Herrasmies varastaa tyttöystävänsä pallon

Näin se käy:

Ja kun pallo takavarikoidaan, sama meno jatkuu. Onneksi Pihka on ymmärtäväinen tyttöystävä :-)










Tällä viikolla on nautittu talvisäästä, käyty agiharkoissa, treenattu viikon kuluttua olevaa koulutusviikonloppua varten ja ilmoittauduttu maaliskuun keinoluolatreeneihin. Kivaa.

Mustien kanssa metsässä

Pyry pakenee isoimman tyttöystävänsä kanssa kohti auringonlaskua. Vastapeluri on juuri harhautettu selälleen lumipenkkaan. Romanttinen viisisekuntinen voi alkaa! ;-)

Metsään tämä meidän peto tällä hetkellä sopiikin. Eilen näyttelyssä nähtyjen borderien jälkeen oma koira näyttää aika... tursakkeelta trimmaamattomassa turkissaan. Niin oli Turussa hienoja koiria että. Ehkäpä mekin sitten kevväämmällä. Nyt nautimme vielä talvesta!

Terve kuin pukki

"Koira on hyväkuntoinen ja reipas, sopivassa ravitsemustilassa. Mitään kliinisiä sairauteen viittaavia oireita tai rakenteellisia poikkeavuuksia ei todeta."

Tällaisen todistuksen saimme eilen eläinlääkäriltä. Tarkastus piti tehdä, koska päätin pitkän pohdinnan jälkeen ottaa oman mielenrauhani vuoksi Pyrylle tapaturmavakuutuksen. Toivottavasti osoittautuu turhaksi!

Pyry nautti eläinlääkärillä käynnistä. Molemmat pieneläinhoitajatkin piti pusutella jälleennäkemisen riemussa, eikä talosta ollut mikään kiire pois. Vaaka näytti Pyryn painoksi 8,6 kiloa. Joku meistä on siis saanut karistettua jouluruuat vyötäröltään...

P.S. Pyryn kirjakauppa on tyhjentynyt. Koiran kotilääkäri -kirjakin sai ostajan eilen.

Agiharkoista ja muusta

Eilisissä harkoissa oli meidän lisäksi vain kaksi koirakkoa, mikä tietysti oli meille hyvä. Ehdimme hakea ohjaajan kanssa meille sopivimpia ohjauskuvioita, ja kyllä ne sieltä löytyivätkin. Homma toimi tosi hienosti! Hieno rata, hyvää oppia!

Sunnuntaina kävimme retkellä meren jäällä. Kyseessä oli eka kerta, kun Pyry moiselle retkelle pääsi, koska viime talvena ei täällä jäitä ollut. Siellä oli koirilla tilaa kirmailla :-)

Maanantaina olimme Hilman kammarissa pohtimassa koiran oppimista. En tiedä, johtuuko tulevasta ammatistani, mutta tällainen jutustelu on minusta hirmuisen mielenkiintoista. Latentti oppiminen taisi olla mun suurin oivallukseni kyseisenä iltana. Kotilukemiseksi sain kasan Canis- ja Palvelukoirat-lehtiä. Pyry suuri "palveluskoira" oli touhusta sitä mieltä, että puhukaa mitä puhutte, minä nukun.

Klik, klik, klik

Arvatkaahan mitä löysin talvitakkini taskusta?! Viime talvesta saakka "kadoksissa" olleen naksuttimeni! Tässä harvinainen yhteiskuva mainioista vempeleistäni:








Ai miksikö niitä on kolme? Noh. Ensimmäinen katosi aikoinaan metsään, joten piti ostaa toinen. Toinen katosi mystisesti johonkin (nyt siis tiedämme minne), joten piti ostaa kolmas. Sitten ensimmäinen tupsahti kolmen kuukauden kateissa olon jälkeen eteemme metsäretkellä ja nyt siis toinenkin löytyi vuoden kateissa olon jälkeen omasta taskusta :-) Huisia.

Varanaksuttimet voivat tulla tänä keväänä tarpeeseen. Ilmoittauduin nimittäin naksutinkouluttajana tunnetun Veli-Matti Ahosen helmikuussa järjestettävään viikonloppuoppiin. Jännää!

Voi persjättö!

Jos ohjauskuvion nimikin on jo persjättö, perseelleenhän se sitten menee. Vuoden ensimmäiset agilityharkat olivat kurjimmat ikinä.

