Ensimmäinen agilityserti

Pyry hoiti orvokit sekä omaan että mummun pihaan nappaamalla elämänsä ensimmäisen agilitysertin Lempäälän kisoista toukokuun viimeisenä viikonloppuna.

Pääsiäisen jälkeen kävimme vielä neljissä kisoissa kokeilemassa SM-tulosten kokoonsaantia. Pari nollaa saatiinkin, mutta tuplanolla jäi uupumaan. Yllättävän lähelle kuitenkin päästiin! Sertin saannin jälkeen nostin kädet pystyyn ja jätin Pyryn ilmoittamatta viimeisiin kisoihin, joista SM-tuloksia olisi voinut vielä kerätä. Tähän oli hyvä lopettaa tämän vuoden koitos.

Yksilökisaan ei siis Tikkakoskella ole asiaa, mutta joukkueen mainetta lähdetään puolustamaan kyllä. On siinäkin tekemistä.

Kännykkään tallentunut rantamönkijä

Eläimen hyvästä suojaväristä huolimatta tarkka katsoja pystyy näkemään tämän varman kevään merkin rantaheinikoissa. Eläin muistuttaa borderterrieriä, mutta omaa ilmeisesti kidukset ja räpylät, koska viihtyy niin hyvin vedessä, parhaimmillaan jopa veden alla. Eläin ei häiriinny ympäristön melusta, ei edes "PYRY! TUU JO!!" -huudoista.

Kaiken voi menettää hetkessä

Silti elämää ei voi elää peläten.

Kartturin katkeilevat ajatukset

Pääsiäinen piti sisällään agilitya sekä kisojen että treenin merkeissä. Ongelmaksi molemmissa koitui kartturin katkeilevat ajatukset. Pyry olisi pärjännyt molemmissa.

Lauantaina juostiin kolme starttia TSAU:n kisoissa Liedossa. Kaksi ensimmäistä oli Jämsän käsialaa ja mielestäni haastavat. Ylimääräisiä esteitä bongattiin matkan varrelta useampiakin. Parasta oli ensimmäisellä radalla ollut vaikea keppien avokulma, jonka Pyry hanskasi hienosti. Kolmantena ollut Saviojan rata sopi meille paremmin. Kolmanneksi viimeiselle esteelle tehtiin puhdasta rataa, sitten ohjaajan jalat jäätyivät ja Pyry pujahti putken väärään päähän. Mutta siitä huolimatta oli kiva saada yksi agilityakin muistuttava rata päivään.

Maanantaina olimme Elinan koulutuksessa. Sain palautetta viimeistelemättömistä ohjauksista. Harjoiteltiin vastakäännöstä, oikeaa rytmitystä A:lle, leieröintiä, putkijarrua ja päällejuoksun poimintaa. Kovin monta kertaa jokaista piti harjoitella ennen kuin kartturi sai kroppansa toimimaan oikein. Pyry sai kehuja kuuliaisuudestaan ja estehakuisuudestaan.

Mitä laitetaan?

Pyryn kantaravintolan kevään uutuus on jauhettu poro! Pyry arvostaa pohjoisen poikana tätä lisäystä kovasti. Poron lisäksi Pyrylle tarjoillaan lohta, kalkkunaa ja possua yhdessä kaura- ja ohrapuuron kanssa. Mausteiksi heitetään sattumanvaraisesti kananmunaa ja öljyä. Herkkuhetkiin varataan maksaa ja sydäntä. Missä viipyvät Michelin-tähdet?

Kohti kevättä

Kuvien ottamisesta ei ole kuin pari viikkoa, mutta kovin talviseltahan tuo maisema näyttää verrattuna tämänhetkiseen. Lumien lisäksi alkaa myös kisapeikko haihtua. Pari viikkoa sitten kisattiin ATT:lla ja tehtiin kolme varsin mallikasta rataa. Ensimmäiseltä ja viimeiseltä radalta saatiin nollat, keskimmäisellä radallakin vain yksi ohjausvirhe.

Samana viikonloppuna kisattiin myös seuran mätsäreissä. Me emme osaa sitä hommaa sitten yhtään, mutta niin vain Pyry jälleen hurmasi tuomarin tempuillaan ja sijoittui sinisten toiseksi.

Viikko sitten hikoiltiin Elinan agilitykoulutuksessa. Makee koira, sanoi Elina jälleen. Kehui myös, että vauhti pysyy nykyisin paremmin hallinnassa kuin ennen. Vaikeimmat kohdat olivat kepeillä ja ristiinhypyttämisessä. Kepit ovat hidastuneet, koska olemme liikaa treenanneet seinän lähellä olevia keppejä. Ristiinhypyttäminen on vaikeaa, koska olemme niin paljon treenanneet siivekkeen ympäri. Pyry luki poispäinkäännökseksi tilanteen, jossa yritin vedätyksestä heittää sitä esteen yli ristiin... Hmm... Lisää, monipuolisempaa treeniä. Ja ne kontaktit, ne ovat edelleen hitaat.

Velipojan kotiluolassa

Päätettiin talviloman kunniaksi tutustua uusiin agilitykenttiin ja matkattiin Hyvinkäälle Janakkalan Koirakerhon kisoihin. Ensimmäisenä vastaan huiski tuttuakin tutumman näköinen karvakuono: Jami, Pyryn velipoika Riihimäeltä. Yhdennäköisyys on huima! Vieraammalle olisi varmaan mennyt yhdestä ja samasta koirasta.

Ensimmäisenä startattiin hypärille, jossa riitti haastetta. Alustaa oli varoiteltu liukkaaksi ja lähdinkin aika varovalla asenteella liikkeelle. Esteestä 15 Pyry meinasi mennä ohi, mutta onneksi ei tuomarin käsi noussut. Tuloksena toinen nollamme! Tuloksena 4. sija, etenemällä 4,24m/s.

Ensimmäinen agilityrata olikin sitten jotain ihan muuta. Edelleen mietin, miten tuo alku olisi kannattanut ohjata? Itse kokeilin ihmisnuolta kakkosen takana, mutta Pyry ei sitä lukenut ja juoksi selän takaa puomille. Hmm... Hyviä ideoita otetaan vastaan. Pieleen menivät myös pituus ja kontaktit, joilta Pyry suruttomasti juoksi läpi. Bongattiin siellä matkalla yksi ylimääräinen putkikin.

Toinen agilityrata meni paljon paremmin, vaikka Pyry oli selvästi väsynyt. Tassu alkoi painaa kepeillä, A oli hidas, okseri päästiin juuri ja juuri yli. Pussista Pyry sitten tulikin jo ohi. Ihmettelin tahmeutta ja päätin kokeilla, löytyykö vauhtia enää ollenkaan. Löytyihän se, onneksi! Kuusi viimeistä estettä tultiin taas kuin tuulispäät, mikä kostautui 18. esteellä, jonka Pyry hyppäsi väärästä suunnasta. Mutta ei se mitään! Hyvä, että iloinen ja vauhdikas koira löytyi loppuun, keskivaiheen tahmeudessa pelkäsin sen loukanneen itsensä.