Pyry lomaili kesä-, heinä- ja elokuun virallisista agilitykisoista. Tai käytiinhän me SM-joukkueradalla, mutta muutoin kävimme vain treenikentällä ja sielläkin harvakseltaan. Mitään merkittävää syytä taukoon ei ollut. Koira on ollut kunnossa ja ohjaajallakin vielä motivaatiota riittää. Välillä on vain mukava tehdä muita juttuja.
Rauman piirinmestaruuskisoihin piti kuitenkin päästä, vaikka pitkä tauko ei hyvää lupaillutkaan. Liika innokkuus kostautui heti hyppyradan ensimmäisellä esteellä, jonka riman Pyry otti matkaansa, kun oli vain niin pirunmoinen kiire ohjaajan luo. Neljänneksi viimeisellä esteellä vauhti kostautui vielä pahemmin, kun Pyry kaarratti väärään putkeen. Mutta olisittepa nähneet sen ilmeen! Että oli onnellinen koira, kun pääsi taas tositoimiin.
Agirata kaatui keppien avokulmaan. Pyry aloitti pujottelun toisesta välistä ja korjauksen jälkeen hukkui rytmi. Keppien jälkeisiltä hypyiltä taidettiin kerätä useampikin hylly, kun ne eivät vain meinanneet kulkea oikeisiin suuntiin sitten millään. Onneksi loppurata meni kuitenkin taas mallikkaasti, ettei jäänyt huono mieli kenellekään.
Eilen kisattiin Harjavallassa kaupunkitaistelussa. Ja niin vain ÄSKK toi pojan kotiin toistamiseen! Pyryn meriittilistalle tätä ei tosin voida laskea. Pojan itsetunto oli niin korkealla, ettei se ohjaajaa radalla tarvinnutkaan. Sillä oli aivan oma ratapiirustus päässään, eikä siihen ollut muilla sanomista. Lisäksi se hyppäsi sekä oman että lainaohjaajan kanssa puomin alastulolta sellaisella kaarella, ettei olla ennen nähty. Huh, huh.
Että tästä se sitten taas lähtee. Paljon on työsarkaa, jos aikoo ensi kesänä olla SM-kisoissa tai saada sertejä. Mutta yrittänyttä ei laiteta, vai mitenkä se meni?
