Pyryn kastrointi

Kastraatiosta on jo melkein toivuttu. Kolmen viikon jälkeen mustelmat ja turvotus ovat poissa. Joku hurja ommel roikkuu vielä toisessa haavassa muistuttamassa tapahtuneesta. Tikkien pitäisi pudota/sulaa itsestään, mutta tämä saattaa kestää kuulemma kuusikin viikkoa. Ihan pöllöä. Mahanalus näyttää vielä aika rujolta arpineen ja tyhjinä roikkuvine kivespuisseineen. Mutta kaipa se siitä siloutuu.

Päädyin Pyryn kastraation siitä syystä, että yhteiselo narttujen kanssa olisi helpompaa. Pentusuunnitelmiahan ei koskaan ollutkaan ylimääräisen selkänikaman vuoksi. Nyt sitten jännityksellä seuraan, muuttuuko Pyry jollakin tapaa.

Nämä ovat toivelistalla:

• Kiinnostus juoksunarttuja kohtaan saisi lakata kokonaan. Auttaisi niin arjessa kuin agilitykisoissakin, joihin pian saa osallistua myös juoksuiset nartut.
• Uroskoirien tuijottelutaipumus saisi kadota.
• Harvakseltaan esiintyvä räyhäämistarve saisi sekin painua sinne, missä pippuri kasvaa.

Näitä ei toivota:

• Lihominen.
• Sen vähänkin pippurin, jota Pyryssä on lähinnä agilityradalla, katoaminen.
• Karvan laadun muuttuminen.

Vaikutukset eivät varmaankaan ole nopeita. Raporttia voitte siis odottaa ehkä noin vuoden päästä. Peukut ylhäällä noiden ekojen palluroiden suhteen!