Vuoden viimeisinä päivinä kävimme ensimmäistä kertaa Tampereen uudessa, prameassa agilityhallissa kisaamassa. Hyppyrata kulki virhepisteittä! Tulee ikävä näitä hetkiä Pyryn kanssa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Agility. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Agility. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 14. helmikuuta 2016
Välipäivien onnenhetkiä
Vuoden viimeisinä päivinä kävimme ensimmäistä kertaa Tampereen uudessa, prameassa agilityhallissa kisaamassa. Hyppyrata kulki virhepisteittä! Tulee ikävä näitä hetkiä Pyryn kanssa.
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Loppukesän kisasaldoa
Pyryn viimeiseksi aiottu ulkokausi piti sisällään muutamat mukavat ulkokisat. Raumalla heinäkuun lopulla järjestettävät agipitsit piti vielä kertaalleen kokea: kisataanhan ne kentällä, jossa aloitimme agilityn treenaamisen. Teimme kaksi rataa, joihin molempiin valitettavasti mahtui kohta, jossa Pyry päätti täyttää vatuloimiseeni kuluneen hetken omavalinteisella esteellä. Ja niinkuin minä jo yritän säästellä sitä ja se vain tekee vielä ylimääräisiäkin esteitä :-D
Elokuussa kisattiin seuramme omissa kisoissa kaksi agilityrataa. Tykkään kovasti Sari Mikkilän radoista, eivätkä ne tälläkään kertaa pettäneet. Luonnikkaita ratoja, joihin kuitenkin mahtuu ohjausvariaatioita. Ei niin salaisena toiveena ollut valioituminen oli mielessäni tuonakin päivänä. Päätin jo rataantutustumisessa jättää kontaktien käskytyksen ja jättää ne Pyry-herran haltuun - tässä kohtaa kaikki osaavammat puistelevat päätään. Voin kertoa, että oikeassa olette! Ekalla radalla kontaktivirhe sekä puomilta että A:lta! Toisellakin radalla kuvittelin puomilta tulleen virheen, olin jo heittämässä hanskoja tiskiin, mutta onneksi seurakaveri huusi katsomosta tsemppaushuudon. Niin tehtiin rata loppuun, maltillisella A:n kontaktilla ja niin edelleen, kuvittelinhan alla olevan jo viisi virhepistettä. Yllätys olikin melkoinen, kun se olikin nollarata. Aika ei tosin sitten enää riittänyt palkinnoille. Sijoitus oli 5./19. Nopeutta tuona päivänä oli 4,42m/s.
Syyskuussa kisattiin Tampereella ja Forssassa. Molemmissa sössittiin agilityradat, mutta hyppyradoilta saatiin nollat. Tampereella hyppyradan sijoitus oli 7./24, ja Forssassa 2./12. Lähelle päästiin viimeisen ulkokautemme tavoitetta, valioitumista. Pyry on kuitenkin ollut minulle maailman paras ensimmäinen agilitykoira - tittelien puuttumisesta huolimatta.
Tällä hetkellä agilityuramme jatko on hyvin epävarma. Pyry loukkasi lokakuun alussa itseään niin, ettei hetkeen pystynyt hyppäämään autoon tai sohvalle. Nyt fysioterapiakäynnin ja omien venyttely- ja hierontahetkien jälkeen se alkaa taas olla kunnossa, mutta jokin minussa kuitenkin varoittaa, että himmailla pitää. Treenipaikka meillä on edelleen, joten ainakin höntsäilemään Pyry päässee jatkossakin.
 |
| Kuva: Topi Mäkinen |
Elokuussa kisattiin seuramme omissa kisoissa kaksi agilityrataa. Tykkään kovasti Sari Mikkilän radoista, eivätkä ne tälläkään kertaa pettäneet. Luonnikkaita ratoja, joihin kuitenkin mahtuu ohjausvariaatioita. Ei niin salaisena toiveena ollut valioituminen oli mielessäni tuonakin päivänä. Päätin jo rataantutustumisessa jättää kontaktien käskytyksen ja jättää ne Pyry-herran haltuun - tässä kohtaa kaikki osaavammat puistelevat päätään. Voin kertoa, että oikeassa olette! Ekalla radalla kontaktivirhe sekä puomilta että A:lta! Toisellakin radalla kuvittelin puomilta tulleen virheen, olin jo heittämässä hanskoja tiskiin, mutta onneksi seurakaveri huusi katsomosta tsemppaushuudon. Niin tehtiin rata loppuun, maltillisella A:n kontaktilla ja niin edelleen, kuvittelinhan alla olevan jo viisi virhepistettä. Yllätys olikin melkoinen, kun se olikin nollarata. Aika ei tosin sitten enää riittänyt palkinnoille. Sijoitus oli 5./19. Nopeutta tuona päivänä oli 4,42m/s.
 |
| Kuva: Titti Silveri |
Syyskuussa kisattiin Tampereella ja Forssassa. Molemmissa sössittiin agilityradat, mutta hyppyradoilta saatiin nollat. Tampereella hyppyradan sijoitus oli 7./24, ja Forssassa 2./12. Lähelle päästiin viimeisen ulkokautemme tavoitetta, valioitumista. Pyry on kuitenkin ollut minulle maailman paras ensimmäinen agilitykoira - tittelien puuttumisesta huolimatta.
