Turkkien joulusiivous

Järjettömiin kura- ja karvavuoriin kyllästyneenä sain itseäni viimein niskasta kiinni. Reko pääsi turkistaan jo pari viikkoa sitten, Pyry viikonloppuna. Nyt, kun kuran keruu on minimoitu, voisi asunnossa harkita myös muunlaista joulusiivousta.

Rakas joulupukki,

Toisitko meille isomman auton, jossa meillä olisi ihan oma takaosasto? Ai, että emme ole olleet niin kilttejä.

No voisitko sitten tuoda meille kuljetusboksin, joka kestäisi myös Rekoa? Ai, ei sitäkään.

No voisitko sitten tuoda Maijalle edes jotain kestävää lankaa, että se saisi paikattua tuhomme?

Terveisin, borderterroristit Pyry ja Reko xxx

Pikkujoulumätsärissä

Reko laittoi hurmurivaihteensa päälle ja sijoittui punaisten toiseksi Huittisten pikkujoulumätsärissä tänään! Yllättävän kiva tulos ajatellen, että paikalla oli kuitenkin parikymmentä pentua. Olipas kivaa olla pitkästä aikaa "koiranilmoilla". Onhan se yksinkin treenaaminen kivaa, mutta kyllä sitä joskus kaipaa myös muita kaksi- ja nelijalkaisia ympärilleen.

Uusi koti

Meidän lauma on jo pari viikkoa ollut punkalaitumelainen. Muutto kahden eroahdistukseen taipuvaisen koiran kanssa ei ole mikään helppo juttu. Siitä todisteena pari tuhottua kenkää, yksi syöty kamera ja äänitallenteet, jotka pitävät sisällään tunteja kestäviä haukkukonserttoja. Mutta eiköhän se tästä, vähitellen.

Reko-eskarilainen

Reko ja Kerkko-shiba, jonka omistajalle kiitos näistä kuvista!

Nimpparisankari

"Pyry-bortsun nimipäivää eilen vietettiin, vierahiksi ystävät ja tutut kutsuttiin... Leikit siellä leikittiin ja laulut laulettiin, keppiäkin kätkettiin ja hippaa leikittiin. Viimein sentään kotilättiin kaikki matkattiin, siellä kohta rinnatusten uinuttiin.

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana!" Tai olinhan minä mukana, onneksi! :-)

Ruutu-projektin alku

Tämän vuoden tokokokeiden mentyä sivu suun, oli sillä rintamalla Pyryn kanssa hetken hyvinkin hiljaista. Vanhojen, muka tuttujen, liikkeiden hinkkaaminen ei kerta kaikkiaan innostanut yhtään. Varsinkaan, kun mistään kehittymisestä ei ole voinut meidän kohdalla puhua enää kuukausiin. Siispä päätin piristää soppaa uudella liikkeellä! Kirjallisuutta alle, kartiot esiin ja uuden projektin kimppuun.

Aloitimme siis ruudun harjoittelun. Lukemani ohjeet suosittelivat harjoittelun aloittamista kosketusalustan kanssa. Siis kosketusalusta ruutuun - koira irtoaa alustalle - palkka. Valitettavasti kosketusalusta(kin) paineistaa Pyryä. Vinkuminen alkaa heti, kun se näkeekin alustan. Siispä päätin unohtaa alustan. Vein ruutuun ruokakupin, joka taitaa olla palkoista ainoa, joka on mieluinen nostattamatta kuitenkaan pojan viretasoa taivaisiin. Ja hyvinhän se toimi. Pidin ruudun melko pienenä (1,5x1,5 metriä), lähetysmatka oli 5-10 metriä. Pyryn sännättyä kipolle ja syötyä sen aarteet, kävin vielä rauhallisesti lisäilemässä kippoon uusia nameja. Tehtiin 2x5 toistoa, ja lopuksi Pyry jo jäi kipon viereen odottelemaan lisänameja. Tällainen oli siis eka ruututreenimme :-)

Agilityssa on ollut Pyryn kanssa kolmen treenikerran tehoviikko. Ensimmäisellä kerralla rakensin Peetsan ohjeiden mukaisen kakkosluokkalaisille tarkoitetun radan. Hyvinhän se meni, kun vain jaksoi juosta :-) Toisella kerralla treenattiin porukalla välistävetoja ja eilen viikon kolmansissa treeneissä harjoittelin keppien avo- ja umpikulmia. Aloitin avokulmasta, joka toimikin kuin unelma. Umpikulmissa olikin sitten haastetta. Ohjattuna toimi hyvin, mutta lähetettynä aloitti pujottelun vasta toisesta välistä. Kyllä se oikea väli onneksi sitten alkoi omatoimisestikin löytyä, kun vähän hinkattiin.