Aiheena oli siis sokkoleikkaus eli blind cross eli persjättö, kuten kuvio on nerokkaasti nimetty. Aihe oli meille erityisen vaikea, koska olen a. hidas ja b. kömpelö. Hommasta ei tullut yhtään mitään! Oppimista ei ainakaan helpottanut se, että kuviota ei harjoiteltu vähitellen vaikeuttamalla lyhyellä radanpätkällä, vaan edessämme oli suoraan rata, joka vilisi persjättöjä. Mikä oli tulos: miljoona väärää suoritusta jokaisessa persjättökohdassa, vahingossa yksi onnistuminen ja sitten jo mentiinkin eteenpäin. Kumpikohan, oikea vai väärä suoritustapa, jäi sekä koiralle että ohjaajalle paremmin mieleen?

Made in Joulupukinmaa

Meinasi ihan unohtua esitellä: vuoden paras joululahja! Doggy Brain Train -peli! Kaksipuolisesta pelistä on riittänyt hauskuutta jo moneksi pimeäksi illaksi. Pyry on pelaajana(kin) erittäin innokas ja yritteliäs. Heti aattona Pyry ratkaisi omintakeisella tyylillään pelin molemmat puolet.

Pyryn mielestä pelin säännöt menivät kutakuinkin näin: Räpellä, raavi, haukkaa ja vingu - kyllä ne namit sieltä sitten jostakin tulevat. Nyt peli sujuu jo herrasmiesmäisesti. Pelin kulkuun kuuluu vastapelaajan kättely ja luvan odottaminen ennen jokaista "siirtoa" :-)

Puuropäivä

Ulkona paukkuu pakkanen, hyvä päivä kokata puuroa! Pyry päivystää tällä etäisyydellä:









Tämän päivän kokkaus pitää sisällään: hirssiä, tattaria, kauraa, riisiä, parsakaalia, porkkanaa, kalkkunaa ja öljyä. Kuonokarvojen väpätyksestä ja silmämunien muljahtelusta päätellen varsin maukasta, maisks!

Pyry on syönyt koko ikänsä puolet ravinnostaan nappuloina, puolet kotitekoisina puuroina. Tämän päivän satsi riittää noin kolmeksi viikoksi. Teen puuroa, koska se on kivaa! Ruoka-allergioita Pyryllä ei ole. Maalaisjärjellä päättelen, että osittain tuoreesta, lisäaineettomasta ruoasta ei ole ainakaan haittaa koiralle.

P.S. Kirjakauppiaan ura lähti nopeasti liikkeelle: Kaimion kirja on myyty.

Pyryn kirjakaupassa

Tervetuloa Pyryn kirjakauppaan! Joulupukin huonomuistisuudesta johtuen myynnissä:

• Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen. Hinta: 25 euroa + mahdolliset postikulut. Upea kirja, jota toivoin jo vuosi sitten joulupukilta. Silloin harmaahapsi ei sitä tuonut, joten kalpin kirjakauppaan itse ja löin eurot tiskiin. Kirja piti saada nopeasti, koska a. Tuire on mun idoli ja b. kirjan asiasisältöä on ollut hiomassa oma raumalainen koiraopeni Pippe. Tänä vuonna pukki sitten toi kirjan turhaan.
• Koiran kotilääkäri - Kotikonsteja koiran terveydenhoitoon ja hyvinvointiin (alkuperäinen teos: Vet On Call). Hinta 3 euroa + mahdolliset postikulut. Pehmeäkantinen hakuteos koirien terveydenhoidosta. Tämäkin teos tuli pukilta, vaikka minulla oli se jo! Vanhuus ei ilmeisesti tule pukillekaan yksin...

Syy, miksi Pyry nuoleskelee yllä olevassa kuvassa huuliaan, löytyi sekin joulupukin pussista. Mutta esitellään tämä mieluinen lahja jonain toisena päivänä!

Uusi vuosi alkaa

Pyry sisaruksineen täytti tänään puolitoista vuotta! Agilityn virallinen kisaikä on siis saavutettu. Onneksi olkoon Adventuret! Ensimmäisistä kisoista ei tosin meidän kohdalla ole vielä tietoakaan. Sen verran asia on kuitenkin edennyt, että olen hakenut itselleni kilpailulisenssiä :-)








Nyt olisi ehkä aika kirjata tänne blogiinkin tulevan vuoden tavoitteet, mutta kun en minä oikein usko sellaiseen. Joulunaika sen taas todisti: Pyry on ennen kaikkea tärkeä ja rakas perheenjäsenemme. Se, mitä tapahtuu agility-, toko- ja näyttelykentillä, verijäljellä tai keinoluolilla on toisarvoista.