Kävipä kerran...

että Pyry lähti metsästäjän kanssa sorsametsälle. Muutoin oli mennyt mallikkaasti, mutta puruote oli ollut hippasen liian kova (sorsaa nostettaessa veneeseen oli koira tullut mukana :-D ).

Eläkelaji: MEJÄ

Nyt, kun agilityn harrastus ei enää voi olla kovin tavoitteellista, on syytä alkaa miettiä uusia lajeja. MEJÄ voisi olla minun ja Pyryn ensi kesän koelajimme! Menneenä kesänä kävimme kerran verijäljellä, kiitokset tästä Reijalle ja Tapiolle.

Kuva: T. Uusitalo

Tuomarin roolissa ollut Reija kirjoitti treenistämme näin:
"Pyry lähti itsenäisesti jäljen alkuun. Haisteli nopeasti alkumakauksen ja ilman tarkempaa ohjausta koira aloitti jäljityksen. Pyryn tyyli oli herrasmiesmäisen rauhallinen. Jälki kuljettiin todella tarkkaan, välillä lyhyin suunnantarkistuksin. Pääsääntöisesti jäljestys oli maavainuista. Kulmamakaukselle tuli suoraan ja pysähtyi nopeasti. Pari tarkistuslenkkiä kulmalla ennen kuin oikea suunta löytyi. Toinen osuus myös tarkasti. Kaadolle tuli suoraan ja jäi haistelemaan sorkkaa ja piilotettua pakastusrasiaa."

Loppukesän kisasaldoa

Pyryn viimeiseksi aiottu ulkokausi piti sisällään muutamat mukavat ulkokisat. Raumalla heinäkuun lopulla järjestettävät agipitsit piti vielä kertaalleen kokea: kisataanhan ne kentällä, jossa aloitimme agilityn treenaamisen. Teimme kaksi rataa, joihin molempiin valitettavasti mahtui kohta, jossa Pyry päätti täyttää vatuloimiseeni kuluneen hetken omavalinteisella esteellä. Ja niinkuin minä jo yritän säästellä sitä ja se vain tekee vielä ylimääräisiäkin esteitä :-D

Kuva: Topi Mäkinen

Elokuussa kisattiin seuramme omissa kisoissa kaksi agilityrataa. Tykkään kovasti Sari Mikkilän radoista, eivätkä ne tälläkään kertaa pettäneet. Luonnikkaita ratoja, joihin kuitenkin mahtuu ohjausvariaatioita. Ei niin salaisena toiveena ollut valioituminen oli mielessäni tuonakin päivänä. Päätin jo rataantutustumisessa jättää kontaktien käskytyksen ja jättää ne Pyry-herran haltuun - tässä kohtaa kaikki osaavammat puistelevat päätään. Voin kertoa, että oikeassa olette! Ekalla radalla kontaktivirhe sekä puomilta että A:lta! Toisellakin radalla kuvittelin puomilta tulleen virheen, olin jo heittämässä hanskoja tiskiin, mutta onneksi seurakaveri huusi katsomosta tsemppaushuudon. Niin tehtiin rata loppuun, maltillisella A:n kontaktilla ja niin edelleen, kuvittelinhan alla olevan jo viisi virhepistettä. Yllätys olikin melkoinen, kun se olikin nollarata. Aika ei tosin sitten enää riittänyt palkinnoille. Sijoitus oli 5./19. Nopeutta tuona päivänä oli 4,42m/s.

Kuva: Titti Silveri

Syyskuussa kisattiin Tampereella ja Forssassa. Molemmissa sössittiin agilityradat, mutta hyppyradoilta saatiin nollat. Tampereella hyppyradan sijoitus oli 7./24, ja Forssassa 2./12. Lähelle päästiin viimeisen ulkokautemme tavoitetta, valioitumista. Pyry on kuitenkin ollut minulle maailman paras ensimmäinen agilitykoira - tittelien puuttumisesta huolimatta.

Tällä hetkellä agilityuramme jatko on hyvin epävarma. Pyry loukkasi lokakuun alussa itseään niin, ettei hetkeen pystynyt hyppäämään autoon tai sohvalle. Nyt fysioterapiakäynnin ja omien venyttely- ja hierontahetkien jälkeen se alkaa taas olla kunnossa, mutta jokin minussa kuitenkin varoittaa, että himmailla pitää. Treenipaikka meillä on edelleen, joten ainakin höntsäilemään Pyry päässee jatkossakin.