Nopeutta hakemassa

Agilityhuippujen nopeita suorituksia nähtyäni päätin, että nyt pitää saada lisää vauhtia meidänkin menoon. Treeneissä ollaankin nyt vedetty niin lujaa kuin on päästy. Kontakteistakin olen päästänyt Pyryä välillä läpi, mikä on tietty riskialtista. Jotakin kontaktien nopeuttamiseksi on kuitenkin tehtävä, eikä toimivaa keinoa ole yrityksistä huolimatta löytynyt.

Viime viikon epiksissä oli tavoitteena olla nopea. Ajattelin, että satsaan pelkkään nopeuteen, enkä välitä virheistä. Kontaktit ilman pysäytystä läpi, sokkareita kehiin ja vauhtia kinttuihin. Ja kuinka tässä hurjastelussa sitten kävikään: Pyry teki virheettömän radan! Aika oli reilut 11 sekuntia alle ihanneajan ja kisan paras. Kumpa uskaltaisi virallisissakin kisoissa ohjata yhtä rohkeasti!

Pihkan opissa metsästysjälkeä

Pihka kävi mökillä opettamassa Pyrylle MEJÄ:ä, ja hyvin opettikin! Teimme Pyrylle noin 300 metrin jäljen vanhalle hakkuualueelle, joka oli aika vaikea kulkuinen. Kahden kulmamakauksen jälkeen oli pienen ojan ylitys ennen kaatoa. Teimme jäljen edellisenä iltapäivänä ja se sai vanheta liki 18 tuntia ennen ajoa.

Pyry yllätti meidät kaikki olemalla niin pätevä jälkikoira kuin olla vain voi. Se keskittyi, eteni rauhallisesti ja maavainuisesti, ei kysellyt ihmisiltä apua. Minä olin niin ihmeissäni koiran itseluottamuksesta, etten saanut sanaa suustani. Ensimmäisen kulman ohi Pyry meinasi oikaista, mutta pienen jarrutuksen jälkeen eteni makuulle saakka. Toinen makaus ja kaato menivät nappiin.

Oli myös mielenkiintoista päästä seuraamaan Pihkan työskentelyä. Koirahan sai pari viikkoa sitten täydet pisteet MEJÄ:n voittajaluokasta. Nytkin se suoritti katkokulmat ja muut vähän tahattomastikin tekemämme kommervenkit tarkasti.

Harjoituksesta jäi kyllä niin hyvä mieli kaikille, että jäljelle pitää päästä pian uudelleen.

Neljä vuotta sitten
























Neljä vuotta sitten Lotta sai kuusi ihanaa pentua. Yksi niistä vahtii nykyisin pihaani.

Pihavahti saa synttärilahjaksi kuuden viikon loman emäntänsä kanssa. Huomenna startataan mökille.

Nastolan kävijät

Nastolasta nolla

Ensimmäiset agilityn SM-kisamme sujuivat mallikkaasti. Kokematon joukkueemme kipusi kuudennelle sijalle yhteensä 49:stä medi-joukkueesta. Ei pöllömpää! Varsinkin, kun meistä kolme on noussut kolmosiin vasta toukokuussa. Kiitokset joukkuekavereille!

Me teimme Pyryn kanssa virheettömän radan ajalla -5,02. Pientä onnenkantamoistakin oli mukana. Okseri kolisi niin, että kuvittelin sen hajonneen. Maalissa sitten olikin yllätys, kun kuulin, että rimat pysyivät paikoillaan.

Edeltävän viikon alkupuoli meni Pyryn punakoita tassuja hoidellessa ja toivoessa, että kisaamaan todella päästään. Keskiviikkona tassut jo kestivät, ja osallistuimme seuran epiksiin. Itse kisapäivä oli niin superjännittävä, ettei siitä osaa edes kertoa. Jännitin niin, että meinasin muun muassa nukahtaa (!?) kisapaikalla. Radan jälkeen fiilikset olivat pilvissä. Oli mahtavaa seurata muiden koirakoiden menoa ja jännittää sijoitustamme finaalikierroksella. Josko ensi vuonna pääsisimme myös yksilökisaan?

Kuvista kiitos Evelle.

Huh hellettä!

Hyvänmielentreenit

Elina vetäisi meille sunnuntaina viimeiset hyvänmielentreenit ennen suuria kisoja. Radalla oli 30 estettä. Ensimmäiset kymmenen estettä menivät nappiin heti ensimmäisellä yrittämällä, samoin kymmenen viimeistä. Ne keskimmäiset kymmenen sitten tuottivatkin sopivasti päänvaivaa, mutta onnistuivat harjoittelun jälkeen. Ei ollut treenien nimi siis väärä.

A meni surkeasti. Se oli niin hidas, että etanakin olisi mennyt Pyrystä ohi. Elina käski irrottaa koiraa taas heti, kun yksikin tassu osuu maahan. Kepeille mentiin avokulmasta ja se kohta oli ohjauksellisesti radan vaikein. En meinannut millään ehtiä auttamaan Pyryä ja itsenäisesti se tunki aina toiseen väliin. Pari kertaa saatiin se onneksi onnistumaan, mutta ei missään nimessä onnistuisi vielä kisaradalla.

Putken pimeä kulma ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa, eivät myöskään takaakierrot tai välistävedot. Parannettavaa oli niistossa, jossa huomaamattani otin askeleen taakse ja olin seuraavasta kuviosta tietysti sitten sen askeleen jäljessä. Valssien ajoituksia jankattiin myös: Valssin ensimmäinen askel näyttää koiralle edellisen esteen ponnistuspaikan ja valssi pitää olla valmiina jo ennen kuin koira ponnistaa edelliselle hypylle. Helpommin sanottu kuin tehty.