Korvat höröllä eskarissa

Pikkupoika oli hienosti kuulolla eilisessä eskarissa, kuten kuvasta näkyy ;-)

Harjoittelimme toisten koirakoiden ohittamista, kontaktikävelyä, paikallaan istumista ja luoksetuloa. Reko oli oma innokas itsensä ja varsin mallikelpoinen oppilas. Seuraavaksi harjoittelemme luoksepäästävyyttä ja noudon alkeita.

Reko treenaa

"Tähän niitä nameja tupsahtelee, kun vain seistä tönötän tässä", tietää Reko. Poika on kyllä mainio treenikaveri! Miten se voikin olla aina niin hyväntuulinen? Kumpa murrosikä ei alkaisi vielä piiitkään aikaan.

Tänään treenasimme putken ja hypyn yhdistelmällä hypyllä kääntymistä (rima edelleen maassa) ja takaaleikkausta. Irtoamisharjoituksessa oli tällä kertaa rengas (maassa sekin) ja putki. Hyvin meni!

Videonpätkästä näette, missä vaiheessa menemme keppien harjoittelussa tällä hetkellä :-) Kuusi keppiä, verkot ja lopussa odottava lelu - siinä treenin tarvikkeet.

Hoidossa

Kyllä pappa tietää, mistä karvaiset lapsenlapset tykkää! Näin makoisia eväitä saa harvoin kotona.



Uuden työpaikan takia majailemme tästä lähin arkipäivämme Huittisissa.

Nenä jäässä agilityharkoissa

Sitkeimmät sissit olivat paikalle kesäkauden viimeisissä agilityharkoissa eilen. Pipot päässä ja nenät jäässä, mutta hymyt huulilla. Hyvin kulki!

Mikko oli suunnitellut 29 (!) esteen radan, jossa harjoiteltiin irtoamista. Mehän pyyhkäistiin rata Pyryn kanssa heti ensimmäisellä yrittämällä ilman virhepisteitä läpi, WAU! Erityisen tyytyväinen olin, kun muutaman toiston jälkeen Pyry otti alastulokontaktin ihan laillisesti, vaikka olinkin siitä sivusuunnassa aika kaukana, seuraavana esteenä olleen muurin takana. Enpä olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut, että onnistuisi.

Seuraavaksi treenaammekin sitten... Öö... Missä? Milloin? En tiedä. Suuria muutoksia on ilmassa.

Kenraaliharjoitus

Ensimmäinen virallinen toko-kokeemme lähestyy. Tänään harjoittelimme viimeisen kerran porukalla ennen sunnuntaista koetta. Olo on vähintäänkin epävarma. Tuntuu, ettei huhtikuun alkutilanteesta olla päästy pitkälle, vaikka lähes joka viikko olemmekin treenanneet (heinäkuuta lukuunottamatta). Voi, voi.

Kenraaliharjoituksessa Pyry donkkasi itsensä "tuomarin" leukaan luoksepäästävyydessä, edisti ihan vietävästi seuraamisessa, tarvitsi käsimerkin maahanmenoon eikä tietenkään pysynyt rauhallisena kahta minuuttia paikallaolossa. Mitähän tästäkin vielä tulee? Missä tuossa koirassa on sellainen nappi, josta saa kierroksia edes hiukan laskettua?

J.K. Ensimmäinen kokeemme siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Jouduin nimittäin peruuttamaan osallistumisemme sunnuntain kokeeseen. Säästyypä tuomari yli-innokkailta pusuilta :-)

Kirotut muurinpalat

Nonniin, nyt olisi sitten tämän vuoden agilitykisat käyty. Noormarkussa kisattiin tänään ihan hyvällä menestyksellä, mitä nyt muurinpalat sinkoilivat molemmilla radoilla :-) Ekojen hallikisojen tavoite kuitenkin täyttyi: hyvä mieli jäi molemmille!

