Treenien aateliherkkuihin kuuluu possun sydän, nam! Pyry ei siis pelkästään murskaa, vaan myös syö, sydämiä - kirjaimellisesti.
Myös minä sain eilisten treenien jälkeen herkutella. Voitimme nimittäin kisan siitä, kuka pääsee radalla pisimmälle ilman virheitä. Voittajalle koutsi lupasi suklaapatukan. Ja kuinka pitkälle pääsimme? Seitsemännelle esteelle :-D Mutta sehän riitti: Suklaapatukka oli meidän!
Loppuviikon omatoimitreeni oli purrut. Muuria ei nimittäin edes hipaistu tällä kertaa, jaakotus onnistui ja myös hankalassa paikassa olleet kepit luonnistivat. Läksyä tuli rytmityksestä.
4 kommenttia:
Kypsennätkö kyseisen herkun? Pihkalle tuo maistuisi ihan raakanakin. Tosin meillä peuran ja hirven sydämet menevät parempiin suihin... ja Pihka on saanut vain kennelrehun sydänjauhelihaa.
Hienoa, että treenit meni hyvin :)
Sori luin huonosti :( Tekstissähän mainittiin, että kyseessä on treeniherkku. Raakana voisi olla vähän hankalaa käsitellä ja suttaavaa.
Ei voinu mittään, olitte parempia tällä erää! Mulla oli vähän omat jutut mielessä, ku pitkästä aikaa pääsin reenaan... Emäntä on kertonu, että teiän menua on niin mukava seurailla. Taiatte olla ryhmän priimuksia, ku hoijatte noi kotitehtävätki aina niin huolella. :)
Jep, raakanahan tuo menisi kotioloissa hienosti, mutta treeneissä suosimme kypsää. On itse asiassa kyllä ollut raakaa jauhelihaa treeniliivin taskussa, kun vasta viime hetkillä olen muistanut koko herkkuasian :-)
Seitsemällä esteellä ei paljon priimustella, mutta hauskaa se joka tapauksessa on. Katotaan päästäänkö huomenna, vai paukkuuko pakkanen edelleen liian kovana.
Lähetä kommentti