Tällä hetkellä agilityuramme jatko on hyvin epävarma. Pyry loukkasi lokakuun alussa itseään niin, ettei hetkeen pystynyt hyppäämään autoon tai sohvalle. Nyt fysioterapiakäynnin ja omien venyttely- ja hierontahetkien jälkeen se alkaa taas olla kunnossa, mutta jokin minussa kuitenkin varoittaa, että himmailla pitää. Treenipaikka meillä on edelleen, joten ainakin höntsäilemään Pyry päässee jatkossakin.
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Onnenhippusia
 |
| Tauolta tositoimiin. Tulos 0/37,32. Kuva: Titti Silveri |
Välillä tuntuu, että päivät täyttyvät PKN:n laulunsanoista: "Aina mun pitää..." ja niin edelleen. On pakko tehdä sitä, tätä ja tuota. Rästilista roikkuu mielessä, mutta siihen ei pysty tarttumaan. Elämästä puuttuu ilo ja kipinä.
Sitten tulee päivä, kun pääsee agilitykisoihin pääosin talkoilemaan, mutta välissä myös yhdelle radalle Pyryn kanssa. Ja yhtäkkiä pilvet onkin poissa.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Kisavuosi päätökseen
Agility on siitä kiva harrastus, että sitä voi harrastaa vuoden ympäri. Talvellekin löytyy treenitiloja ja kisamahdollisuuksia. Me kuitenkin puhalsimme eilen kisavuoden päättyneeksi. Treenaus toki jatkuu ja eilisten tulosten perusteella syystäkin.
Vantaalla kisattiin eilen borderterrierien rotumestaruudesta. Harmittavan huonosti meni muillakin kuin meillä! Medien mestaruus vietiin noin 25:lla virhepisteellä. Mutta olihan se kuitenkin paljon parempi tulos kuin meidän hylätty-hylätty...
Ensimmäisellä radalla ohjaukseni jäi askelta vajaaksi ja Pyry tulkitsi hypyn väärinpäin. Toisella radalla niisto-persjättö epäonnistui ja Pyry haki jonkin aivan käsittämättömän hypyn selkäni takaa. Hyppäri ei enää ollut rotumestaruuksissa mukana, mutta sen parempaa tulosta ei saatu siltäkään. Uhkarohkeilin ja tein vastakäännöksen pituudelle - Pyry hyppäsi kulmakeppien välistä sivulle huomaamattani.
Mutta oli niissä radoissa paljon hyvääkin. Ensimmäisellä radalla yksi tiukka persjättö-pakkovalssi -kuvio toimi (moni hyllytti siinä), Pyry haki hienosti umpikulman kepeiltä, kesti persjätön kepeille ja vieläpä putkijarrukin toimi. Hypärillä vippasu muurille ja poispäinkäännös kepeille toimivat! Enpä muista kisoissa ennen kokeilleeni, mutta nyt rohkenin ja se kannatti.
Toivon mukaan terveyttä piisaa ja kisauramme jatkuu vielä ainakin ensi vuoden. Yksi harras toivekin meillä on vielä toteutumatta: valioituminen. Siinä onkin Pyryn 8-vuotiskaudelle tekemistä :-)
Vantaalla kisattiin eilen borderterrierien rotumestaruudesta. Harmittavan huonosti meni muillakin kuin meillä! Medien mestaruus vietiin noin 25:lla virhepisteellä. Mutta olihan se kuitenkin paljon parempi tulos kuin meidän hylätty-hylätty...
Ensimmäisellä radalla ohjaukseni jäi askelta vajaaksi ja Pyry tulkitsi hypyn väärinpäin. Toisella radalla niisto-persjättö epäonnistui ja Pyry haki jonkin aivan käsittämättömän hypyn selkäni takaa. Hyppäri ei enää ollut rotumestaruuksissa mukana, mutta sen parempaa tulosta ei saatu siltäkään. Uhkarohkeilin ja tein vastakäännöksen pituudelle - Pyry hyppäsi kulmakeppien välistä sivulle huomaamattani.
Mutta oli niissä radoissa paljon hyvääkin. Ensimmäisellä radalla yksi tiukka persjättö-pakkovalssi -kuvio toimi (moni hyllytti siinä), Pyry haki hienosti umpikulman kepeiltä, kesti persjätön kepeille ja vieläpä putkijarrukin toimi. Hypärillä vippasu muurille ja poispäinkäännös kepeille toimivat! Enpä muista kisoissa ennen kokeilleeni, mutta nyt rohkenin ja se kannatti.
