Latua vaan!

Alkukesän fysioterapiakäynnillä kiinnitettiin huomiota Pyryn oikeaan polveen. Ammattilaisen silmä huomasi siinä poikkeavaa uloskiertoa. Fysioterapeutti ei ollut asiasta erityisen huolissaan, mutta itseä asia jäi tietysti vaivaamaan.

Pari viikkoa tästä, muutamaa päivää ennen SM-kisoja, olimme osteopaatin pakeilla. Kerroin polvihavainnosta, mihin osteopaatti ei ottanut kantaa suuntaan tai toiseen. Hän hoiti Pyryn varmoin ottein. Huomasi vatsanpeitteissä kireyttä, hoiti sitä ja rangan ylimenokohtia. Toivotti tsemppiä kisoihin ja varasi meille ajan heinäkuulle.

Heinäkuun hoitokerralla, heti kun Pyry oli nostettu hoitopöydälle, osteopaatti totesi koiran olevan suora ja liikkeen kulkevan hyvin läpi rangasta. Totesi myös, että polvi on nyt oikea-asentoinen ja kuten hän oli arvellutkin, vika ei alunperinkään ollut ollut polvessa vaan rangassa.

- Latua vaan! sanoi osteopaatti, kun lähdimme.

Heinäkuun me lomailimme, muun muassa kaverien kanssa ja puutarhatöissä (Pyry toimii päällysmiehenä). Nyt treenataan taas ja ollaan aloittamassa uutta kisakauttakin kuun lopulla. Siitä se latu sitten taas lähtee.

Kesän paras viikonloppu

Syksyn piristykseksi pari kuvaa menneeltä kesältä. Samaan viikonloppuun mahtui Nitron ensimmäinen pidempi oma-aloitteinen uinti (vaati muuten aika monta kastautumista itseltäkin ennen kuin tämä tapahtui), Pyryn ensimmäinen tuplanolla agilityn 3. luokassa ja vierailu vanhojen tuttujen koiraystävien luona. Viimeisessä paikassa Pyry juoksi nurmikot rullalle ja pulahti sitten tyytyväisenä isäntäväen koristealtaaseen viilennykselle.

Kaksi pientä elefanttia marssi näin

Kesä kuluu leppoisissa tunnelmissa. Hoidellaan kissoja, kanoja ja poneja. Treenataankin aina välillä.

Juhlaviikonloppu

Se on sittenkin mahdollista! Teimme ensimmäisen virheettömän radan agilityn kolmosluokassa Liedossa eilen. Tai ei se mikään virheetön ollut, mutta virhepisteetön kuitenkin. Muikea fiilis! Tänään juhlittiin Pihkan kanssa Raumalla.

On se jännä

Kissat ovat äärimmäisen lumoavia eläimiä. Niitä pitää seurata tarkkaan (käpälän ulottumattomista, etteivät lyö nokkaan).

Kanalauman lakeija

Täydellinen lauma

Pihka ja Pyry ovat monella tapaa hyvin erilaiset koirat. Siksi ne varmaan sopivatkin niin hyvin yhteen.

Odotettu vieras

Pyrylle koitti onnenpäivät, kun se sai eilen Pihkan luokseen kyläilemään. Vielä Pyry ei ymmärrä, että saa pitää Pihkan luonaan tällä kertaa vähän pidempään, reilun viikon.

Kesälaitumella

Pihkan opissa metsästysjälkeä

Pihka kävi mökillä opettamassa Pyrylle MEJÄ:ä, ja hyvin opettikin! Teimme Pyrylle noin 300 metrin jäljen vanhalle hakkuualueelle, joka oli aika vaikea kulkuinen. Kahden kulmamakauksen jälkeen oli pienen ojan ylitys ennen kaatoa. Teimme jäljen edellisenä iltapäivänä ja se sai vanheta liki 18 tuntia ennen ajoa.

Pyry yllätti meidät kaikki olemalla niin pätevä jälkikoira kuin olla vain voi. Se keskittyi, eteni rauhallisesti ja maavainuisesti, ei kysellyt ihmisiltä apua. Minä olin niin ihmeissäni koiran itseluottamuksesta, etten saanut sanaa suustani. Ensimmäisen kulman ohi Pyry meinasi oikaista, mutta pienen jarrutuksen jälkeen eteni makuulle saakka. Toinen makaus ja kaato menivät nappiin.

