Parempiin suihin

Mustikkasato näyttää lupaavalta. Ensimmäiset marjat ovat jo kypsiä. Mieli tekisi piirakkaa, mutta mustikat katoavat jo puskista parempiin suihin. Kuka keksi hankkia toisen samanlaisen marjarohmun? Ei meille ihmisille jää enää mitään!

Pikkuveljet ovat vaarallisia

Pyry on liikkunut viime päivinä vähän jäykästi. Pelkäsin jo pojan loukanneen itsensä agilityssa, kunnes eilen illalla Pyryn tuppauduttua taas syliini rapsutettavaksi tajusin katsoa sen selkää vähän tarkemmin.

Selkä on jo pitkään ollut täynnä erään tietyn pikkupedon hampaanjälkiä. En ole ollut niistä kovin huolissani, mutta nyt yksi yli neljä senttiä pitkä haava on tulehtunut. Ihmekös, kun vähän aristaa.

Laittaisi pikkuveljensä kuriin.

Riemupetteri

Jos Rekoa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se sana olisi iloinen.





Kikatuksen voi melkein kuulla.

Lisää muistia heti

Piti sitten matkustaa ihan Tampereelle saakka unohtelemaan agiratoja. Pyryn ja minun virallinen agilityura sai siis eilen mahtavan alun: unohdin MOLEMMAT radat!! Alkaa vissiin kovalevy täyttyä univelasta. Eilenkin olin herännyt aamuviideltä ja painanut pää kolmantena jalkana koko päivän - ihmekös jos ei pää enää illalla toiminut. Seliseli :-D

Kokemuksena kisailta oli kuitenkin aivan mahtava. Jännitin ihan kauheasti, kun tulimme kisapaikalle, mutta kuin taikaiskusta jännitys katosi, kun otin Pyryn autosta. Ensimmäisenä oli vuorossa virallinen mittaus. Tulos yllätti pienuudellaan: 35,8 senttiä - mediluokkalaisia pienimmästä päästä.

Agilityrata sujui mukavasti. Pari tiukkaa paikkaa selvitettiin kunnialla, mutta sitten katkes ajatus. Ihmettelin vain, miksi tuomari seisoi yhtäkkiä tiellämme. No ehkä siksi, että suoritimme väärää rataa! Nollatulos tuli kuitenkin omasuunnittelemaltani radalta, hih. Tässä vaiheessa mua vielä nauratti.

Toinen kisa oli vauhdikas hyppyrata. Virhe tuli jo neljännellä esteellä, kun Pyry ei osannut takaaleikkauksellani hakea itseään oikealle esteelle, vaan kiisi ulkokautta siitä ohi ja sujahti seuraavana olleeseen putkeen. Hylätty saatiin siis jo tässä vaiheessa rataa. Jatkettiin rataa kuitenkin kunnialla seuraavat kymmenkunta estettä, kunnes unohdin taas radan! Ohjasin tyylikkäästi Pyryn hyppäämään yhden esteen väärältä puolelta, ja sitten vain ihmettelin, kun loput esteet eivät enää osuneet kohdilleen. Annoin niiden mennä miten meni (en muista, tultiinko ohi yhdestä vai kahdesta), kun ajattelin, että "meidät on kuitenkin jo hylätty". Tästä asenteesta olin itselleni tosi vihainen jäähdytellessäni Pyryä. Inhoan ihmisiä, jotka harrastavat agilitya tai mitä tahansa lajia tulosten takia ja sitten menen itse ja heitän hanskat tiskiin kesken radan "koska meidät on jo hylätty"! Argh!

Onneksi seurakaverit pitivät Rauman lippua korkealla, pääsin minäkin kotimatkalla juhlahampurilaiselle!

P.S. Rekon rokotukset ovat nyt kunnossa. Viimeiseksi jätetty rabiesrokote annettiin tänään. Päivän paino oli 5,6 kiloa.

Synttäri- ja agilityjuhlaa

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Pyry ja kaikki sisarukset, paljon onnea vaan! Kaksi vuotta sitten, kello 16.47 sain Lenalta tekstiviestin: "Toinen uros." Tehokas viesti, muutti koko elämäni.

Tänään juhlittiin. Ensin kotona mahalaukkupuuroa...



... ja paketteja!


Rekokin sai oman paketin. Täyttäähän poika huomenna neljä kuukautta!






Ja jottei juhla olisi loppunut liian lyhyeen, päätti Pyry juhlia vielä myös illan epävirallisissa agilitykisoissa. Ohjaaja tosin unohti mölliradalla näyttää tietä, mistä syystä kielto ja neljäs sija. Ykkösradalla oli ohjaajakin mukana ja Pyry sai loistaa. Me voitimme! Virheetön rata ja aikaakin jäi yli 15 sekuntia! Mahtavat synttärit!

Möllitokoilemassa

Hormonihirmu (lue: Pyry) alkaa vähitellen toipua tyttöystävänsä juoksuista. Jos viime viikon kaltaisia ajanjaksoja olisi yhtään useammin, menettäisi poika kulkusensa alta aikayksikön. Nyt ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan: kaipuusta kertovat serenadit ovat vaienneet ja ulko-ovikin pysyy taas vahtimatta paikallaan.

Aivosolujen toimintakyky joutui tänään tulikasteeseen. Osallistuimme nimittäin ensimmäistä kertaa tokokisoihin, epävirallisiin sellaisiin, mutta kuitenkin.

Ja kyllähän siellä päässä taas jotain liikkuu: saimme I-tulokseen oikeuttavat 180 pistettä! Tuomari oli kyllä vähän höveli, eikä sakottanut väljistä perusasennoista tai hyppy-liikkeen ennenaikaisesta istumisesta mitään. Paikkamakuu meni hassutteluksi, kun viereinen koira lähti hiippailemaan. Pyry nousi istumaan, meni maahan, nousi seisomaan ja meni takaisin maahan - kahdessa minuutissa ehtii vaikka mitä!

Leirielämää

Leiriterveiset! Ei meiltä ainakaan lämpöä puuttunut. Helteestä huolimatta jaksoimme tehdä pari verijälkeä, harjoitella flyballia ja nimeksi myös agilitya. Loppuaika lilluttiin vedessä :-)

Reko sai parhaan kaverin Kukasta (mustaterrieripentu) ja Pyrykään ei menettänyt kaikkia kavereitaan, vaikka aluksi kukkoilikin, argh!

Kuvista ja leiristä kiitos Pipelle.