sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kisakokemusta keräämässä

Kolmen vuoden uramme viralliset kisapäivät pystyy laskemaan, jos ei nyt ihan sormissa, niin ainakin sormissa ja varpaissa. Nimittäin: Vuonna 2009 kävimme viisissä virallisissa kisoissa, vuonna 2010 neljissä ja viime vuonna starttasimme kuusissa virallisissa kisoissa.

Tavoitteenamme agilityn saralla oli nousu 3. luokkaan, mikä toteutui viime toukokuussa. Uutta tavoitetta ei ole syntynyt. Yritämmekö kerätä valioitumiseen tarvittavia sertejä? SM-kisoihin vaadittavia tuloksia? Totuus on, että tällä harjoittelu- ja kisapanostuksella kumpikaan tavoite ei ole realistinen. Harrastaminen on kuitenkin kivaa. Viikottaiset harjoitukset ja satunnaiset kisapäivät ovat huippuhetkiä jo itsessään.

Näillä mietteillä lähdimme eilen ATT:n kisoihin avaamaan neljättä kisavuottamme. Kaikki kolme Viitaniemen rataa päättyivät hylkäykseen, mutta kisoista jäi silti ihan hyvä mieli. Eihän se kauheasti mieltä nostata, että on kisojen huonoin. Omaan osaamistasoon nähden teimme kuitenkin ihan kelpo työtä.

Ensimmäinen agilityrata sujui hienosti. Alun hankala keppikulma selvitettiin hienosti, samoin valssi keppien päähän, välistävetokin onnistui. Ennen puomia olleelle hypylle piti tehdä poispäinkäännös, mutta olin myöhässä ja Pyry lukitsi hypyn sijaan renkaan. Muutoin rata oli virheetön. Kontaktit olivat hitaat, mutta varmat.

Toisen agilityradan onnistumisia: ansa-A:n ohitus, ehjänä pysynyt muuri, melko nopeat ja tarkat kontaktit (A, keinu ja puomi). Virheet syntyivät "helpoissa" kohdissa. Hypyllä, joka piti hypätä suoraan, Pyry hakikin itsensä taakse ja hyppäsi sen väärästä suunnasta. Lisäksi oltaisiin saatu kielto keinun jälkeen olleelta hypyltä, jossa tein ennakoivan valssin ja Pyry kääntyi pois esteeltä. Ilmeisesti ohjaava käsi tipahti liian aikaisin, ja Pyry tarkkana poikana huomasi sen.

Viimeisenä ollut hyppyratakin sujui pääosin hienosti. Kuudennella esteellä ajoitus ei osunut kohdilleen ja Pyry hyppäsi sen väärästä suunnasta. Toinen virhe tuli, kun Pyry ampaisi radan loppupuolella yhden hypyn niin pitkäksi ettei taittunutkaan enää pituudelle vaan ohitti sen.

Tulostavoitteiden asettaminen on tässä kohdassa turhaa. Ehkäpä meidän agilitytavoitteenamme on nauttia lajista, ja vähitellen pyrkiä kohti ehjempiä ratasuorituksia.

3 kommenttia:

Lena kirjoitti...

Ihanaa, kun Pyry saa harrastaa! Ja sie! "Saat sen, mistä luovut", hyvä kirja ja hyvä lauseke teille. Ja meille. Veren maku suussa on ilo pois, mie tykkään tästä!

Rei kirjoitti...

Samalla tavallahan mekin tuota ajopuolta Pihkan kanssa harrastamme. Pääasia on, että koiralla ja ohjaajilla on kivaa!

Mejässä taas voidaan puhua jo varovasti verenmausta... :)

Maija kirjoitti...

Verta vain MEJÄ:n jälkeen, ei suuhun ollenkaan. Missään lajissa :-)