muuten jo kuukauden takaa ensilumilta. Ei meillä näin puhtaita koiria ole sen jälkeen nähty.

Gourmet

Uusi ase luoksetulojen opettamiseen: hirven munuaisia taskussa.

Iso tyttö jo

Pyry pujahtaa jo varsin helposti Nitron mahan alta. Pennun strategiset mitat tältä päivältä ovat: 49 senttimetriä ja reilut 17 kiloa. Viisi kuukautta tulee täyteen ensi viikolla.

Pentukoulussa

Pitihän se jämtlanninpystykorvakin viedä pentukouluun. Oli siinä väellä ihmettelemistä, kun Nitro asteli paikalle. Eipä näitä paljon koirakouluissa näe.

Viimeisen kahdeksan viikon aikana olemme opetelleet kontaktia, luoksetuloa, ohituksia, vieraiden ihmisten kohtaamista, istumista, vapautuskäskyä ja maahanmenoa. Viimeistä lukuunottamatta harjoitukset ovat sujuneet hirmuisen hyvin. Nitro palkkautuu sekä namilla että lelulla, oppii nopeasti ja pystyy yllättävän hyvin unohtamaan ympäristön häiriöt. Paras palkka taitaa kuitenkin olla tunnin lopussa koittava vapaapainiottelu toisten pentujen kanssa.

Syksyn ensimmäiset kisat

Pyry lomaili kesä-, heinä- ja elokuun virallisista agilitykisoista. Tai käytiinhän me SM-joukkueradalla, mutta muutoin kävimme vain treenikentällä ja sielläkin harvakseltaan. Mitään merkittävää syytä taukoon ei ollut. Koira on ollut kunnossa ja ohjaajallakin vielä motivaatiota riittää. Välillä on vain mukava tehdä muita juttuja.

Rauman piirinmestaruuskisoihin piti kuitenkin päästä, vaikka pitkä tauko ei hyvää lupaillutkaan. Liika innokkuus kostautui heti hyppyradan ensimmäisellä esteellä, jonka riman Pyry otti matkaansa, kun oli vain niin pirunmoinen kiire ohjaajan luo. Neljänneksi viimeisellä esteellä vauhti kostautui vielä pahemmin, kun Pyry kaarratti väärään putkeen. Mutta olisittepa nähneet sen ilmeen! Että oli onnellinen koira, kun pääsi taas tositoimiin.

Agirata kaatui keppien avokulmaan. Pyry aloitti pujottelun toisesta välistä ja korjauksen jälkeen hukkui rytmi. Keppien jälkeisiltä hypyiltä taidettiin kerätä useampikin hylly, kun ne eivät vain meinanneet kulkea oikeisiin suuntiin sitten millään. Onneksi loppurata meni kuitenkin taas mallikkaasti, ettei jäänyt huono mieli kenellekään.

Eilen kisattiin Harjavallassa kaupunkitaistelussa. Ja niin vain ÄSKK toi pojan kotiin toistamiseen! Pyryn meriittilistalle tätä ei tosin voida laskea. Pojan itsetunto oli niin korkealla, ettei se ohjaajaa radalla tarvinnutkaan. Sillä oli aivan oma ratapiirustus päässään, eikä siihen ollut muilla sanomista. Lisäksi se hyppäsi sekä oman että lainaohjaajan kanssa puomin alastulolta sellaisella kaarella, ettei olla ennen nähty. Huh, huh.

Että tästä se sitten taas lähtee. Paljon on työsarkaa, jos aikoo ensi kesänä olla SM-kisoissa tai saada sertejä. Mutta yrittänyttä ei laiteta, vai mitenkä se meni?

Kas näin heiluu keppi

Nitro

Nitro, pieni jämtlanninpystykorva, muutti Pohjanmaalta Punkalaitumelle heinäkuun lopussa. Suurriistan kiusaksi, näin toivotaan. Toistaiseksi sen rohkeuden saa tuta lähinnä Pyry.

Kaksi pientä elefanttia marssi näin

Kesä kuluu leppoisissa tunnelmissa. Hoidellaan kissoja, kanoja ja poneja. Treenataankin aina välillä.

