Velipojan kotiluolassa

Päätettiin talviloman kunniaksi tutustua uusiin agilitykenttiin ja matkattiin Hyvinkäälle Janakkalan Koirakerhon kisoihin. Ensimmäisenä vastaan huiski tuttuakin tutumman näköinen karvakuono: Jami, Pyryn velipoika Riihimäeltä. Yhdennäköisyys on huima! Vieraammalle olisi varmaan mennyt yhdestä ja samasta koirasta.

Ensimmäisenä startattiin hypärille, jossa riitti haastetta. Alustaa oli varoiteltu liukkaaksi ja lähdinkin aika varovalla asenteella liikkeelle. Esteestä 15 Pyry meinasi mennä ohi, mutta onneksi ei tuomarin käsi noussut. Tuloksena toinen nollamme! Tuloksena 4. sija, etenemällä 4,24m/s.

Ensimmäinen agilityrata olikin sitten jotain ihan muuta. Edelleen mietin, miten tuo alku olisi kannattanut ohjata? Itse kokeilin ihmisnuolta kakkosen takana, mutta Pyry ei sitä lukenut ja juoksi selän takaa puomille. Hmm... Hyviä ideoita otetaan vastaan. Pieleen menivät myös pituus ja kontaktit, joilta Pyry suruttomasti juoksi läpi. Bongattiin siellä matkalla yksi ylimääräinen putkikin.

Toinen agilityrata meni paljon paremmin, vaikka Pyry oli selvästi väsynyt. Tassu alkoi painaa kepeillä, A oli hidas, okseri päästiin juuri ja juuri yli. Pussista Pyry sitten tulikin jo ohi. Ihmettelin tahmeutta ja päätin kokeilla, löytyykö vauhtia enää ollenkaan. Löytyihän se, onneksi! Kuusi viimeistä estettä tultiin taas kuin tuulispäät, mikä kostautui 18. esteellä, jonka Pyry hyppäsi väärästä suunnasta. Mutta ei se mitään! Hyvä, että iloinen ja vauhdikas koira löytyi loppuun, keskivaiheen tahmeudessa pelkäsin sen loukanneen itsensä.

On se hauskaa

Juhlaviikonloppu

Se on sittenkin mahdollista! Teimme ensimmäisen virheettömän radan agilityn kolmosluokassa Liedossa eilen. Tai ei se mikään virheetön ollut, mutta virhepisteetön kuitenkin. Muikea fiilis! Tänään juhlittiin Pihkan kanssa Raumalla.

Lihasten hankintaa ja huoltoa

Taas on se aika vuodesta, kun Pyry tekee vuoden pisimmät ja rankimmat lenkkinsä. Hiihtokausi! Hyvin poika jaksaa sinnitellä hiihtäjän peesissä.

Keskiviikkona käytiin fysioterapeutin pakeilla. Vasemmalla puolella, lannerangan kohdilla oli pientä jumiutumaa, mutta Pyry antoi hoitaa sitä hyvin ja tilanne korjaantui. On kyllä hienoa, ettei Pyryä pari vuotta sitten kiusanneet selkävaivat ole uusineet.