Ei herkille

Vakuutusyhtiö ilmoitti lopettavansa koirin tapaturmavakuutukset. Pyry päätti nuukana miehenä ottaa eduistaan kaiken ilon irti ja teloi itsensä vielä kerran vakuutuksensa piikkiin - huoh.

Teemuselännemäisesti pojalta puuttuu nyt sitten etuhampaitakin kahden poskihampaan lisäksi. Kyseessä oli ensimmäinen agilityhallilla tapahtunut tapaturma, joka vaati Pyryllä eläinlääkärihoitoa. Uran jälkeen Pyry tietenkin laitatuttaa hammaskalustonsa kuntoon. Toistaiseksi pitää irvistellä harvahampaisena.

Latua vaan!

Alkukesän fysioterapiakäynnillä kiinnitettiin huomiota Pyryn oikeaan polveen. Ammattilaisen silmä huomasi siinä poikkeavaa uloskiertoa. Fysioterapeutti ei ollut asiasta erityisen huolissaan, mutta itseä asia jäi tietysti vaivaamaan.

Pari viikkoa tästä, muutamaa päivää ennen SM-kisoja, olimme osteopaatin pakeilla. Kerroin polvihavainnosta, mihin osteopaatti ei ottanut kantaa suuntaan tai toiseen. Hän hoiti Pyryn varmoin ottein. Huomasi vatsanpeitteissä kireyttä, hoiti sitä ja rangan ylimenokohtia. Toivotti tsemppiä kisoihin ja varasi meille ajan heinäkuulle.

Heinäkuun hoitokerralla, heti kun Pyry oli nostettu hoitopöydälle, osteopaatti totesi koiran olevan suora ja liikkeen kulkevan hyvin läpi rangasta. Totesi myös, että polvi on nyt oikea-asentoinen ja kuten hän oli arvellutkin, vika ei alunperinkään ollut ollut polvessa vaan rangassa.

- Latua vaan! sanoi osteopaatti, kun lähdimme.

Heinäkuun me lomailimme, muun muassa kaverien kanssa ja puutarhatöissä (Pyry toimii päällysmiehenä). Nyt treenataan taas ja ollaan aloittamassa uutta kisakauttakin kuun lopulla. Siitä se latu sitten taas lähtee.

Irtohammas

Tämä on koettu ennenkin: Pyry ja sen vimma heilua keppien kanssa. Tällä kertaa murtui P2-hammas. Hampaan kruunuosa tippui eilisen lenkin jälkeen keittiön matolle, loppuosa jää eläinlääkäriasemalle tänään iltapäivällä. Voi Pyry, minkä teit!

Puhtaita papereita Kennelliitosta

Lauma on kiireinen muuttopuuhissaan, mutta hihkaistaan kuitenkin hyvät uutiset Kennelliitosta.

Nitron lonkka- ja kyynärkuvien tulos on A/A ja 0/0, Pyryn doping-testin tulos negatiivinen.

"Sulavat" ompeleet

Pyryn leikkaushaavojen "sulavat" (hah!!) tikit märkivät yksitellen ulos arvesta ja arven ympäriltä. Leikkaushaava on ollut jo viikkoja terve pinnalta. Nyt odotellaan, että myös sisäkerrokset paranisivat.

Pyryn kastrointi

Kastraatiosta on jo melkein toivuttu. Kolmen viikon jälkeen mustelmat ja turvotus ovat poissa. Joku hurja ommel roikkuu vielä toisessa haavassa muistuttamassa tapahtuneesta. Tikkien pitäisi pudota/sulaa itsestään, mutta tämä saattaa kestää kuulemma kuusikin viikkoa. Ihan pöllöä. Mahanalus näyttää vielä aika rujolta arpineen ja tyhjinä roikkuvine kivespuisseineen. Mutta kaipa se siitä siloutuu.

Päädyin Pyryn kastraation siitä syystä, että yhteiselo narttujen kanssa olisi helpompaa. Pentusuunnitelmiahan ei koskaan ollutkaan ylimääräisen selkänikaman vuoksi. Nyt sitten jännityksellä seuraan, muuttuuko Pyry jollakin tapaa.

