Agilityn täytyy olla kivaa, kun siitä jaksaa innostua reilun 38 asteen kuumeessakin! Syysflunssa iski, mutta päätin silti mennä Elinan koulutukseen eilen. Kunto ei sallinut juoksemista, eikä pienemmätkään ohjauskuviot oikein onnistuneet, kun sekä jalat että kädet tärisivät, mutta silti kannatti mennä! Nyt ehdimme jutella Pyryn ja mun haasteista, opetella yhden uuden leikin A:n kontaktin nopeuttamiseksi, piirrellä ohjauskuvioita hiekkaan ja muuta sellaista, johon normaalitreenissä ei olisi ollut aikaa.
Kyllä me puolet harjoitusradastakin suoritettiin pienissä pätkissä. Niistoissa Elina muistutti näyttämään kädellä selvästi esteen yli koiralle, että nyt käännytään. Ja sitten opin uuden ohjaustavan: pyörityksen! Elina ei meinannut uskoa, kun sanoin, etten ole koskaan sitä tehnyt. On kuulemma yksi vanhimmista ohjauskuvioista. Pyry oppi sen kolmella harjoituksella, mulla menee ehkä vielä noin kolmekymmentä kertaa. Täytyy muistaa pitää kädet lähellä vartaloa, niiata ja pyöriä ihan paikallaan.
A:n ja muidenkin kontaktien nopettamiseksi Elina opetti meille Susan Garrettilta oppimansa leikin, jossa koiraa vedätetään lelun kanssa yhtä sivua ylös ja alas. Alastullessa koira saa aina kehuja. Kun koira tulee aivan täysillä alas saakka, se saa lelun itselleen. Tällä leikillä pyritään rikkomaan vanha kaava kontaktien suorittamisesta.
Nyt tekisi heti mieli mennä treenaamaan lisää, mutta ehkä mä ensin odottelen kuumeen laskemista. Pyry saa sillä välin treenailla omia keppileikkejään.