Toivon mukaan terveyttä piisaa ja kisauramme jatkuu vielä ainakin ensi vuoden. Yksi harras toivekin meillä on vielä toteutumatta: valioituminen. Siinä onkin Pyryn 8-vuotiskaudelle tekemistä :-)
lauantai 18. lokakuuta 2014
Kun 4,60 m/s ei riitä
Tuntuuko vain, vai ovatko koirakot nopeampia kuin ennen? Tai ovatko rataprofiilit muuttuneet nopeammiksi? Oli miten oli, hyväähän se vain tekee lajille, että kehitytään.
Me joka tapauksessa tarvitsisimme Pyryn kanssa lisää vauhtia pärjätäksemme. Porin kisoissa tehtiin viikko sitten parikin kivaa rataa reilusti yli neljän etenemillä, mutta eihän me päästy lähellekään kärkeä. Viimeisen radan etenemällä 4,60 m/s oltiin kuudensia.
Minusta tuntui, että Pyry pinkoi minkä jaloistaan pääsi, mutta tottakai aina on nipistämisen varaa. Se, riittääkö vauhtimme milloinkaan esimerkiksi vesikoirien voittamiseen, onkin sitten toinen juttu. Pitänee hankkia siivet.
Me joka tapauksessa tarvitsisimme Pyryn kanssa lisää vauhtia pärjätäksemme. Porin kisoissa tehtiin viikko sitten parikin kivaa rataa reilusti yli neljän etenemillä, mutta eihän me päästy lähellekään kärkeä. Viimeisen radan etenemällä 4,60 m/s oltiin kuudensia.
Minusta tuntui, että Pyry pinkoi minkä jaloistaan pääsi, mutta tottakai aina on nipistämisen varaa. Se, riittääkö vauhtimme milloinkaan esimerkiksi vesikoirien voittamiseen, onkin sitten toinen juttu. Pitänee hankkia siivet.
perjantai 3. lokakuuta 2014
Sirkushuveja
Pyry tarjosi sirkushuveja Lempäälän kisoissa sunnuntaina. Oli kuin viisi vuotta olisi otettu pois ja radalla olisikin juossut taas se nopea, mutta arvaamaton pikkuriiviö. Ihan samaan ei sentään ylletty kuin ensimmäisissä epiksissämme (Pyry suoritti muistaakseni seitsemän estettä minun seistessä katsojan roolissa keskellä kenttää).
Muutama extra-hyppy sinne tänne. Kuka niitä laskee. Ja pimeään putkikulmaan lähetys tarkoitti tällä kertaa sitä, että pikku-borderi tepasteli hetken putken päällä :-D
Eipä käy tylsäksi tämä harrastus edes vanhemman koiran kanssa!
Muutama extra-hyppy sinne tänne. Kuka niitä laskee. Ja pimeään putkikulmaan lähetys tarkoitti tällä kertaa sitä, että pikku-borderi tepasteli hetken putken päällä :-D
Eipä käy tylsäksi tämä harrastus edes vanhemman koiran kanssa!
perjantai 19. syyskuuta 2014
Pyry vs. Jami
Veljet ottivat toisistaan mittaa Forssan agilitykisoissa viime viikonloppuna. Pyry kilpaili vuotta vanhempaa Jami-veljeään vastaan. Vieraampi olisi voinut kuvitella veljesten olleen yksi ja sama koira: ulkonäkö ja käytös radalla olivat niin samanlaiset.
Kärkikahinat jäivät pojilta kauas. Sitäkin tiukemmin kisattiiin veljesmestaruudesta, jonka Pyry lopulta niitti itselleen muutamalla sekunninkymmenyksellä. Agilityradalla molempien tulokseksi merkittiin viisi virhepistettä, hyppyrata sujui molemmilta virhepisteittä.
Oikeasti päivä oli aikataulujen venymisestä huolimatta hirmu leppoisa, eikä me Paulan kanssa oikeasti toisiamme vastaan kisattu. Päinvastoin: luulen että molemmat olisivat toivoneet toisilleen vielä parempia ratoja.
Kärkikahinat jäivät pojilta kauas. Sitäkin tiukemmin kisattiiin veljesmestaruudesta, jonka Pyry lopulta niitti itselleen muutamalla sekunninkymmenyksellä. Agilityradalla molempien tulokseksi merkittiin viisi virhepistettä, hyppyrata sujui molemmilta virhepisteittä.
Oikeasti päivä oli aikataulujen venymisestä huolimatta hirmu leppoisa, eikä me Paulan kanssa oikeasti toisiamme vastaan kisattu. Päinvastoin: luulen että molemmat olisivat toivoneet toisilleen vielä parempia ratoja.