Nämä ovat toivelistalla:

• Kiinnostus juoksunarttuja kohtaan saisi lakata kokonaan. Auttaisi niin arjessa kuin agilitykisoissakin, joihin pian saa osallistua myös juoksuiset nartut.
• Uroskoirien tuijottelutaipumus saisi kadota.
• Harvakseltaan esiintyvä räyhäämistarve saisi sekin painua sinne, missä pippuri kasvaa.

Näitä ei toivota:

• Lihominen.
• Sen vähänkin pippurin, jota Pyryssä on lähinnä agilityradalla, katoaminen.
• Karvan laadun muuttuminen.

Vaikutukset eivät varmaankaan ole nopeita. Raporttia voitte siis odottaa ehkä noin vuoden päästä. Peukut ylhäällä noiden ekojen palluroiden suhteen!

Jotakin puuttuu

Nuutti päättää joulunajan. Meillä se loppui jo vähän aiemmin. Pyry luopui kulkusistaan.

Lihasten hankintaa ja huoltoa

Taas on se aika vuodesta, kun Pyry tekee vuoden pisimmät ja rankimmat lenkkinsä. Hiihtokausi! Hyvin poika jaksaa sinnitellä hiihtäjän peesissä.

Keskiviikkona käytiin fysioterapeutin pakeilla. Vasemmalla puolella, lannerangan kohdilla oli pientä jumiutumaa, mutta Pyry antoi hoitaa sitä hyvin ja tilanne korjaantui. On kyllä hienoa, ettei Pyryä pari vuotta sitten kiusanneet selkävaivat ole uusineet.

Hammasta köyhempi

Pyry hävisi ruletissa puunkarahkalle. Eipä tullut yllätyksenä. Uhkapeliltä se puiden riepominen on näyttänyt jo pidemmän aikaa. Tappio myönnettiin tosin vasta kotona, kun hammas tippui keskelle olkkarin mattoa. Sekä minä että Pyry näytimme yhtä yllättyneiltä. Pikatarkastuksen jälkeen tappio kirjattiin vasempaan alaleukaan, jossa näkyi enää kaksijuurisen hampaan kaula. Koko kruunuosa oli murtunut irti.

Toissapäivänä Pyryltä poistettiin eläinlääkäriasemalla se, mitä hampaasta oli vielä jäljellä. Potilaskertomuksesta: "Pyry tuotiin vastaanotolle välihampaan tapaturmaisen murtumisen vuoksi. Vasemmalla alhaalla P4-hampaassa komplisoitunut kruunujuurimurtuma, melkein koko hampaan kruunu murtunut. Murtumalinja ulottuu kummassakin juuressa hampaan kaulaan asti. Kyseinen hammas on poistettu inhalaatioanestesiassa. Muuten suu ja hampaat olivat erinomaisessa kunnossa."

Ensimmäinen ilta toimenpiteen jälkeen oli pitkä. Pyry yritti olla liikkeessä, vaikkei kunnolla siihen pystynytkään. Peitot eivät kelvanneet, vaikka se tärisikin kylmyyttä. Ja se itku. Ei siinä auttanut kuin tehdä peti lattialle ja ottaa poika kainaloon. Onneksi jo seuraavana päivänä helpotti ja tänään ei toimenpidettä enää muistetakaan. Kipulääkettä on vielä pariksi päiväksi. Suun desinfiointi jatkuu kaksi viikkoa. Kilpailukielto on vuoden loppuun.

Ja mitä tämä ruletti sitten maksoi? 318 euroa. Ihanan kallista! Onneksi tapaturmavakuutus kuittasi laskusta suurimman osan. Kauhulla ajattelen sitä laskua, jos oikeasti tapahtuisi jotain.

Liikeradat kunnossa

Viime kuun melko pahoistakin jumeista ei ollut enää tietoakaan, kun Pyry viime viikolla kävi fysioterapeutilla. Suora, rento poika. Liikeradat erinomaiset. Mahtavaa. Ensi kuussa sitten taas.

Onko siellä joku?

Nyt lähti nenäpunkit, väiveet, sikaripunkit, syyhypunkit, korvapunkit, sydänmadot, suolinkaiset, hakamadot, piiskamadot ja kirput! Jos niitä siis ikinä olikaan.

