Meidän maailmassamme: Santeri

Tassut ilmaan! Nyt on esittelyssä lauman vanhin ja viisain, eli Santeri!

Seitsemän vuoden kokemuksella mäyräkoiranelämää se osaa jo vaikka mitä, kuten ohjailla kanssaeläjiä ja vallata paikkansa auringosta. Sellainen on siis Santeri. Koira, joka kertoo nelivedolla tai -jarrulla, mikä on sille kulloinkin oikea suunta.

Haukulla se yritti opettaa minulle, koska olisi sopiva aika lähteä ulos. Mutta minä pirulainen meninkin aina silloin maate. Nyt me ollaan jo lähes opittu toistemme tavoille. En sitten tiedä, kumpi antoi periksi enemmän...

Nitron juhannus

Lotta ei ollut lauman tytöistä ainoa, joka loisti juhannuksena. Myös Nitro teki lupaavaa työtä niin näyttelykehässä kuin konekarhulla.

Näyttelykehässä Nitro arvioitiin erinomaiseksi. Tyttö oli vieläpä junnuluokan neljästä nartusta paras, joten ei huono! Tuomari Putkosen mukaan:

Lähes ihannekokoinen (55cm). Mittasuhteiltaan oikea. Keskivahva. Hyvä kallo-osa. Hieman loiva otsapenger. Hyväasentoiset, hieman kookkaat korvat. Vaaleat silmät. Hyvä purenta. Ikäisekseen hyvä rintakehä. Olkavarret tulisi olla viistommat. Niukka polvikulmaus. Keskiharmaa väri. Hyvä karvanlaatu. Eturinta saa vielä täyttyä ja etuliikkeet vahvistua. Takaa liikkuu hyvin. Saa kauttaaltaan kiinteytyä.

Mutta vielä paremmin sujui näyttelyalueen lähelle tuodun konekarhun kanssa! Eihän tuota oikeaan karhuun voi verrata, muta elkeet olivat koneversion kanssa lupaavat.

JK: Pari viikkoa myöhemmin Nitro kävi uudelleen konekarhua tervehtimässä. Tässä tapahtumien kulku tuomarin sanoin: 

Koira seurasi jälkeä hyvin. Nähdessään karhun aloittaa ankaran käskyttämisen karhulle. Koira osoittaa mielestäni hyvää karhuverisyyttä. Koira kestää karhun hyökkäykset hyvin. Hyvä koira. 

Pisteiksi saatiin diplomiin oikeuttava tulos: 68p.

Meidän maailmassamme: Lotta

Keskikesän juhla sujui leppoisasti yöttömässä yössä Rovaniemellä. Kaksivuotias amerikankettukoira Lotta vastasi näyttelymenestyksestä. Sopusuhtaisuus, luusto, pään profiili, purenta, liikeradat, karva ja käpälät saivat kehuja. Sertihän siitä sitten napsahti.

Hetkemme huippu-urheilijoina

Pyry doping-testattiin!! Hetken tunsin olevani suorastaan huippu-urheilija tai ainakin sellaisen ohjaaja. Paikkana oli Kirkkonummen agilityn SM-kisat.

Edustimme kolmatta kertaa seuraamme SM-kisojen joukkuekilpailussa. Rata meni hämmästyttävän hyvin verraten siihen, ettei harjoitteluun saati kisaamiseen ole juuri panostettu. Virhepisteetön rata kuitenkin tehtiin, muutaman sekunnin ihanneajan alituksella. Videolta näkee, miten pompin maalissa - niin kivalta onnistuminen noin tärkeään paikkaan tuntui!

Sen jälkeen vierellämme sitten seisoikin Kennelliiton doping-testaaja. Hän vei meidät huoltorakennukseen täyttämään kaavakkeita ja lähimaastoon lenkille. Olipahan kokemus! Nytpä sitten vain odotellaan, mitä paikallinen vesi sisältää - testin tulos tulee kuulemma kuukauden sisällä.

Kuvat: Irene Vinha

Meidän maailmassamme: Salli

Pyrymaailma on ollut viime aikoina kovin hiljainen. Niin siinä käy, kun maailma ei enää olekaan pelkän Pyryn. Parempi nimi kai olisi Lotan, Nitron, Pyryn, Sallin, Santerin ja Suskin maailma (aakkosjärjestyksessä, muuta järjestystä niihin ei saisikaan).

Pyryn kunniaksi täytyy sanoa, että se tulee toimeen kaikkien lauman koirien kanssa. Se vain näyttää nauttivan, kun leikkikavereita ja lenkkiseuraa löytyy nyt entistä enemmän.

Yksi parhaimmista kavereista on Salli, 4-vuotias saksanmetsästysterrieri. Koira, jolle on annettu isolla kauhalla luonnetta eikä sitä pysty lusikoittain käyttämään. Se tekee kaiken täysillä niin hyvässä kuin pahassa. Vietikäs otus, joka on aiheuttanut ihastusta myös agilitykentällä käydessään. Päätoimi säilyy silti luolissa.

Kevään keikkuessa

Koirarintamalla on eletty perusarkea. Mitäs tuosta sen enempää kirjoittelemaan. Josko kevään myötä saisi aihetta blogimerkintöihinkin.

"Sulavat" ompeleet

Pyryn leikkaushaavojen "sulavat" (hah!!) tikit märkivät yksitellen ulos arvesta ja arven ympäriltä. Leikkaushaava on ollut jo viikkoja terve pinnalta. Nyt odotellaan, että myös sisäkerrokset paranisivat.