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Huonokin päivä agikisoissa on parempi kuin moni muu
 |
| Maasta se pieni medikoirakin ponnistaa. Kuva: Reija |
En voi sanoa, etteikö minulle olisi yritetty vihjata... Kroppa nosti edellisenä iltana täysin varoittamatta kuumeen. Auto ei lähtöhetkellä inahtanutkaan. Kisapaikalla ensimmäinen kommentti tutulta oli, että vielä ehdit perua. Radat olivat kuulemma haastavat.
Ja silti: kolmen hylätyn tuloksen jälkeen tekisin kaiken uudestaan. Paria ohjauskuviota tietty vaihtaisin, mutta muuten: Nappaisin Ibumetin, lainaisin autoa aukean toiselta puolelta ja juoksisin. Huonokin päivä agikisoissa on nimittäin parempi kuin moni muu!
Sekä Suomalaisen että Kermisen radat olivat kivoja. Valitettavasti kaikkiin osui se kuuluisa yksi töpeksimiskohta. Ensimmäisellä radalla otin kiireellä riskin kepeillevientiin, mikä ei kannattanut. Pyry löysi oikean keppivälin itsenäisesti, mutta sitten epävarmuus iski ja se lähti tsekkaamaan mun linjaa. Korjasin ilmeisesti väärin, koska tulokseksi tuli hylly. Kuvittelin vielä maaliin tullessa selvinneemme vitosella, mutta samapa tuo: virhe mikä virhe.
Toisella radalla tiesin ansaputken ohituksen olevan vaikea ja niinhän se oli. Mielestäni valssasin selvästi ja ajoissa käännöksen, mutta Pyry mennä veturoi putkeen ja vieläpä kahdesti ennen kuin uskoi matkan jatkuvan eri suuntaan kepeille. En voinut kuin nauraa, kun se niin päättäväisesti tapitti mua kahden putkikokeilun jälkeen ja ihmetteli, miksen seuraa sitä :-D
Viimeinen rata onnistui parhaiten. Mieleen ehti jo päästä nolla-ajatus ja sitten: unohdin tokavikan esteen takaakierron!!
Ai niin: tuomari myös mittasi Pyryn. Tulos 35,8 senttimetriä on millilleen sama kuin millä agikisauralle lähdettiin.
maanantai 30. kesäkuuta 2014
Kaksi viikkoa kisojen jälkeen
Yritin jo aikaisemmin, mutta mieli myllersi vielä liikaa. Josko nyt, kaksi viikkoa SM-kisojen jälkeen, pystyisin jo kertomaan kisatunnelmista ilman, että teksti sisältää liikaa huutomerkkejä, rakkaudentunnustuksia Pyrylle ja sekavia ajatuksia lajin hienoudesta.
Viikonloppu oli niin upea kokemus kuin kuvittelinkin, ja vielä paljon paljon enemmän. Kuusi ja puoli vuotta harrastusta takana, oman pään sisällä voitettu kilpailukammo ja Pyryn hoidetut selkävaivat - kaikki ne kävivät mielessä, kun sain tehdä kolme kivaa rataa parhaan koirani kanssa. Se uskomaton tunne, kun tietää että koira tekee parhaansa joka ikinen hetki radalla ja että kaikki on vain kiinni siitä, kuinka hyvin itse onnistut hallitsemaan tilanteen ja radan.
Pyry ei tiputtanut yhtä ainutta rimaa, otti kaikki kontaktit ja hoiti vaikeatkin pujottelut alusta loppuun niin hyvin kuin vain pystyi. Virheistä voin syyttää vain itseäni.
Joukkueradalla tehtiin muutoin hyvä rata, mutta ohjauksen puutteessa Pyry ohitti pituuden.
Sunnuntaiaamun hyppyrata oli uramme tähän asti paras saavutus. Teimme päivän ensimmäisen nollan ja pääsimme 50 parhaan joukkoon finaaliradalle. Sijoitus oli ennen finaalirataa 30. reilusta 200:sta medikoirasta. Finaalirata käytiin vasta illansuussa, joten odotteluaika oli pitkä. Finaaliradan alku ja loppu sujuivat hienosti, mutta keskivälin serpentiini- ja välistävetokuvio oli meille liikaa. Rata oli muillekin hankala ja kultamitalille nousi koirakko, joka oli ennen finaalirataa sijalla 26.
Viikonlopun jälkeen nousi vielä toive päästä mukaan myös maajoukkuekarsintaan, mutta työ haittasi harrastusta ja ne kisat jäivät välistä. Josko vielä terveys kestää ja virtaa riittää, voisi Pyry vielä ensi vuonna kisata arvokisoissa. Katsotaanhan nyt.