Pieni aihe juhlaan

Ei niin pientä aihetta, etteikö voisi juhlia. Pyry on tänään viisivuotias.

Tikkakoski

Pyry ankkuroi seuramme medi-joukkueen agilityn SM-kisoissa Tikkakoskella. Kuuma päivä vei parhaimman terän, mutta onneksi keräämämme 10 virhepistettä ei juurikaan vaikuttanut joukkueemme loppusijoitukseen (30.). Ensimmäinen virhe tuli kepeiltä, jotka Pyry jätti jarrutteluksi tarkoittamani suhistelun takia kesken. Toinen virhe oli kielto, jonka sain aikaan myöhässä olleella ohjauksellani. Onpahan jotain parannettavaa ensi vuodeksi.

Poseeraus Pyryn tapaan

Ei voi olla mitään tylsempää.

Ensimmäinen agilityserti

Pyry hoiti orvokit sekä omaan että mummun pihaan nappaamalla elämänsä ensimmäisen agilitysertin Lempäälän kisoista toukokuun viimeisenä viikonloppuna.

Pääsiäisen jälkeen kävimme vielä neljissä kisoissa kokeilemassa SM-tulosten kokoonsaantia. Pari nollaa saatiinkin, mutta tuplanolla jäi uupumaan. Yllättävän lähelle kuitenkin päästiin! Sertin saannin jälkeen nostin kädet pystyyn ja jätin Pyryn ilmoittamatta viimeisiin kisoihin, joista SM-tuloksia olisi voinut vielä kerätä. Tähän oli hyvä lopettaa tämän vuoden koitos.

Yksilökisaan ei siis Tikkakoskella ole asiaa, mutta joukkueen mainetta lähdetään puolustamaan kyllä. On siinäkin tekemistä.

Kännykkään tallentunut rantamönkijä

Eläimen hyvästä suojaväristä huolimatta tarkka katsoja pystyy näkemään tämän varman kevään merkin rantaheinikoissa. Eläin muistuttaa borderterrieriä, mutta omaa ilmeisesti kidukset ja räpylät, koska viihtyy niin hyvin vedessä, parhaimmillaan jopa veden alla. Eläin ei häiriinny ympäristön melusta, ei edes "PYRY! TUU JO!!" -huudoista.

Kaiken voi menettää hetkessä

Silti elämää ei voi elää peläten.

Kartturin katkeilevat ajatukset

Pääsiäinen piti sisällään agilitya sekä kisojen että treenin merkeissä. Ongelmaksi molemmissa koitui kartturin katkeilevat ajatukset. Pyry olisi pärjännyt molemmissa.

Lauantaina juostiin kolme starttia TSAU:n kisoissa Liedossa. Kaksi ensimmäistä oli Jämsän käsialaa ja mielestäni haastavat. Ylimääräisiä esteitä bongattiin matkan varrelta useampiakin. Parasta oli ensimmäisellä radalla ollut vaikea keppien avokulma, jonka Pyry hanskasi hienosti. Kolmantena ollut Saviojan rata sopi meille paremmin. Kolmanneksi viimeiselle esteelle tehtiin puhdasta rataa, sitten ohjaajan jalat jäätyivät ja Pyry pujahti putken väärään päähän. Mutta siitä huolimatta oli kiva saada yksi agilityakin muistuttava rata päivään.

Maanantaina olimme Elinan koulutuksessa. Sain palautetta viimeistelemättömistä ohjauksista. Harjoiteltiin vastakäännöstä, oikeaa rytmitystä A:lle, leieröintiä, putkijarrua ja päällejuoksun poimintaa. Kovin monta kertaa jokaista piti harjoitella ennen kuin kartturi sai kroppansa toimimaan oikein. Pyry sai kehuja kuuliaisuudestaan ja estehakuisuudestaan.

Mitä laitetaan?

