Me teimme Pyryn kanssa virheettömän radan ajalla -5,02. Pientä onnenkantamoistakin oli mukana. Okseri kolisi niin, että kuvittelin sen hajonneen. Maalissa sitten olikin yllätys, kun kuulin, että rimat pysyivät paikoillaan.
Edeltävän viikon alkupuoli meni Pyryn punakoita tassuja hoidellessa ja toivoessa, että kisaamaan todella päästään. Keskiviikkona tassut jo kestivät, ja osallistuimme seuran epiksiin. Itse kisapäivä oli niin superjännittävä, ettei siitä osaa edes kertoa. Jännitin niin, että meinasin muun muassa nukahtaa (!?) kisapaikalla. Radan jälkeen fiilikset olivat pilvissä. Oli mahtavaa seurata muiden koirakoiden menoa ja jännittää sijoitustamme finaalikierroksella. Josko ensi vuonna pääsisimme myös yksilökisaan?
Kuvista kiitos Evelle.
2 kommenttia:
Aivan huikeeta!! Onnittelut Maija & Pyry!
Kyllä pääsette, jos minussa yhtään ennustajan vikaa on!! :) (vastaus viimeiseen lauseeseen kirjoituksessasi). Onnittelut vielä tätä kautta, onkohan videota suorituksestanne luvassa? Harmittaa kun en nähnyt sitä!
Lähetä kommentti