Viikonloppu oli niin upea kokemus kuin kuvittelinkin, ja vielä paljon paljon enemmän. Kuusi ja puoli vuotta harrastusta takana, oman pään sisällä voitettu kilpailukammo ja Pyryn hoidetut selkävaivat - kaikki ne kävivät mielessä, kun sain tehdä kolme kivaa rataa parhaan koirani kanssa. Se uskomaton tunne, kun tietää että koira tekee parhaansa joka ikinen hetki radalla ja että kaikki on vain kiinni siitä, kuinka hyvin itse onnistut hallitsemaan tilanteen ja radan.
Pyry ei tiputtanut yhtä ainutta rimaa, otti kaikki kontaktit ja hoiti vaikeatkin pujottelut alusta loppuun niin hyvin kuin vain pystyi. Virheistä voin syyttää vain itseäni.
Joukkueradalla tehtiin muutoin hyvä rata, mutta ohjauksen puutteessa Pyry ohitti pituuden.
Sunnuntaiaamun hyppyrata oli uramme tähän asti paras saavutus. Teimme päivän ensimmäisen nollan ja pääsimme 50 parhaan joukkoon finaaliradalle. Sijoitus oli ennen finaalirataa 30. reilusta 200:sta medikoirasta. Finaalirata käytiin vasta illansuussa, joten odotteluaika oli pitkä. Finaaliradan alku ja loppu sujuivat hienosti, mutta keskivälin serpentiini- ja välistävetokuvio oli meille liikaa. Rata oli muillekin hankala ja kultamitalille nousi koirakko, joka oli ennen finaalirataa sijalla 26.
Viikonlopun jälkeen nousi vielä toive päästä mukaan myös maajoukkuekarsintaan, mutta työ haittasi harrastusta ja ne kisat jäivät välistä. Josko vielä terveys kestää ja virtaa riittää, voisi Pyry vielä ensi vuonna kisata arvokisoissa. Katsotaanhan nyt.
maanantai 23. kesäkuuta 2014
perjantai 16. toukokuuta 2014
Kuinkas sitten kävikään...
Lähdettiin Pyryn kanssa TAMSK:n iltakisoihin eilen havittelemaan nopeutta, mutta kuinkas sitten kävikään. Rikoimme muutaman esteen.
Liekö syynä ollut alkuviikolla vihoitellut etujalan kynsivalli, vieras pohja vai nopeus. Lopputulos oli joka tapauksessa se, että ensimmäisellä radalla Pyry hyppäsi päin kolmea estettä. Ei siis hipaisemalla tiputtanut, vaan mennä rymisteli niiden läpi. Radan jälkeen taluttelin ja tutkin, mutta en huomannut mitään erikoista.
Toiselle radalle lähdin maltilla. Olin valmistautunut kaappaamaan Pyryn kainaloon, jos jotain erikoista ilmenee. Mutta tämä rata meni kuitenkin mallikkaasti nollalla loppuun asti. Etenemä oli Pyrylle tyypillinen: 3,9 metriä sekunnissa.
Onneksi ensi viikolla Pyryllä on fysioterapeutin tsekkaus ja kesäkuussa pääsemme pitkästä aikaa osteopaatille. Toivon mukaan kaikki on kunnossa!
Liekö syynä ollut alkuviikolla vihoitellut etujalan kynsivalli, vieras pohja vai nopeus. Lopputulos oli joka tapauksessa se, että ensimmäisellä radalla Pyry hyppäsi päin kolmea estettä. Ei siis hipaisemalla tiputtanut, vaan mennä rymisteli niiden läpi. Radan jälkeen taluttelin ja tutkin, mutta en huomannut mitään erikoista.
Toiselle radalle lähdin maltilla. Olin valmistautunut kaappaamaan Pyryn kainaloon, jos jotain erikoista ilmenee. Mutta tämä rata meni kuitenkin mallikkaasti nollalla loppuun asti. Etenemä oli Pyrylle tyypillinen: 3,9 metriä sekunnissa.
Onneksi ensi viikolla Pyryllä on fysioterapeutin tsekkaus ja kesäkuussa pääsemme pitkästä aikaa osteopaatille. Toivon mukaan kaikki on kunnossa!
torstai 24. huhtikuuta 2014
Nollat kasassa
Arvokisojen nollat on nyt kerätty! Viimeinen aginolla saatiin lauantaina TSAU:n kisoista.