Varsinkin ekana olleeseen hyppyrataan olen tosi tyytyväinen. Pyry oli kuulolla ja yhteistyö sujui kivasti. Radan keskivaiheilla ilmeisesti vedätin vähän liikaa ja Pyry kolisutti muurista palan maahan. Siitä siis vitonen, mutta medien nopeimmalla ajalla pääsimme kuitenkin palkinnoille, olimme kisan kolmansia.

Agirata menikin sitten sähellykseksi. Virhepisteitä kerättiin tosin taas vain niistä kirotuista muurinpaloista. Tällä kertaa viidellä virhepisteellä ei ollut asiaa palkinnoille.

Sen verran jäi muurinpalat vaivaamaan, että piti kisan päätyttyä käydä vielä kokeilemassa, tulisivatko ne taas alas. No eivät tietenkään. Vaikka kuinka yritin vedättää tai tehdä tiukempaa käännöstä, Pyry hyppäsi puhtaasti. Hyvä näin! Vasta kotona muistin, että onhan meillä ollut muurin kanssa ongelmia ennenkin. Pitänee taas keskittyä muuriin vähän tarkemmin.

Tuttuja naamoja Borderissa

Borderi-lehti yllättää aina positiivisesti. Uusimman lukupaketin ihanin (täysin puolueellinen arvio) karvakuono on sivulla 54: Pyry <3

Nollavoitolla kakkosiin!

Pyry sai kolmannen nollatuloksensa agilityn ykkösluokasta Tampereella tänään. Sitä myötä meidät potkaistiin kohti vaikeampia koitoksia, kakkosluokkaan, ensimmäisen agilitysertifikaatin kanssa. Aikas muikee fiilis!

Ohjaajana olisin kyllä halunnut koluta vähän kauemmin ykkösluokassa. Neljän kisapäivän kokemuksella tuntuu, että niiltäkin radoilta löytyi aina jokin kinkkinen paikka, joka hoitui vain ja ainoastaan tuurilla ja Pyryn rämäpäisyydellä. Niin tänäänkin. Otin ja valssasin A-esteellä, vaikkei siinä kohdassa olisi edes tarvittu puolenvaihtoa! Kiirehän siinä sitten tuli ja omintakeiset ohjaukset kahdelle seuraavalle esteelle. Pyry onneksi mennä porhalsi minusta välittämättä virheettömästi ;-) Ihanneajan alle päästiin 7,37 sekunnilla.

Sitten saimmekin odotella hyppyrataamme suunniteltua kauemmin, kun kerta piti odottaa kakkosluokan alkua. Ja olihan se rata selvästi vaikeampi, mutta ei kuitenkaan mahdoton. Olen tosi tyytyväinen rataan, vaikka hyllyhän sieltä tuli. Heti alkuun jaakotin kunniakkaasti yhden ansaesteen pois pelistä. Hämmästyin vissiin itsekin oveluuttani ja ajoin Pyryn kepeille väärään väliin. Korjauksen jälkeen paahdettiin suoraan putkeen ja samalla vauhdilla Pyry kävi sitten hyppäämässä yhden ylimääräisenkin hypyn. Siitä siis hylly. Vauhdilla kuitenkin jatkettiin loput 15 estettä virheettömästi! Olen niin tyytyväinen, kun muun muassa välistäveto ja sokkari oikealle kädelle onnistuivat tosi hienosti.

Ulkokisat on tältä vuodelta käyty. Kisakausi kuitenkin jatkuu vielä yhdellä kisalla ensi sunnuntaina Noormarkussa. Tavoitteena sieltä on vain ja ainoastaan saada hyviä kokemuksia halliympäristöstä.

Pikkuhirvi ja uimakausi

Uimakausi jatkuu! Eilinen kolmen tunnin sieniretki kruunautui uimahetkeen Pihkan kanssa. Oli Pyrykin mukana, ja pysyi jopa maisemissa, vaikkei kuvassa näykään :-)

Kotona Reko rauhoittui nukkumaan vasta, kun kaikki kahdeksan (!) sen turkissa vilistänyttä hirvikärpästä oli saatu kiinni. Ei ole helppoa, kun näyttää pikkuhirveltä.