Oli myös mielenkiintoista päästä seuraamaan Pihkan työskentelyä. Koirahan sai pari viikkoa sitten täydet pisteet MEJÄ:n voittajaluokasta. Nytkin se suoritti katkokulmat ja muut vähän tahattomastikin tekemämme kommervenkit tarkasti.

Harjoituksesta jäi kyllä niin hyvä mieli kaikille, että jäljelle pitää päästä pian uudelleen.

Toisten koirien rinnalla Pyry näyttää jätiltä

Toisten koirien rinnalla Pyry näyttää pikkuruiselta pennulta. :-D

Pihkan luona kylässä

Piipahdimme Pyryn kanssa Pihkan luona kylässä tänään. Taisi Pyryllä olla ollut ikävä, niin oli leikkisää kaveria että... Voi puhdin takana olla myös se, ettei olla pakkasten takia päästy treenaamaan kahteen viikkoon.

Kissaystävämme Piu

Synttärisankari ja Jedi

Pyryllä on tänään synttärit! Mittariin pyörähti iltapäivällä kolme kokonaista vuotta. Onnea myös sisaruksille!

Pyry juhli synttäreitään kaikenkarvaisten kavereidensa kanssa maalla. Pyry on tosin vähän pettynyt, koska poneja, kanoja ja kaneja sai tutkailla vain aidan takaa.

Juhannusyön taikaa

Juhannusyö alkoi hämärtyä. Aurinko laski horisontin taakse. Kuului vain paatin moottorin tasainen puhina, kun seilasimme pitkin rauhoittuvaa merta. Kokot syttyivät rannoille. Juhannusyön tunnelma oli käsinkosketeltava. Juuri tuolla taianomaisella hetkellä viereeni istahti elämäni mies oransseissa pelastusliiveissään.

Harmi vain, että Pihka taitaa tavoitella tuota samaa partasuuta :-D

Valentinot metsäretkellä

Mukavaa ystävänpäivää! Pyry ja Reko juhlivat Valentinon päivää yhdessä Carloksen ja Tepon kanssa. Uskomattoman hyvin poikaporukka tulee toimeen, vaikka näkeekin enää harvoin.

Aiemmin Pyry ja Carlos olivat parhaat ystävät, jotka leikkivät leikkimästä päästyäänkin keskenään. Liekö syynä aikuistuminen tai laumaan liittyneet pikkuveljet, mutta nyt "vanhat herrat" keskittyvät metsälenkeillä omiin touhuihinsa. Paini- ja hippaleikit ovat nyt porukan nuorison, Tepon ja Rekon, heiniä.

Kavereiden kanssa

Viikonloppujen parasta antia ovat ystävät ja pitkät lenkit koirien kanssa. Tänä viikonloppuna sain nauttia niistä yhdessä ja vielä kumpanakin päivänä.

Eilen tallusteltiin ja turinoitiin kymmenen koiran voimin Soukaisten metsissä ja tänään neljän koiran kanssa meren jäällä. Mahtavaa. Mutta miksi huomenna on taas maanantai?

Jalmari Luminietos alias Reko

Pikkuhirvi ja uimakausi

Uimakausi jatkuu! Eilinen kolmen tunnin sieniretki kruunautui uimahetkeen Pihkan kanssa. Oli Pyrykin mukana, ja pysyi jopa maisemissa, vaikkei kuvassa näykään :-)

Kotona Reko rauhoittui nukkumaan vasta, kun kaikki kahdeksan (!) sen turkissa vilistänyttä hirvikärpästä oli saatu kiinni. Ei ole helppoa, kun näyttää pikkuhirveltä.

Aika siirtyä eteenpäin

Viikottaiset pentutapaamiset ovat meidän kohdalta ohi. Olo on haikea. Pennut ovat niin ihania! Pakko se on kuitenkin myöntää, ettei Reko enää kuulu kaikkein pienimpien ryhmään.

Ja onneksi näemme ikätovereita jatkossakin eskarissa ja pentuagilityssa.

Tässä vielä kuva aivan ensimmäisestä pentutapaamisestamme. Ottaisin koska vain tuon seitsemänviikkoisen palluran takaisin! Se tuoksuikin niin ihanalle!