Pyryn kantaravintolan kevään uutuus on jauhettu poro! Pyry arvostaa pohjoisen poikana tätä lisäystä kovasti. Poron lisäksi Pyrylle tarjoillaan lohta, kalkkunaa ja possua yhdessä kaura- ja ohrapuuron kanssa. Mausteiksi heitetään sattumanvaraisesti kananmunaa ja öljyä. Herkkuhetkiin varataan maksaa ja sydäntä. Missä viipyvät Michelin-tähdet?

Kohti kevättä

Kuvien ottamisesta ei ole kuin pari viikkoa, mutta kovin talviseltahan tuo maisema näyttää verrattuna tämänhetkiseen. Lumien lisäksi alkaa myös kisapeikko haihtua. Pari viikkoa sitten kisattiin ATT:lla ja tehtiin kolme varsin mallikasta rataa. Ensimmäiseltä ja viimeiseltä radalta saatiin nollat, keskimmäisellä radallakin vain yksi ohjausvirhe.

Samana viikonloppuna kisattiin myös seuran mätsäreissä. Me emme osaa sitä hommaa sitten yhtään, mutta niin vain Pyry jälleen hurmasi tuomarin tempuillaan ja sijoittui sinisten toiseksi.

Viikko sitten hikoiltiin Elinan agilitykoulutuksessa. Makee koira, sanoi Elina jälleen. Kehui myös, että vauhti pysyy nykyisin paremmin hallinnassa kuin ennen. Vaikeimmat kohdat olivat kepeillä ja ristiinhypyttämisessä. Kepit ovat hidastuneet, koska olemme liikaa treenanneet seinän lähellä olevia keppejä. Ristiinhypyttäminen on vaikeaa, koska olemme niin paljon treenanneet siivekkeen ympäri. Pyry luki poispäinkäännökseksi tilanteen, jossa yritin vedätyksestä heittää sitä esteen yli ristiin... Hmm... Lisää, monipuolisempaa treeniä. Ja ne kontaktit, ne ovat edelleen hitaat.

Velipojan kotiluolassa

Päätettiin talviloman kunniaksi tutustua uusiin agilitykenttiin ja matkattiin Hyvinkäälle Janakkalan Koirakerhon kisoihin. Ensimmäisenä vastaan huiski tuttuakin tutumman näköinen karvakuono: Jami, Pyryn velipoika Riihimäeltä. Yhdennäköisyys on huima! Vieraammalle olisi varmaan mennyt yhdestä ja samasta koirasta.

Ensimmäisenä startattiin hypärille, jossa riitti haastetta. Alustaa oli varoiteltu liukkaaksi ja lähdinkin aika varovalla asenteella liikkeelle. Esteestä 15 Pyry meinasi mennä ohi, mutta onneksi ei tuomarin käsi noussut. Tuloksena toinen nollamme! Tuloksena 4. sija, etenemällä 4,24m/s.

Ensimmäinen agilityrata olikin sitten jotain ihan muuta. Edelleen mietin, miten tuo alku olisi kannattanut ohjata? Itse kokeilin ihmisnuolta kakkosen takana, mutta Pyry ei sitä lukenut ja juoksi selän takaa puomille. Hmm... Hyviä ideoita otetaan vastaan. Pieleen menivät myös pituus ja kontaktit, joilta Pyry suruttomasti juoksi läpi. Bongattiin siellä matkalla yksi ylimääräinen putkikin.

Toinen agilityrata meni paljon paremmin, vaikka Pyry oli selvästi väsynyt. Tassu alkoi painaa kepeillä, A oli hidas, okseri päästiin juuri ja juuri yli. Pussista Pyry sitten tulikin jo ohi. Ihmettelin tahmeutta ja päätin kokeilla, löytyykö vauhtia enää ollenkaan. Löytyihän se, onneksi! Kuusi viimeistä estettä tultiin taas kuin tuulispäät, mikä kostautui 18. esteellä, jonka Pyry hyppäsi väärästä suunnasta. Mutta ei se mitään! Hyvä, että iloinen ja vauhdikas koira löytyi loppuun, keskivaiheen tahmeudessa pelkäsin sen loukanneen itsensä.