Suunnitelmallisuutta peliin

Hyvästi pienet lappuset, tervetuloa treenivihko! Treenien suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta pauhataan joka paikassa, mutta minä olen toistaiseksi luottanut asiassa (kanan-)muistiini ja epämääräisiin muistilappuihin.

Mutta nyt tilanne muuttuu! Mustakantinen iso vihko pitää jatkossa sisällään kaikki tekemäni agilityharjoitukset kommentteineen ja suunnitelman seuraavasta harjoituksesta. Sen pidemmän aikavälin suunnitelmallisuutta on minulta turha vaatia :-D

Esimerkiksi eilen treenasin Rekon kanssa putkea ja penturengasta (ensin erikseen, sitten yhdessä) eteenlähetyksenä, pakkovalssia kaksien johteiden kanssa sekä kuutta keppiä verkkokujana. Seuraavaksi kerraksi merkkasin harjoiteltavaksi keppejä koiran vasemmalta puolelta ohjaten sekä 2on2off:a puominpätkällä, jonka toinen pää on nostettuna matalalle pöydälle. Ohjauksista treenaan seuraavaksi takaakiertoa ja twistiä.

Pyryllä oli eilen ohjatut treenit, joissa teimme aika kinkkistä rataa. Siitä poimin seuraavan omatoimitreenin aiheiksi keppien umpikulman (Pyry haki itsensä eilen kyllä keppien oikealle puolelle, mutta aloitti pujottelun vasta toisesta välistä) ja tiukat käännökset putken jälkeen (pyrittävä kertomaan jo ennen putkea, että putken jälkeen käännytään).

Tänne blogiin en moisia treenisepustuksia oikein osaa kirjoittaa... Sitä paitsi on niin paljon kivempaa, kun voi samalla piirustella. Agilitya on niin kovin vaikeaa kuvailla pelkillä sanoilla.

Elävää kuvaa agilityradalta

Tässä se nyt on: Pyryn ja minun lauantainen agilityrata. Kiitos Sannalle ja Topille todistusaineistosta! Kylläpäs tuntuu hassulta katsoa itseään radalla :-)

Metsäläiset

Vielä kuukausi sitten marjat riittivät oikein hyvin metsäretkien saaliiksi, nyt pitäisi poikien mielestä olla jo lihan vuoro. Huoh. Pikku-Rekokin kasvattaa huolestuttavaa vauhtia reviiriään metsäretkillä.

Pyry on täysin mahdoton. Ensimmäisen tunnin se jaksaa pysytellä maisemissa, mutta jos retki kestää tätä pidempään, eikä mitään jännää tapahdu, nenä vie.

Ei auta muu kuin ottaa remmit esiin. Hassua, miten syksy saa koirat sekaisin.

Tuplanolla!

Pyry näytti tänään taitonsa seuran omissa virallisissa agilitykisoissa ja nappasimme kaksi nollatulosta, JEE! Anne Saviojan vikkelät radat sopivat meille mainiosti. Agilityrata oli ehdottomasti meidän paras ratasuorituksemme ikinä. Missään kohdassa ei tullut paniikkia ohjauksen kanssa, ja kontaktitkin otimme ihan nätisti. Täysillä ei menty, mutta se ei vissiin vielä meidän taidoilla ole tarkoituskaan. Aika 37,62 (8,38 alle ihanneajan) riitti kuitenkin toiseen sijaan.

Hyppyrata olikin sitten aivan toista maata. Tuntuu edelleen ihan hullulta, että sillä sähellyksellä saimme nollan ja vielä voitimme!? Uskomatonta. Kaikkein tukalin paikka oli nelosesteenä olleella putkella, jossa yritin persjättöä seuraavalle hypylle. Olen ennenkin huomannut, että persjätöissä Pyry ajautuu helposti vasemmalle puolelleni, jollen ehdi kunnolla napata poikaa oikealle kädelle. Tänään en ehtinyt. Yhtäkkiä vain huomaan, että kuono tunkeekin vasemmalta puoleltani, jossa on vain ihan pieni rako suorittaa edessä oleva este. Ja se pirulainenhan tunki siitä raosta! On se mahtava jyrä!!

Palkintojenjaossa sain päättää, kumman otan: Pentikin maljakon vai Kong Wubba -lelun. Mun olisi tehnyt niin mieli sitä maljakkoa, mutta totesin, etten minä sitä palkintoa ansainnut. Ja Pyry on niin ylpeä uudesta maastokuvioisesta lelustaan! Hyvä näin.