Ihan ensimmäisellä yrittämällä ei onnistuttu. Luomalan tuomaroimalla radalla ei maltti riittänyt. Tuomarin käsi nousi jo A-esteellä, kun Pyry hyppäsi kontaktista yli. Lopullinen niitti tuli kepeillä, joilta Pyry irtosi kesken ja säntäsi putkeen.
https://www.youtube.com/watch?v=foexkUdAxS4
Toisellakin radalla Pyry roiskaisi A-esteen niin, ettei kontaktivirhe ollut kaukana. Muutoin menimme tämän Teilerin suunnitteleman radan kieli keskellä suuta ja nolla tuli! Oli niin juhlava fiilis, että jätimme päivän loput startit näkemättä ja lähdimme kotiin. (Mikä oli virhe. Mitä tekee kuplivalla jääkaapissa, jos ei ole ketään jonka kanssa jakaa sen?)
https://www.youtube.com/watch?v=YdisRM82mmU
No mutta, juhlitaan joku toinen kerta. Esimerkiksi SM-kisoissa! Totuus on, että lähdemme arvokisoihin turistikilpailijoiksi: kokemaan ja näkemään, emme niinkään kilpailemaan. Meidän taitotasollamme ei kärkijoukkoja hätyytellä, mutta se ei haittaa. Pyry on reilun kuuden vuoden aikana opettanut minulle ihan uuden maailman. Sen, ettei kilpailemistakaan tarvitse pelätä tai jännittää, kun on luotettavin kaveri rinnalla. Riittää, kun tekee parhaansa ja iloitsee siitä. Ihan niin kuin koirakin tekee.
Ihan ensimmäisellä yrittämällä ei onnistuttu. Luomalan tuomaroimalla radalla ei maltti riittänyt. Tuomarin käsi nousi jo A-esteellä, kun Pyry hyppäsi kontaktista yli. Lopullinen niitti tuli kepeillä, joilta Pyry irtosi kesken ja säntäsi putkeen.
https://www.youtube.com/watch?v=foexkUdAxS4
Toisellakin radalla Pyry roiskaisi A-esteen niin, ettei kontaktivirhe ollut kaukana. Muutoin menimme tämän Teilerin suunnitteleman radan kieli keskellä suuta ja nolla tuli! Oli niin juhlava fiilis, että jätimme päivän loput startit näkemättä ja lähdimme kotiin. (Mikä oli virhe. Mitä tekee kuplivalla jääkaapissa, jos ei ole ketään jonka kanssa jakaa sen?)
https://www.youtube.com/watch?v=YdisRM82mmU
No mutta, juhlitaan joku toinen kerta. Esimerkiksi SM-kisoissa! Totuus on, että lähdemme arvokisoihin turistikilpailijoiksi: kokemaan ja näkemään, emme niinkään kilpailemaan. Meidän taitotasollamme ei kärkijoukkoja hätyytellä, mutta se ei haittaa. Pyry on reilun kuuden vuoden aikana opettanut minulle ihan uuden maailman. Sen, ettei kilpailemistakaan tarvitse pelätä tai jännittää, kun on luotettavin kaveri rinnalla. Riittää, kun tekee parhaansa ja iloitsee siitä. Ihan niin kuin koirakin tekee.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Hyppyserti ja pimeä pullo
Eiliseltä Porin reissulta oli tuomisena hyppyluokan voitto ja serti! Palkintokassi sisälsi pimeän pullon, joka valitettavasti ei ollut ohjaajalle. FitDog Recovery on etiketin mukaan tarkoitettu palautusjuomaksi koiralle... Oho! Enpä ole moista osannut edes kaivata. Vielä ei olla pulloa korkattu.
Agilityradoista ensimmäinen päätyi A:n takana olleeseen ansaputkeen, mutta toiselta taituroimme nollan. Sijoitus oli neljäs.
Moni asia on nyt yhden onnistumisen päässä: agilityvalion arvo, hyppyvalion arvo, osallistumisoikeus SM-kisoihin ja MM-karsintoihin. Aika jännittävää!
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Liedosta nolla
Pyryn hampaankokoinen sairasloma on nyt lusittu ja sen kunniaksi pitikin heti suunnata kisoihin Lietoon. Agilityradat kulkivat meidän mittakaavassa hyvin. Ensimmäisellä tippui yksi rima. Toinen onnistuttiin vetämään läpi ilman virhepisteitä. Sijoitus oli 5. (44:stä) etenemällä 4,34m/s.
Unelma siitä, että pääsisimme kerran kisauramme aikana agilityn SM-kisojen yksilöradoille, elää vielä. Tältä kaudelta kasassa on viisi nollatulosta. Kahta vielä uupuu. Katsotaan, josko ne vielä parin seuraavan kuukauden aikana saataisiin. Olisihan se kivaa startata Tampereella kesäkuussa!