Pyry sai eläinlääkäriltä vähän vahvemman loislääkkeen kaverikoiran kautta heränneen nenäpunkkiepäilyn vuoksi. Ei siitä varmaan haittaakaan ole.

Kohti isoa kisaa

Me päästään Pyryn kanssa SM-kisoihin!!! Joukkuekisaan! Jabadabaduu! Uutinen muutti suunnitelmia tulevien viikkojen suhteen. Piti olla rauhaisampaa agilityn osalta ja tehdä enemmän muita lajeja, mutta ehtiihän niitä sitten myöhemminkin :-)

Tosin treenauksen kanssa pitää kyllä olla tarkkana, etten rasita Pyryä liikaa. Käytiin tiistaina fysioterapeutilla ja pojan lihakset olivat kuulemma kovat ja kireät. Fyssarin sanoin ei kuitenkaan ollut syytä huolestua. Hänen mukaansa kyse oli vain rasittuneista lihaksista. Lääkkeeksi määräsi pari rentoilupäivää ja niinhän me ollaan Pyryn kanssa keskitytty viime päivinä makoiluun :-D Lauantaina sitten taas treenataan.

Rentona fysioterapiassa

Eilisellä fysioterapiakäynnillä ei ilmennyt mitään yllätyksiä. Melko tiiviis treenaaminen ei onneksi ole aiheuttanut Pyrylle jumituksia. Askel on pitkä ja koira suora.

Pientä kiristystä oli keskiselässä, mutta sekin kuulemma aukesi nopeasti. Hoidettavana oli huomattavasti viime kertaa rennompi veikko. Fyssari pääsi käsittelemään Pyryä reilummin ja koira vain nautti.

Sporttimallin koira fysioterapiassa

Pyry pääsi pitkästä aikaa fysioterapeutille eilen. Pyry on liikkunut koko talven hyvin, joten tiesin, ettei sieltä mitään suurempia jumeja löydy. Eikä löytynytkään. Oikean puolen selkälihaksissa, lannerangan etuosassa, oli pientä kireyttä, joka sekin kuulemma aukesi nopeasti. Sporttimallin koira, totesi fyssari.

Helppo potilas

Pyryn mielestä on oikeastaan mukavaa olla vähän kipeä. Kunnon borderi ei koskaan kieltäydy ylimääräisestä huomiosta. Jopa lääkkeiden saanti on Pyryn mielestä kivaa. Se ryöstää puuropallon sisään piilotetut tabletit antajan kädestä ja mikstuurat se nuolee lusikasta viimeistä pisaraa myöten. Harmi vain, että ylimääräinen huomio taitaa loppua hyvin pian, niin terveeltä tuo ukko on jo vaikuttanut useamman päivän.

Masupotilas

Pyry sairasti joulukuussa rajun vatsataudin. Rajuimmat oireet menivät ohi päivässä, mutta täysin kunnossa poika ei ole vieläkään.

Närästystä, alilämpöä ja vaisuutta jatkui niin pitkään, että eläinlääkäritkin pitivät tilannetta vakavana. Epäiltiin munuaisten vajaatoimintaa, addisonin tautia, suolitukosta ja vaikka mitä.

Verikokeita on otettu kahteen kertaan: ensimmäisen kerran ennen joulua ja toisen kerran eilen. Elinarvoissa ei ole ollut kummallakaan kertaa mitään valittamista. Röntgenkuvien mukaan sisällä ei ole vierasesinettä. Pahimmat uhkakuvat ovat siis suljettu pois laskuista. Verenkuvakin oli muutoin hyvä molemmilla kerroilla, mutta tulehdussolut olivat hieman koholla. Niiden arvon pitäisi olla välillä 6-12, ja Pyryllä ne olivat ennen joulua 17 ja syödystä antibioottikuurista huolimatta vielä eilenkin 15.

Selvää syytä tähän ei tiedetä. Helpottaa kuitenkin tietää, ettei kyse ole mistään vakavasta elinsairaudesta. Pyryn vatsa vain on ärtynyt jostakin kumman syystä ja tarvitsee aikaa parantua. Tällä hetkellä Pyry voi hyvin, kiitos mahansuojalääkkeiden ja limakalvoa suojaavien lääkkeiden. Jos oireet vielä palaavat kuurien loputtua, Pyryn vatsa tähystetään.