Ylempiluokkalaisten epäonnen myötä kisapäivämme kruunautui vielä medikoirien seuramestaruuspronssilla! Wau! Pitäisköhän nipistää itseään? Kuvista kiitos Sirpalle ja Tarulle.

Aika siirtyä eteenpäin

Viikottaiset pentutapaamiset ovat meidän kohdalta ohi. Olo on haikea. Pennut ovat niin ihania! Pakko se on kuitenkin myöntää, ettei Reko enää kuulu kaikkein pienimpien ryhmään.

Ja onneksi näemme ikätovereita jatkossakin eskarissa ja pentuagilityssa.

Tässä vielä kuva aivan ensimmäisestä pentutapaamisestamme. Ottaisin koska vain tuon seitsemänviikkoisen palluran takaisin! Se tuoksuikin niin ihanalle!

KP1, VSP Reko!

"Maskuliininen urospentu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä pää, purenta ja ilme. Hyvä kaula. Normaalisti kehittynyt runko, jossa hieman pitkä lanneosa. Hyvä karva. Miellyttävä käytös. Liikkuu hyvin." Stockmari Harto, Köyliön pentunäyttely 30.8.2009.

Jyrä ja jyränkuljettaja mestarin opissa

Joo, onhan siitä leiristä jo viikko, mutta eihän maailmanmestarin opissa oleminen nyt niin harvinaista ole, että siitä heti pitäisi kirjoittaa ;-D Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan!

Viime viikonloppu kului siis seuran järjestämällä agilityleirillä Vehmaalla. Lauantaina Pyry ja minä pääsimme Jari Suomalaisen oppiin, sunnuntaina koulutuksestamme vastasi ihanan positiivinen Anne-Mari. Kaikenkaikkiaan leiri oli ihana päätös kesälle. Meillä oli niin kivaa! Kiitokset vielä leirin järjestelyistä Terhille, huoneseurasta Tarulle ja kuvista Sannalle!

Mutta mitä jäi mieleen noin koulutuksellisesti? Lauantain treeniradat olivat meille selvästi liian vaikeat. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut viisaampaa olla jo lauantaina mukana helpommissa treeneissä. Tottakai Jari helpotti miettimiään kuvioita meille sopiviksi, mutta silti tajusin vähän turhan selvästi, ettei meidän taidoilla vielä kuuluttu niille radoille. Kummallakin radalla oli ehkä noin 20 kohtaa, joista olisi jokaisesta erikseenkin saanut meille koko päivän treenin. En mä edes muista, mitä kaikkea niissä oli. Pirusti sai joka tapauksessa juosta!

Pyry oli oma yritteliäs itsensä, ja sai Jarilta lisänimen Jyrä. Onko se sitten positiivinen vai negatiivinen ilmaisu, sitä voi kukin miettiä omassa mielessään...

Muita mieleenjääneitä kommentteja:

• Huomioi ratamöykkäys. (Juokse vaan siis suosiolla putken suulle ohjaamaan. Möykkäävä koira ei voi kuulla ääntäsi saatika liikkeitäsi putkeen, eikä siitä syystä osaa kääntyä putkelta tiukasti, vaikka se olisi tarpeen.)


• Alta pois! (Esimerkiksi takaakierto-twistissä on ohjaajan jalkojen piru vie liikuttava, muuten olet armottomasti myöhässä seuraavalla esteellä.)


• Kontaktit varmoiksi. (Joo, joo. Kerro jotain uutta ;-D)

Sunnuntain treenit olivat meille paljon paremmat, vaikka lihakset olivat kipeät molemmilla. Hioimme muun muassa lyhyitä, kääntäviä hyppyjä. Meillä kun nuo kaarrokset tuppaavat vähän venymään... Harjoituksissa huomasi, että Pyry hämmentyi mun ollessa ihan lähellä estettä ohjaamassa. Voimat eivät meinanneet enää viimeisellä radalla mitenkään riittää lyhyiden hyppyjen hyppäämiseen, mutta onneksi oppi meni kuitenkin perille. Meidän pitää treenata asiaa paremmilla lihaksilla.