Unelma siitä, että pääsisimme kerran kisauramme aikana agilityn SM-kisojen yksilöradoille, elää vielä. Tältä kaudelta kasassa on viisi nollatulosta. Kahta vielä uupuu. Katsotaan, josko ne vielä parin seuraavan kuukauden aikana saataisiin. Olisihan se kivaa startata Tampereella kesäkuussa!
maanantai 24. helmikuuta 2014
Agilityserti
Pyryllä oli hyvä kisapäivä Lempäälässä eilen. Tulokseksi saatiin tuplanolla, kaksi neljättä sijaa ja agilityradalta vieläpä serti! Edellisestä sertistä ehti kulua lähes kaksi vuotta. Ans kattoo, ehtiikö Pyry vielä valioitua ennen eläkepäiviään... Vielä ei tassu onneksi paina, etenemä hyppyradalla oli 4,09m/s ja agilityradalla 3,90m/s.
tiistai 4. helmikuuta 2014
Kisavuosi starttasi Eckeröstä
Joululoma huipentui Pyryn kanssa Ahvenanmaan reissuun. Niin oli hieno reissu, vaikka tulokset olivatkin kiven takana. Palkintopalleille noustiin femma- ja kymppituloksilla, nollilla ei juhlittu missään luokassa. Mahtoiko uusien sääntöjen mukaiset, 22 esteen, radat yllättää kilpailijat?
Pyry oli koko reissun mitä parhain matkakumppani. Automatkat jalkatilassa, laiva- ja hotellielämä kolmen nartun alamaisena ja itse kisailu sujuivat kaikki pyrymäisen rauhallisesti.
Ensimmäisellä radalla päänvaivaa tuotti keppien jälkeinen, 180 asteen käännös ansaputkineen. Siihen kaatui meidänkin muutoin kivasti kulkenut hyppyrata. Toiselle radalle mahtuikin sitten vähän enemmän ongelmia: oli kontaktivirhettä A:lta ja lopulta keinun sivuun tiputtautuminen (!). Kolmannelta radalta saimme vihdoin tuloksen, kepeiltä tuli kuitenkin virhe silläkin radalla.
Sunnuntaina pääsimme sitten jo palkintopallillekin A:n alastulovirheestä huolimatta. Ei ollut helppoja ratoja siis muillekaan!
Eniten ongelmia tuottavat siis edelleen A ja tiukat ohjaukset kepeillä. Josko niissä taas tsemppaisi niin voisi kiva laji muuttua vielä hauskemmaksi!
Pyry oli koko reissun mitä parhain matkakumppani. Automatkat jalkatilassa, laiva- ja hotellielämä kolmen nartun alamaisena ja itse kisailu sujuivat kaikki pyrymäisen rauhallisesti.
Ensimmäisellä radalla päänvaivaa tuotti keppien jälkeinen, 180 asteen käännös ansaputkineen. Siihen kaatui meidänkin muutoin kivasti kulkenut hyppyrata. Toiselle radalle mahtuikin sitten vähän enemmän ongelmia: oli kontaktivirhettä A:lta ja lopulta keinun sivuun tiputtautuminen (!). Kolmannelta radalta saimme vihdoin tuloksen, kepeiltä tuli kuitenkin virhe silläkin radalla.
Sunnuntaina pääsimme sitten jo palkintopallillekin A:n alastulovirheestä huolimatta. Ei ollut helppoja ratoja siis muillekaan!
Eniten ongelmia tuottavat siis edelleen A ja tiukat ohjaukset kepeillä. Josko niissä taas tsemppaisi niin voisi kiva laji muuttua vielä hauskemmaksi!
lauantai 2. marraskuuta 2013
Syksyn saldoa
Kisattiin viime viikonloppuna Pyryn kanssa Lempäälässä. Kaikista kolmesta radasta saatiin hylätty tulos, mutta minusta kulki silti ihan kivasti!
Ensimmäinen rata kosahti takaakiertotilanteeseen, josta olin myöhässä ja Pyry hyppäsi hypyn suoraan. Muutoin rata meni virheettömästi.
Toisella radalla töpeksin vastakäännöksen kanssa ja jotenkin kummasti sain Pyryn kääntymään ennen hypätyksi tarkoitettua estettä ja jatkamaan siitä rataa muina koirina.
Kolmannella radalla päästiin loppusuoran alkuun saakka virheettömästi, mutta sitten ohjaus putki-puomierotteluun ontui ja Pyry valitsi puomin sijaan putken. Siitä onneksi saatiin silti viiletettyä maaliin hyvillä mielin. Harvakseltaan kun kisaa niin pitää ottaa ilo irti noista hyllyistäkin!
Muutkin koirat ovat olleet hommissa. Santeri, joka oli koko viime kauden sivussa metsästyksestä, nappasi yli 19 kiloisen mäyrän autiotalon alta. Monitoimikoirana se on ollut myös ajamassa peuroja. Nitro on harjoitellut lupaavasti hirvillä. Salli ja Lotta ovat olleet supien perässä.
Ensimmäinen rata kosahti takaakiertotilanteeseen, josta olin myöhässä ja Pyry hyppäsi hypyn suoraan. Muutoin rata meni virheettömästi.