On se hauskaa

Juhlaviikonloppu

Se on sittenkin mahdollista! Teimme ensimmäisen virheettömän radan agilityn kolmosluokassa Liedossa eilen. Tai ei se mikään virheetön ollut, mutta virhepisteetön kuitenkin. Muikea fiilis! Tänään juhlittiin Pihkan kanssa Raumalla.

Lihasten hankintaa ja huoltoa

Taas on se aika vuodesta, kun Pyry tekee vuoden pisimmät ja rankimmat lenkkinsä. Hiihtokausi! Hyvin poika jaksaa sinnitellä hiihtäjän peesissä.

Keskiviikkona käytiin fysioterapeutin pakeilla. Vasemmalla puolella, lannerangan kohdilla oli pientä jumiutumaa, mutta Pyry antoi hoitaa sitä hyvin ja tilanne korjaantui. On kyllä hienoa, ettei Pyryä pari vuotta sitten kiusanneet selkävaivat ole uusineet.

Kisakokemusta keräämässä

Kolmen vuoden uramme viralliset kisapäivät pystyy laskemaan, jos ei nyt ihan sormissa, niin ainakin sormissa ja varpaissa. Nimittäin: Vuonna 2009 kävimme viisissä virallisissa kisoissa, vuonna 2010 neljissä ja viime vuonna starttasimme kuusissa virallisissa kisoissa.

Tavoitteenamme agilityn saralla oli nousu 3. luokkaan, mikä toteutui viime toukokuussa. Uutta tavoitetta ei ole syntynyt. Yritämmekö kerätä valioitumiseen tarvittavia sertejä? SM-kisoihin vaadittavia tuloksia? Totuus on, että tällä harjoittelu- ja kisapanostuksella kumpikaan tavoite ei ole realistinen. Harrastaminen on kuitenkin kivaa. Viikottaiset harjoitukset ja satunnaiset kisapäivät ovat huippuhetkiä jo itsessään.

Näillä mietteillä lähdimme eilen ATT:n kisoihin avaamaan neljättä kisavuottamme. Kaikki kolme Viitaniemen rataa päättyivät hylkäykseen, mutta kisoista jäi silti ihan hyvä mieli. Eihän se kauheasti mieltä nostata, että on kisojen huonoin. Omaan osaamistasoon nähden teimme kuitenkin ihan kelpo työtä.

Ensimmäinen agilityrata sujui hienosti. Alun hankala keppikulma selvitettiin hienosti, samoin valssi keppien päähän, välistävetokin onnistui. Ennen puomia olleelle hypylle piti tehdä poispäinkäännös, mutta olin myöhässä ja Pyry lukitsi hypyn sijaan renkaan. Muutoin rata oli virheetön. Kontaktit olivat hitaat, mutta varmat.

Toisen agilityradan onnistumisia: ansa-A:n ohitus, ehjänä pysynyt muuri, melko nopeat ja tarkat kontaktit (A, keinu ja puomi). Virheet syntyivät "helpoissa" kohdissa. Hypyllä, joka piti hypätä suoraan, Pyry hakikin itsensä taakse ja hyppäsi sen väärästä suunnasta. Lisäksi oltaisiin saatu kielto keinun jälkeen olleelta hypyltä, jossa tein ennakoivan valssin ja Pyry kääntyi pois esteeltä. Ilmeisesti ohjaava käsi tipahti liian aikaisin, ja Pyry tarkkana poikana huomasi sen.

Viimeisenä ollut hyppyratakin sujui pääosin hienosti. Kuudennella esteellä ajoitus ei osunut kohdilleen ja Pyry hyppäsi sen väärästä suunnasta. Toinen virhe tuli, kun Pyry ampaisi radan loppupuolella yhden hypyn niin pitkäksi ettei taittunutkaan enää pituudelle vaan ohitti sen.

Tulostavoitteiden asettaminen on tässä kohdassa turhaa. Ehkäpä meidän agilitytavoitteenamme on nauttia lajista, ja vähitellen pyrkiä kohti ehjempiä ratasuorituksia.

On se jännä

Kissat ovat äärimmäisen lumoavia eläimiä. Niitä pitää seurata tarkkaan (käpälän ulottumattomista, etteivät lyö nokkaan).