Sairaslomalla

Hiljaiselo jatkuu. Heinäkuu on mennyt parannellessa ärhäkkää bakteeria, joka rikkoi ensin Pyryn tassut, sitten korvat ja hyppäsi vielä suupieliinkin. Nyt näyttäisi lääkitys olevan kohdillaan. Oireet ovat jo hävinneet, mutta lääkitys jatkuu vielä viikon. Toivottavasti sen jälkeen pääsisimme taas pitkästä aikaa treenailemaan.

Pyryn selkälausunto

Yliopistollisesta eläinsairaalasta saamani lausunnon mukaan Pyryn ristiluu koostuu neljästä nikamasta (normaalimäärä on kolme). Ristiluun ja suoliluun liitoksessa on lievä puoliero, oikella puolella se on 12 mm leveä ja vasemmalla 10 mm. Lannerangassa on seitsemän normaalin muotoista nikamaa normaalissa asennossa. Lanneristiluuliitoksen väli on leveä.

Diagnoosi: Lumbosakraalinen välimuotoinen nikama. Muutos lievästi epäsymmetrinen. Kyseessä on synnynnäinen muutos.

Juttelin tänään puhelimessa lausunnon antaneen erikoiseläinlääkärin kanssa. Nikamamuutos on kuulemma vahvasti perinnöllinen, joten Pyryä ei voi käyttää jalostukseen. Välimuotoista nikamaa pidetään yhtenä syynä cauda equina -syndroomaan, jota esiintyy eniten isoilla roduilla. Syndrooman oireista tyypillisimpiä ovat selkäkipu ja takajalkojen ontuminen; vaikeissa tapauksissa halvausoireet ja pidätysongelmat.

Rauha maassa

Onpa mukava palata kotiin, jossa ei ole päivän aikana tuhottu mitään!

Viime viikon katastrofipäivien jälkeen otin lusikan kauniiseen käteeni ja mietin - jälleen kerran - koirieni eroahdistusta. Muistutin taas mieleeni, kuka tätä laumaa johtaa ja miten.

Pari arkeemme hiipinyttä käytäntöä sai lentää romukoppaan. Teimme muutamia simppeleitä harjoituksia Kaimion kirjan mukaan ja jo muutaman toiston jälkeen koirien käytös alkoi muuttua. Marssin myös kauppaan ja ostin D.A.P.-haihduttimen, joka sisältää koiria tyynnyttävää feromonia. Mitäpä ei epätoivoinen koiranomistaja kokeilisi...

En tiedä kumman (uusien tapojen vai haihduttimen) ansiota on, mutta tällä viikolla ei ole tuhottu mitään. Eikä myöskään haukuttu. Mahtavaa!

Osteopaatilla, osa 2

Pyryn selkäremontti jatkui torstaina Riihimäellä. Matkan osteopaatin/fysioterapeutin vastaanotolle ajoi ihan mielellään, kun näki, että jo ensimmäinen käynti tuotti tulosta: selän liikkuvuus parani, takajalkojen askellus sai uutta pontta ja tuntuipa Pyryn mielikin taas pitkästä aikaa auringoisemmalta.

Toivoin jo ihmeparantumista ja lupaa treenailuun, mutta ei se nyt ihan niin nopeasti käynytkään. Hyvää oli se, että Pyryn ranka oli pysynyt suorassa. Huonoa taas se, että keski- ja alaselässä oli jäykkyyttä. Pahin paikka oli vasemmassa kyljessä. Vasemman takajalan liikerata oli myös selvästi oikeata puolta lyhyempi.

Kolmen vartin hoito kuitenkin tepsi hyvin ja lopulta vasenkin puoli jousti paremmin. Osteopaatti sanoi, että Pyry reagoi käsittelyyn hyvin ja siksi hän jatkaisi hoitoja säännöllisesti niin kauan kunnes kaikki selvät ongelmakohdat on saatu korjattua. Harmi, että saimme sovittua seuraavan käyntikerran vasta neljän viikon päähän.