Pyry on pihkassa!

Nyt tiedän, miltä näyttää lemmenkipeä borderterrieri! SURKEALTA - ainakin sisätiloissa. Aamulenkillä saadut hajut ilmeisesti herättivät Pyryn hormonit niin voimakkaiksi, että poika on kulkenut surkean näköisenä koko päivän, vikissyt ja ulissut ulko-oven edessä. Ja minä kun luulin, ettei naapurin tytön juoksu vaikuta Pyryyn millään tavalla. Olisi pitänyt koputtaa puuta! Kuinkahan monta päivää tämä jatkuu?

Lenkin jälkeen sydänsurut onneksi hieman hellittivät otettaan. Kävimme "tuulettumassa" Sorkan metsissä. Hauskaa, että saimme tännekin lunta!

Seuran agilitytreenit

Eilen pääsimme ensimmäistä kertaa mukaan uuteen agilityryhmäämme. Tunnin treeneissä ehdimme tehdä kaksi rataa.

Treenasimme ensimmäistä kertaa medikorkeuksilla. Ei näyttänyt haittaavan Pyryä millään tavalla. Ensimmäisellä radalla oli paljon takaakiertoja, jotka tuottivat mulle päänvaivaa, mutta onnistuivat harjoittelun jälkeen hienosti! Puomin kontaktin Pyry otti nippanappa, mutta otti kuitenkin (pitää käydä treenaamassa sitä omassa rauhassa). Renkaasta Pyry sujahti ensimmäisellä kerralla ali, mihin löytyi nopeasti selitys: rengas oli jäänyt laskematta medikorkeuteen. Kun rengas saatiin laskettua, Pyry hyppäsi sen aivan oikein. Mahtoikohan poika edes nähdä rengasta ensimmäisellä kerralla?!

Toisella radalla putki oli asetettu A-esteen alle niin, että teki vähän tiukkaa saada koira oikealle esteelle. A:n alastulokontaktille otin apuun kosketusalustan, koska edellisellä radalla jo puomin alastulolla oli hankalaa. Alustan kanssa homma toimikin hyvin. Ohjaaja kuitenkin sanoi, ettei alusta ole kovin toimiva tapa opettaa koiralle kontakteja. Jotain muuta on siis keksittävä. Samalla radalla oli myös pimeä putkikulma, jonka luulin olevan Pyrylle helppo, mutta vielä mitä! Pyry viipotti täysillä putken suupuolelle, mutta ponkaisikin sieltä putken YLI mun puolelle! Nooh, sitten tehtiin sama juttu vähän nöyremmällä asenteella ja hyvinhän se sitten meni :-)

On se vaikeaa, mutta niin hauskaa!

Koirakoulu

Eilen pääsimme pitkästä aikaa koirakouluun! Saimme Pyryn kanssa oppia tokon hyppyyn. Olen ahnehtinut vähän liikaa ja nyt saimmekin neuvoksi pilkkoa hyppyä entistä pienempiin osiin, ja ketjuttaa nämä osat sitten vasta joskus hamassa tulevaisuudessa tokoliikkeeksi... Ihan järkeenkäypää, mutta niiiiiiin hidasta. Viisas kysyy, että mihinkäs tässä on kiire?

Lisäksi tehtiin lyhyt citytreeni: kadun ylityksiä, koirien ja näiden omistajien kohtaamisia, löysällä hihnalla kulkemista... Pyry Metsäläinenkin muuntui taas ihan kivaksi kaupunkikoiraksi, kun tajusi, että tästähän saa herkkuja!

Turun Sanomissa (9.11.2008) oli mielenkiintoinen juttu koskien idolini Tuire Kaimion turkulaisopeille pitämää luentoa. Pohdinnan aiheena oli, missä määrin eläinkoulutuksen oppeja voisi siirtää luokkahuoneeseen. Tässä muutama lainaus minua suuresti ihastuttaneesta lehtijutusta:

• Sekä ihminen että eläin oppivat nopeammin, jos niillä on vapaus rohkeasti yrittää. Jos väärästä rangaistaan, motivaatio kokeilla heikkenee.
• Mielentilan tulee olla tyyni mutta aktiivinen, eli stressitaso on alhainen muttei nollassa. Oppimisympäristö - oli se sitten luokka tai laidun - on siis saatava rauhalliseksi.
• Vahvisteet vahvistavat tunnetilaa. Esimerkiksi jos luokka hälisee ja opettaja sattuu juuri silloin päästämään oppilaat välitunnille, hän tulee vahvistaneeksi levottomuutta.

Mitähän laitoksemme yliassistentti sanoisi, jos päätyisinkin tämän viikon esseessäni ruotimaan, miten eläinkoulutuksen opit tuotaisiin alakouluihin? :-) En taida uskaltaa kokeilla.

Avain käyttöön

No nyt on jo kahdesti päästy käyttämään tuota temppuradan avainta. Jipujee!

Keskiviikkona kävimme radalla ihan kahdestaan Pyryn kanssa. Yli kuukauden tauon jälkeen keskityimme hauskanpitoon. Lyhyitä pätkiä, rimat alhaalla ja paljon palkkaa. Ensiksi harjoittelimme irtoamista, mihin liitin oman sivuirtoamisen. Sitten pimeää putkikulmaa ja hypyillä kääntymistä (vekkausta ja sylikäännöstä). Keppien aloitustakin harjoittelimme luoksetulon avulla.

Tänään pääsimme pitkästä aikaa treenaamaan ryhmässä. Teimme kaksi hyppyrataa, joista Pyry oli aivan tohkeissaan: kaksi putkea peräkkäin sai borderin lähes irtoamaan nahoistaan! Itse olin, yllätys yllätys, myöhässä lähes jokaisesta tilanteesta :-) Pyry teki hommia kuitenkin täysillä, yritti parhaansa mukaan lukea epäselviä ohjeitani ja tarjosi vaikka mitä temppuja matkan varrella, mikä tietysti ihastutti yleisöä :-)

Temppuradan avain!

Salama ja uutuuttaan hohtava avain olivat häikäistä Pyryn, mutta pakkohan tästä oli kuva ottaa... Saimme nimittäin tänään oman avaimen agilityn talviharjoitteluhalliin! Omaehtoinen harjoittelu alkakoon!

Eilisen nimpparisankari juhli tänään maalla

Eilinen nimipäivä pääsi vähän kuin livahtamaan käpälistä: ei kakkua, ei lahjoja, ei kavereita... Ei ole borderterrierin elämä aina ruusuilla tanssimista, kun omistaja ei muista edes nimipäivää juhlistaa ;-)

Tänään sentään käytiin maalla, missä sai juosta vapaana mielin määrin.

Eilen vähän tokoiltiin. Pyry toi jo noutokapulaa kovaa vauhtia kohti, mutta toistaiseksi kapula tippui aina maahan paria metriä ennen kättäni. Pitoa pitäisi vahvistaa, mutta koiran mielentila tuntuu aina olevan liian touhukas siihen hommaan. Hyvä kuitenkin, ettei kertaakaan lähtenyt itsekseen hyppimään kapulan kanssa :-) Hyppyäkin kokeiltiin taas pitkästä aikaa. Otin mukaan kosketusalustan, ja senhän kanssa se sujui kuin rasvattu. Hyvä, hyvä!