Agilityvuosi ei olisi voinut alkaa hauskemmin. Loppiaisviikonloppu koiraporukassa laivalla, hotellissa Maarianhaminassa ja kisoissa Eckerössä oli hieno kokemus! Vastaavalle reissulle on ehdottomasti päästävä toistekin.
Pyry oli juuri niin vaivaton matkaseuralainen kuin odotinkin. Vielä kun saimme hytti- ja huonekavereiksi ihanat nartut: Justiinan, Pamelan ja Tuulin, ei Pyry voinut toivoa matkaltaan enempää. Toisin kuin Houdini-koirat Raumalta muutama vuosi sitten, nämä koirat eivät saaneet edes hytin ovea itsekseen auki. Onneksi!
Itse agilitykisat olivat myös mukava kokemus. Kisapaikkana oli tilava, valoisa ja lämmin jalkapallohalli, aikataulut täsmäsivät ja radat olivat kivoja. Etukäteen monet varoittelivat saariston tammikuisesta säästä, mutta sekin näytti meille vain parhaat puolensa.
Kisasimme Pyryn kanssa lauantaina kolme rataa ja sunnuntaina yhden. Lauantain saldoksi tuli kolme hylättyä tulosta, sunnuntaina selvisimme viidellä virhepisteellä. Suurta menestystä ei siis tullut, mutta mitäpä tuosta. Pääosa radoista sujui kuitenkin minusta hyvin. Lauantain kaksi ensimmäistä rataa olivat ihan oikeaa agilitya. Ensimmäisellä radalla ainoa virhe oli, etten ehtinyt ohjata Pyryä takaakiertoon ja Pyry hyppäsi hypyn väärästä suunnasta. Toisella radalla Pyry jätti keppien viimeisen välin pujottelematta ja ehti putkeen ennen korjaustani.
Lauantain viimeinen rata oli kisauramme vaarallisin. Yrittäessäni korjata aiempaa unohdustani vaihtaa ohjaavaa kättä, tein t o d e l l a tyhmän ratkaisun ja yritin sokkaria putkelle, johon sitä ei ehtinyt tehdä. Pyry ehti putkesta eteeni ja sain hieman pehmennettyä törmäystämme. Törmäys siitä siis tuli. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, joskus siis myös koiran ruumis. Oireilua ei kuitenkaan ole ollut reissussa eikä kotona.
Sunnuntain radalla Pyry tiputti ensimmäisen hypyn riman, muutoin rata oli virheetön. Siihen rataan oli hyvä päättää ensimmäinen merimatkan taakse kantautunut kisamatkamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti