Ihmisen parhaat ystävät

Ihminen tarvitsee vähintään yhden ystävän, joka ymmärtää myös hänen lausumattomat sanansa. Minulla onnekkaalla on niitä kolme kotonani!

Taitava ketunajaja

Lotta osallistui elämänsä ensimmäiseen ketunajokokeeseen helmikuun alussa. Tulokseksi tuli KEAJ1! Eipä tainnut liehuhäntä tietää, että häntä ihan arvosteltiinkin. Sille se oli yksi metsäpäivä muiden joukossa. On se kyllä mainio koira.

Välipäivien onnenhetkiä

Vuoden viimeisinä päivinä kävimme ensimmäistä kertaa Tampereen uudessa, prameassa agilityhallissa kisaamassa. Hyppyrata kulki virhepisteittä! Tulee ikävä näitä hetkiä Pyryn kanssa.

Joulupuuhia

Pieni rakas laumani: Pyry, Lotta ja Santeri. Nyt, kun muu lauma on muuttanut luotamme pois, arvostaa näitä kavereita entistä enemmän.

Joululahja

Pyryn joulu alkoi agilitytreeneillä, joissa se sai kerrankin juosta niin kauan lelujensa kanssa kuin se halusi ja treenien päätteeksi se sai joululahjansa ylleen. Back on track -loimi on ollut toiveissa jo pitkään, ja Pyry, jos kuka, on tänä vuonna ollut niin kiltti, että se sen ansaitsi. Kivaa joulua!

Joulupuuhissa

Pyry aloitti joulusiivouksen. Enää ei kuulemma ole turhia leluja nurkissa pyörimässä!

Kävipä kerran...

että Pyry lähti metsästäjän kanssa sorsametsälle. Muutoin oli mennyt mallikkaasti, mutta puruote oli ollut hippasen liian kova (sorsaa nostettaessa veneeseen oli koira tullut mukana :-D ).

Eläkelaji: MEJÄ

Nyt, kun agilityn harrastus ei enää voi olla kovin tavoitteellista, on syytä alkaa miettiä uusia lajeja. MEJÄ voisi olla minun ja Pyryn ensi kesän koelajimme! Menneenä kesänä kävimme kerran verijäljellä, kiitokset tästä Reijalle ja Tapiolle.

Kuva: T. Uusitalo

Tuomarin roolissa ollut Reija kirjoitti treenistämme näin:
"Pyry lähti itsenäisesti jäljen alkuun. Haisteli nopeasti alkumakauksen ja ilman tarkempaa ohjausta koira aloitti jäljityksen. Pyryn tyyli oli herrasmiesmäisen rauhallinen. Jälki kuljettiin todella tarkkaan, välillä lyhyin suunnantarkistuksin. Pääsääntöisesti jäljestys oli maavainuista. Kulmamakaukselle tuli suoraan ja pysähtyi nopeasti. Pari tarkistuslenkkiä kulmalla ennen kuin oikea suunta löytyi. Toinen osuus myös tarkasti. Kaadolle tuli suoraan ja jäi haistelemaan sorkkaa ja piilotettua pakastusrasiaa."

Loppukesän kisasaldoa

Pyryn viimeiseksi aiottu ulkokausi piti sisällään muutamat mukavat ulkokisat. Raumalla heinäkuun lopulla järjestettävät agipitsit piti vielä kertaalleen kokea: kisataanhan ne kentällä, jossa aloitimme agilityn treenaamisen. Teimme kaksi rataa, joihin molempiin valitettavasti mahtui kohta, jossa Pyry päätti täyttää vatuloimiseeni kuluneen hetken omavalinteisella esteellä. Ja niinkuin minä jo yritän säästellä sitä ja se vain tekee vielä ylimääräisiäkin esteitä :-D

Kuva: Topi Mäkinen

Elokuussa kisattiin seuramme omissa kisoissa kaksi agilityrataa. Tykkään kovasti Sari Mikkilän radoista, eivätkä ne tälläkään kertaa pettäneet. Luonnikkaita ratoja, joihin kuitenkin mahtuu ohjausvariaatioita. Ei niin salaisena toiveena ollut valioituminen oli mielessäni tuonakin päivänä. Päätin jo rataantutustumisessa jättää kontaktien käskytyksen ja jättää ne Pyry-herran haltuun - tässä kohtaa kaikki osaavammat puistelevat päätään. Voin kertoa, että oikeassa olette! Ekalla radalla kontaktivirhe sekä puomilta että A:lta! Toisellakin radalla kuvittelin puomilta tulleen virheen, olin jo heittämässä hanskoja tiskiin, mutta onneksi seurakaveri huusi katsomosta tsemppaushuudon. Niin tehtiin rata loppuun, maltillisella A:n kontaktilla ja niin edelleen, kuvittelinhan alla olevan jo viisi virhepistettä. Yllätys olikin melkoinen, kun se olikin nollarata. Aika ei tosin sitten enää riittänyt palkinnoille. Sijoitus oli 5./19. Nopeutta tuona päivänä oli 4,42m/s.

Kuva: Titti Silveri

Syyskuussa kisattiin Tampereella ja Forssassa. Molemmissa sössittiin agilityradat, mutta hyppyradoilta saatiin nollat. Tampereella hyppyradan sijoitus oli 7./24, ja Forssassa 2./12. Lähelle päästiin viimeisen ulkokautemme tavoitetta, valioitumista. Pyry on kuitenkin ollut minulle maailman paras ensimmäinen agilitykoira - tittelien puuttumisesta huolimatta.

Tällä hetkellä agilityuramme jatko on hyvin epävarma. Pyry loukkasi lokakuun alussa itseään niin, ettei hetkeen pystynyt hyppäämään autoon tai sohvalle. Nyt fysioterapiakäynnin ja omien venyttely- ja hierontahetkien jälkeen se alkaa taas olla kunnossa, mutta jokin minussa kuitenkin varoittaa, että himmailla pitää. Treenipaikka meillä on edelleen, joten ainakin höntsäilemään Pyry päässee jatkossakin.

Agilitykärpästä levittämässä

Kuva: Leena/4H

Mainiona seuramiehenä, ketteränä temppujen tekijänä ja herkeämättömänä namien pyydystäjänä tunnettu Pyry on luomassa uutta uraa koira- ja agilitytietouden levittäjänä. Meillä on ollut ilo pistäytyä 4H-kerhossa ja kunnan lastenleirillä kertomassa puuhasteluistamme ja neuvomassa lapsia koirien kohtaamisessa ja kouluttamisessa. Tee-se-itse -agilityradat on ensin suoritettu ihmispareissa ja sen jälkeen Pyryn kanssa - ja kyllä Pyry vielä on ollut ihmisjalkoja vikkelämpi, vaikka jo vanhenemaan päin onkin.


Minä olen ollut apukouluttajana seuran agilityn alkeiskurssilla, ja tykännyt myös siitä. Kova into olisi kuitenkin päästä myös itse taas tositoimiin: kouluttaman uutta kisakoiraa! Pitäkääpä peukkuja, että seuraaja löytyy ja Pyry pääsee ansaitsemilleen eläkepäiville!

Sankari itse, 8 vuotta

Ensin mummu ja pappa toivat mukanaan ison nahkaluun.

Sitten kävimme Santerin kanssa metsäretkellä.

Illemmalla tuli lisää vieraita ja söimme kakkua. Sellainen oli 8-vuotissyntymäpäiväni. Terveisin: Pyry

Onnenhippusia

Tauolta tositoimiin. Tulos 0/37,32.  Kuva: Titti Silveri

Välillä tuntuu, että päivät täyttyvät PKN:n laulunsanoista: "Aina mun pitää..." ja niin edelleen. On pakko tehdä sitä, tätä ja tuota. Rästilista roikkuu mielessä, mutta siihen ei pysty tarttumaan. Elämästä puuttuu ilo ja kipinä.

Sitten tulee päivä, kun pääsee agilitykisoihin pääosin talkoilemaan, mutta välissä myös yhdelle radalle Pyryn kanssa. Ja yhtäkkiä pilvet onkin poissa.

Graduapulaiset vol 2

Kasvatustieteen graduni valmistui viimein. Ensimmäinen yritys tästä nähtiin jo vuonna 2009, jolloin jalkojani lämmitti borderipatteristo.

Toinen puoli patteristosta eli mukanani tämän toisenkin yrityksen, joka tällä kertaa onneksi tuotti myös tulosta. Sohvannurkassa, lähimpänä työpöytääni, oli kannustusjoukkoja välillä ihan ruuhkaksi asti.

Kasvispullat, mikä loistava keksintö

Nyt loppui kurkkujen, salaattien ja pinaattien silppuaminen - ainakin kiireisimpinä päivinä. Kasvispullat tuovat raakaruokinnan portaan verran lähemmäksi valmisruokien helppoutta.

Ei herkille

Vakuutusyhtiö ilmoitti lopettavansa koirin tapaturmavakuutukset. Pyry päätti nuukana miehenä ottaa eduistaan kaiken ilon irti ja teloi itsensä vielä kerran vakuutuksensa piikkiin - huoh.

Teemuselännemäisesti pojalta puuttuu nyt sitten etuhampaitakin kahden poskihampaan lisäksi. Kyseessä oli ensimmäinen agilityhallilla tapahtunut tapaturma, joka vaati Pyryllä eläinlääkärihoitoa. Uran jälkeen Pyry tietenkin laitatuttaa hammaskalustonsa kuntoon. Toistaiseksi pitää irvistellä harvahampaisena.

Hymyilevä Lotta

Sydäntalvi on Lotan aikaa. Liehuhäntä mennä viipottaa kuusikin tuntia umpimetsässä ilveksen jäljillä. Reissujen päätteeksi se kapuaa sohvalle ja ei aikaakaan kun tasainen kuorsaus täyttää huoneen.

Joulupukin pussilla

Kisavuosi päätökseen

Agility on siitä kiva harrastus, että sitä voi harrastaa vuoden ympäri. Talvellekin löytyy treenitiloja ja kisamahdollisuuksia. Me kuitenkin puhalsimme eilen kisavuoden päättyneeksi. Treenaus toki jatkuu ja eilisten tulosten perusteella syystäkin.

Vantaalla kisattiin eilen borderterrierien rotumestaruudesta. Harmittavan huonosti meni muillakin kuin meillä! Medien mestaruus vietiin noin 25:lla virhepisteellä. Mutta olihan se kuitenkin paljon parempi tulos kuin meidän hylätty-hylätty...

Ensimmäisellä radalla ohjaukseni jäi askelta vajaaksi ja Pyry tulkitsi hypyn väärinpäin. Toisella radalla niisto-persjättö epäonnistui ja Pyry haki jonkin aivan käsittämättömän hypyn selkäni takaa. Hyppäri ei enää ollut rotumestaruuksissa mukana, mutta sen parempaa tulosta ei saatu siltäkään. Uhkarohkeilin ja tein vastakäännöksen pituudelle - Pyry hyppäsi kulmakeppien välistä sivulle huomaamattani.

Mutta oli niissä radoissa paljon hyvääkin. Ensimmäisellä radalla yksi tiukka persjättö-pakkovalssi -kuvio toimi (moni hyllytti siinä), Pyry haki hienosti umpikulman kepeiltä, kesti persjätön kepeille ja vieläpä putkijarrukin toimi. Hypärillä vippasu muurille ja poispäinkäännös kepeille toimivat! Enpä muista kisoissa ennen kokeilleeni, mutta nyt rohkenin ja se kannatti.

Toivon mukaan terveyttä piisaa ja kisauramme jatkuu vielä ainakin ensi vuoden. Yksi harras toivekin meillä on vielä toteutumatta: valioituminen. Siinä onkin Pyryn 8-vuotiskaudelle tekemistä :-)

Ensilumi

Kaksi aikuista urosta ystävystyy

Olenkos koskaan kertonut, että olen kova tyttö murehtimaan: Menneitä ja tulevia, omaa elämää ja vähän toistenkin. Monet itkut on itketty ihan vain varmuuden vuoksi, jos kuitenkin käy huonosti.

Yksi, jota kovasti murehdin isännän tavattuani, oli se, että hän omisti Pyryä vuoden vanhemman urosmäykyn. Eihän siitä nyt koskaan voisi tulla mitään, että kaksi oman laumansa kukkona kasvanutta urosta muuttaisi yhteen!!

Niin vain elämä joskus yllättää. Joskus se ei läimäytä edes sille ensimmäiselle poskelle.