Loppukilpailussa ohjaajat vaihtoivat koiria. Minä sain ohjattavakseni Uffe-koikkerin ja Pyry pääsi kisaan Liisan kanssa. Minä ja Uffe tipuimme kisasta heti ensimmäisellä kierroksella, mutta Pyry ja Liisa taituroivat itsensä aina finaaliradalle saakka! Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun joku toinen ohjasi Pyryä agilityradalla. Pelkäsin jo Pyryn mamoilevan, mutta vielä mitä! Pyry oli Liisan kanssa aivan oma innokas itsensä, hyvä hyvä.

Parhaat kaverit

Pyryn ja Carloksen ystävyys säilyy, vaikka välimatka onkin nykyisin pitkä. Kummasti ne vain muistavat toisensa, ja pitävät edelleen yhtä.


Pikkuveljet, Teppo ja Reko, täydentävät leikkiä. Ihanaa, kun kävitte.

Sano muikku!

Murehdin ihan turhaan Rekon alaleuan kasvua. Nyt näyttäisi nimittäin pahasti siltä, että pojan hammasrivistöstä olisi tulossa moitteeton. Eikä siihen tarvittu minkäänlaista nitkuttelua.

Kolme viikkoa vanhat kulmahampaat ovat jo löytäneet oman paikkansa. Vielä muutama viikko ja pikkupojan hammaskalusto on yhtä komea kuin Pyryllä. Yläkuvassa on siis Pyryn, alakuvassa Rekon, kakkokirveet.

Pyry sai hiiren

Huh hellettä! Hyvä päivä startata kolme rataa Lempäälän agilitykisoissa, huh-huh... Tavoitteena oli muistaa radat. Onnistui! Muutoin kyllä sähellettiin ja paljon :-)

Ensimmäiseltä ja viimeiseltä radalta hyllyt. Ei oikein pysynyt koira hanskassa... Molemmissa Pyry ehti suorittaa siis vähän liikaakin esteitä. Keskimmäiseltä radalta saimme jopa tuloksen. Kymmenen virhepistettä, aika reilut 13 sekuntia alle ihanneajan, toinen sija. Pyry pääsi valitsemaan itselleen hiiren! Jes!

Reko on tällä viikolla treenannut agilityssa takaakiertoja ja aloittanut myös kontaktiharjoitukset. Pyrykin on ollut mukana takaakiertoharjoituksissamme, ja ilmeisesti homma oli jäänyt vähän päälle. Tyyppi nimittäin meni ja kiersi tuomarin (!), kun yritin saada sitä kiertämään tuomarin vieressä olleen esteen takapuolelle. Noh, näitä sattuu. Pitää vissiin ottaa Pyry mukaan myös Rekon alkeis-alkeis-kontaktitreeneihin, ei nimittäin näytä muistavan niistä mitään kisatilanteessa.

Kerhon luolatreeneissä

Osallistuimme ensimmäistä kertaa BT-kerhon toimintaan menemälle luolatreeneihin Nakkilaan. Oikein mukava maku jäi tapahtumasta: ihmiset olivat mukavia ja luonnikkaita, koirat mainioita ja makkaragrilli sopivan kuuma ja täysinäinen :-)

Ensin kävimme poikien kanssa katsomassa ulkona häkissä ollutta kettua. Reko haukkui, hyppeli ja ruopi noin puolentoista metrin päässä häkistä suurella innokkuudellaan. Oli sitä mainio seurata.

Pyry haistoi ketun jo autojen takaa ja veti itsensä naru piukalla ihan häkkiin kiinni ja haukkui siinä. Muutoin häkissä hyvinkin rauhallisena kyhjöttänyt kettukin huomasi, että nyt häntä yritetään tosissaan hätyyttää ja sylkäisi päin Pyryä - aiheuttaen kahta kauheamman möykän häkin toisella puolella.

Putkelle pääsyä saimme odottaa aika pitkään, joten paras into ehti pojilta jo laantua. Mutta ei se mitään. Oli kiva seurata muiden koirien suorituksia ja tutustua uusiin BT-ihmisiin. Pyry oli putkella parempi kuin ennen: se ei vaipunut avuttomuuden tilaan kuin ihan hetkeksi. Sitten se alkoi toimia: lähti haistelemaan putkea ulko- ja sisäpuolelta, ja kävi välillä jopa pellillä haukahtelemassa. On hauska nähdä että se kehittyy.