Toisella radalla töpeksin vastakäännöksen kanssa ja jotenkin kummasti sain Pyryn kääntymään ennen hypätyksi tarkoitettua estettä ja jatkamaan siitä rataa muina koirina.
Kolmannella radalla päästiin loppusuoran alkuun saakka virheettömästi, mutta sitten ohjaus putki-puomierotteluun ontui ja Pyry valitsi puomin sijaan putken. Siitä onneksi saatiin silti viiletettyä maaliin hyvillä mielin. Harvakseltaan kun kisaa niin pitää ottaa ilo irti noista hyllyistäkin!
Muutkin koirat ovat olleet hommissa. Santeri, joka oli koko viime kauden sivussa metsästyksestä, nappasi yli 19 kiloisen mäyrän autiotalon alta. Monitoimikoirana se on ollut myös ajamassa peuroja. Nitro on harjoitellut lupaavasti hirvillä. Salli ja Lotta ovat olleet supien perässä.
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Kesän paras viikonloppu
Syksyn piristykseksi pari kuvaa menneeltä kesältä. Samaan viikonloppuun mahtui Nitron ensimmäinen pidempi oma-aloitteinen uinti (vaati muuten aika monta kastautumista itseltäkin ennen kuin tämä tapahtui), Pyryn ensimmäinen tuplanolla agilityn 3. luokassa ja vierailu vanhojen tuttujen koiraystävien luona. Viimeisessä paikassa Pyry juoksi nurmikot rullalle ja pulahti sitten tyytyväisenä isäntäväen koristealtaaseen viilennykselle.
torstai 18. heinäkuuta 2013
Hyppyratojen ilta
Otimme Pyryn kanssa varman päälle kontaktivirheiden välttämisen kanssa ja menimme Tampereen kisoihin, joissa tarjolla oli pelkkiä hyppyratoja.
Kaksi kelpo rataa tehtiinkin. Molempiin mahtui kuitenkin se kuuluisa yksi virhe. Ensimmäinen rata tehtiin 17. esteelle virheettömästi, mutta sitten oli katse poissa koirasta ja Pyry haki itsensä väärälle esteelle. Toisella radalla teimme myös virheetöntä suoritusta viimeisille esteille saakka. Suunnittelemani vastakäännös oli kuitenkin liikaa ja Pyry kääntyi pois hypätyksi tarkoitetulta esteeltä.
Kesällä olemme päässeet harjoittelemaan säännöllisesti. Siksi oli kiva päästä myös kisoihin kokeilemaan. Kontaktiesteitäkin ollaan treenattu, tai pikemminkin leikitetty. Treeneissä kontaktien hitaus ja jäykistely ovat vähentyneet selvästi, kai niitäkin voisi pian jo kokeilla myös kisaradalla.
Kaksi kelpo rataa tehtiinkin. Molempiin mahtui kuitenkin se kuuluisa yksi virhe. Ensimmäinen rata tehtiin 17. esteelle virheettömästi, mutta sitten oli katse poissa koirasta ja Pyry haki itsensä väärälle esteelle. Toisella radalla teimme myös virheetöntä suoritusta viimeisille esteille saakka. Suunnittelemani vastakäännös oli kuitenkin liikaa ja Pyry kääntyi pois hypätyksi tarkoitetulta esteeltä.
Kesällä olemme päässeet harjoittelemaan säännöllisesti. Siksi oli kiva päästä myös kisoihin kokeilemaan. Kontaktiesteitäkin ollaan treenattu, tai pikemminkin leikitetty. Treeneissä kontaktien hitaus ja jäykistely ovat vähentyneet selvästi, kai niitäkin voisi pian jo kokeilla myös kisaradalla.
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Hetkemme huippu-urheilijoina
Pyry doping-testattiin!! Hetken tunsin olevani suorastaan huippu-urheilija tai ainakin sellaisen ohjaaja. Paikkana oli Kirkkonummen agilityn SM-kisat.
Edustimme kolmatta kertaa seuraamme SM-kisojen joukkuekilpailussa. Rata meni hämmästyttävän hyvin verraten siihen, ettei harjoitteluun saati kisaamiseen ole juuri panostettu. Virhepisteetön rata kuitenkin tehtiin, muutaman sekunnin ihanneajan alituksella. Videolta näkee, miten pompin maalissa - niin kivalta onnistuminen noin tärkeään paikkaan tuntui!
Sen jälkeen vierellämme sitten seisoikin Kennelliiton doping-testaaja. Hän vei meidät huoltorakennukseen täyttämään kaavakkeita ja lähimaastoon lenkille. Olipahan kokemus! Nytpä sitten vain odotellaan, mitä paikallinen vesi sisältää - testin tulos tulee kuulemma kuukauden sisällä.
Kuvat: Irene Vinha
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)