Rekolle ilta oli raskas, hyvä ettei nukahtanut jo ennen putkelle pääsyä. Siellä se kuitenkin hiipparoi ja haisteli, kovin mukavaa näytti herralla (sielläkin) olevan. Häntä vain viuhui, kun se luikerteli ahdingon läpi ja kulki pienen pätkän putkea. Ketun olemassaoloa keskipesässä se ei oikein vielä tajunnut, mutta väliäkös sillä vielä.

Missä Reko luuraa?

Pakastin sai jälleen täytettä: kahdeksan kiloa broilerin siipiä, viisi kiloa raakaa lohta ja viisi kiloa puuro-jauhelihaseosta, mausteeksi vielä puoli litraa pellavaöljyä. Eiköhän näillä eväillä taas pötkitä ja pitkälle.

Pyry tiesi lähetyksen sisällön ja päätti, ettei pikkuveli saa tulla edes keittiöön sinä aikana, kun kuormaa puretaan. Tyhjille laatikoille sai jo Rekokin tulla tutkimaan.

Pentuagilitya

Reko aloitti tänään agilitykoulunsa ensimmäisen luokan! Pääsimme kuin pääsimmekin seuran penturyhmään.

Tänään harjoittelimme suoraa putkea ja eteenlähetystä. Suoralla oli loppujen lopuksi kolmet johteet (ei siis vielä esteitä) ja putki. Ei siis mitään uutta Rekolle, mutta olihan siinä kuitenkin miettimistä, koska tilanne oli outo vieraine koirineen ja ihmisineen. Hyvin poika kuitenkin jaksoi keskittyä hommaan. Agilitykentästä on muodostumassa eri mieluisa paikka :-)

Savon suvi

Kesäpuuhia,






hyvää ruokaa







ja lepoa. Täydellinen loma.

Pikkukomistus

Ikää nuorukaisella on näissä kuvissa 18 viikkoa, elikkäs reilut neljä kuukautta. Seisotuksessa on kyllä vielä treenattavaa ja paljon, jos mielii ensi kuussa Köyliön pentunäyttelyyn :-)

Parempiin suihin

Mustikkasato näyttää lupaavalta. Ensimmäiset marjat ovat jo kypsiä. Mieli tekisi piirakkaa, mutta mustikat katoavat jo puskista parempiin suihin. Kuka keksi hankkia toisen samanlaisen marjarohmun? Ei meille ihmisille jää enää mitään!

Pikkuveljet ovat vaarallisia

Pyry on liikkunut viime päivinä vähän jäykästi. Pelkäsin jo pojan loukanneen itsensä agilityssa, kunnes eilen illalla Pyryn tuppauduttua taas syliini rapsutettavaksi tajusin katsoa sen selkää vähän tarkemmin.

Selkä on jo pitkään ollut täynnä erään tietyn pikkupedon hampaanjälkiä. En ole ollut niistä kovin huolissani, mutta nyt yksi yli neljä senttiä pitkä haava on tulehtunut. Ihmekös, kun vähän aristaa.

Laittaisi pikkuveljensä kuriin.

Riemupetteri

Jos Rekoa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi iloinen.





Kikatuksen voi melkein kuulla.

Lisää muistia heti

Piti sitten matkustaa ihan Tampereelle saakka unohtelemaan agiratoja. Pyryn ja minun virallinen agilityura sai siis eilen mahtavan alun: unohdin MOLEMMAT radat!! Alkaa vissiin kovalevy täyttyä univelasta. Eilenkin olin herännyt aamuviideltä ja painanut pää kolmantena jalkana koko päivän - ihmekös jos ei pää enää illalla toiminut. Seliseli :-D

Kokemuksena kisailta oli kuitenkin aivan mahtava. Jännitin ihan kauheasti, kun tulimme kisapaikalle, mutta kuin taikaiskusta jännitys katosi, kun otin Pyryn autosta. Ensimmäisenä oli vuorossa virallinen mittaus. Tulos yllätti pienuudellaan: 35,8 senttiä - mediluokkalaisia pienimmästä päästä.

Agilityrata sujui mukavasti. Pari tiukkaa paikkaa selvitettiin kunnialla, mutta sitten katkes ajatus. Ihmettelin vain, miksi tuomari seisoi yhtäkkiä tiellämme. No ehkä siksi, että suoritimme väärää rataa! Nollatulos tuli kuitenkin omasuunnittelemaltani radalta, hih. Tässä vaiheessa mua vielä nauratti.

Toinen kisa oli vauhdikas hyppyrata. Virhe tuli jo neljännellä esteellä, kun Pyry ei osannut takaaleikkauksellani hakea itseään oikealle esteelle, vaan kiisi ulkokautta siitä ohi ja sujahti seuraavana olleeseen putkeen. Hylätty saatiin siis jo tässä vaiheessa rataa. Jatkettiin rataa kuitenkin kunnialla seuraavat kymmenkunta estettä, kunnes unohdin taas radan! Ohjasin tyylikkäästi Pyryn hyppäämään yhden esteen väärältä puolelta, ja sitten vain ihmettelin, kun loput esteet eivät enää osuneet kohdilleen. Annoin niiden mennä miten meni (en muista, tultiinko ohi yhdestä vai kahdesta), kun ajattelin, että "meidät on kuitenkin jo hylätty". Tästä asenteesta olin itselleni tosi vihainen jäähdytellessäni Pyryä. Inhoan ihmisiä, jotka harrastavat agilitya tai mitä tahansa lajia tulosten takia ja sitten menen itse ja heitän hanskat tiskiin kesken radan "koska meidät on jo hylätty"! Argh!

Onneksi seurakaverit pitivät Rauman lippua korkealla, pääsin minäkin kotimatkalla juhlahampurilaiselle!

P.S. Rekon rokotukset ovat nyt kunnossa. Viimeiseksi jätetty rabiesrokote annettiin tänään. Päivän paino oli 5,6 kiloa.

Synttäri- ja agilityjuhlaa

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Pyry ja kaikki sisarukset, paljon onnea vaan! Kaksi vuotta sitten, kello 16.47 sain Lenalta tekstiviestin: "Toinen uros." Tehokas viesti, muutti koko elämäni.

Tänään juhlittiin. Ensin kotona mahalaukkupuuroa...



... ja paketteja!


Rekokin sai oman paketin. Täyttäähän poika huomenna neljä kuukautta!






Ja jottei juhla olisi loppunut liian lyhyeen, päätti Pyry juhlia vielä myös illan epävirallisissa agilitykisoissa. Ohjaaja tosin unohti mölliradalla näyttää tietä, mistä syystä kielto ja neljäs sija. Ykkösradalla oli ohjaajakin mukana ja Pyry sai loistaa. Me voitimme! Virheetön rata ja aikaakin jäi yli 15 sekuntia! Mahtavat synttärit!

Möllitokoilemassa

Hormonihirmu (lue: Pyry) alkaa vähitellen toipua tyttöystävänsä juoksuista. Jos viime viikon kaltaisia ajanjaksoja olisi yhtään useammin, menettäisi poika kulkusensa alta aikayksikön. Nyt ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan: kaipuusta kertovat serenadit ovat vaienneet ja ulko-ovikin pysyy taas vahtimatta paikallaan.

Aivosolujen toimintakyky joutui tänään tulikasteeseen. Osallistuimme nimittäin ensimmäistä kertaa tokokisoihin, epävirallisiin sellaisiin, mutta kuitenkin.

Ja kyllähän siellä päässä taas jotain liikkuu: saimme I-tulokseen oikeuttavat 180 pistettä! Tuomari oli kyllä vähän höveli, eikä sakottanut väljistä perusasennoista tai hyppy-liikkeen ennenaikaisesta istumisesta mitään. Paikkamakuu meni hassutteluksi, kun viereinen koira lähti hiippailemaan. Pyry nousi istumaan, meni maahan, nousi seisomaan ja meni takaisin maahan - kahdessa minuutissa ehtii vaikka mitä!

Leirielämää

Leiriterveiset! Ei meiltä ainakaan lämpöä puuttunut. Helteestä huolimatta jaksoimme tehdä pari verijälkeä, harjoitella flyballia ja nimeksi myös agilitya. Loppuaika lilluttiin vedessä :-)

Reko sai parhaan kaverin Kukasta (mustaterrieripentu) ja Pyrykään ei menettänyt kaikkia kavereitaan, vaikka aluksi kukkoilikin, argh!

Kuvista ja leiristä kiitos Pipelle.