Meidän maailmassamme: Lotta

Keskikesän juhla sujui leppoisasti yöttömässä yössä Rovaniemellä. Kaksivuotias amerikankettukoira Lotta vastasi näyttelymenestyksestä. Sopusuhtaisuus, luusto, pään profiili, purenta, liikeradat, karva ja käpälät saivat kehuja. Sertihän siitä sitten napsahti.

Hetkemme huippu-urheilijoina

Pyry doping-testattiin!! Hetken tunsin olevani suorastaan huippu-urheilija tai ainakin sellaisen ohjaaja. Paikkana oli Kirkkonummen agilityn SM-kisat.

Edustimme kolmatta kertaa seuraamme SM-kisojen joukkuekilpailussa. Rata meni hämmästyttävän hyvin verraten siihen, ettei harjoitteluun saati kisaamiseen ole juuri panostettu. Virhepisteetön rata kuitenkin tehtiin, muutaman sekunnin ihanneajan alituksella. Videolta näkee, miten pompin maalissa - niin kivalta onnistuminen noin tärkeään paikkaan tuntui!

Sen jälkeen vierellämme sitten seisoikin Kennelliiton doping-testaaja. Hän vei meidät huoltorakennukseen täyttämään kaavakkeita ja lähimaastoon lenkille. Olipahan kokemus! Nytpä sitten vain odotellaan, mitä paikallinen vesi sisältää - testin tulos tulee kuulemma kuukauden sisällä.

Kuvat: Irene Vinha

Meidän maailmassamme: Salli

Pyrymaailma on ollut viime aikoina kovin hiljainen. Niin siinä käy, kun maailma ei enää olekaan pelkän Pyryn. Parempi nimi kai olisi Lotan, Nitron, Pyryn, Sallin, Santerin ja Suskin maailma (aakkosjärjestyksessä, muuta järjestystä niihin ei saisikaan).

Pyryn kunniaksi täytyy sanoa, että se tulee toimeen kaikkien lauman koirien kanssa. Se vain näyttää nauttivan, kun leikkikavereita ja lenkkiseuraa löytyy nyt entistä enemmän.

Yksi parhaimmista kavereista on Salli, 4-vuotias saksanmetsästysterrieri. Koira, jolle on annettu isolla kauhalla luonnetta eikä sitä pysty lusikoittain käyttämään. Se tekee kaiken täysillä niin hyvässä kuin pahassa. Vietikäs otus, joka on aiheuttanut ihastusta myös agilitykentällä käydessään. Päätoimi säilyy silti luolissa.

Kevään keikkuessa

Koirarintamalla on eletty perusarkea. Mitäs tuosta sen enempää kirjoittelemaan. Josko kevään myötä saisi aihetta blogimerkintöihinkin.

"Sulavat" ompeleet

Pyryn leikkaushaavojen "sulavat" (hah!!) tikit märkivät yksitellen ulos arvesta ja arven ympäriltä. Leikkaushaava on ollut jo viikkoja terve pinnalta. Nyt odotellaan, että myös sisäkerrokset paranisivat.

Yllätys

Häh?! Miten tässä nyt näin kävi? Kuka sanoi, ettei vanha koira opi uusia temppuja?

Pyry päätti eilen pyydystää supikoiran: Etsi pesän, ilmoitti sen minulle, minä ilmoitin metsästäjälle ja lopputulos on kuvassa. En minä sitä ihan yksin raaskinut luolaan pistää. Salli, saksanmetsästysterrieri, oli tukena ja turvana.

Pyryn kastrointi

Kastraatiosta on jo melkein toivuttu. Kolmen viikon jälkeen mustelmat ja turvotus ovat poissa. Joku hurja ommel roikkuu vielä toisessa haavassa muistuttamassa tapahtuneesta. Tikkien pitäisi pudota/sulaa itsestään, mutta tämä saattaa kestää kuulemma kuusikin viikkoa. Ihan pöllöä. Mahanalus näyttää vielä aika rujolta arpineen ja tyhjinä roikkuvine kivespuisseineen. Mutta kaipa se siitä siloutuu.

Päädyin Pyryn kastraation siitä syystä, että yhteiselo narttujen kanssa olisi helpompaa. Pentusuunnitelmiahan ei koskaan ollutkaan ylimääräisen selkänikaman vuoksi. Nyt sitten jännityksellä seuraan, muuttuuko Pyry jollakin tapaa.

Nämä ovat toivelistalla:

• Kiinnostus juoksunarttuja kohtaan saisi lakata kokonaan. Auttaisi niin arjessa kuin agilitykisoissakin, joihin pian saa osallistua myös juoksuiset nartut.
• Uroskoirien tuijottelutaipumus saisi kadota.
• Harvakseltaan esiintyvä räyhäämistarve saisi sekin painua sinne, missä pippuri kasvaa.

Näitä ei toivota:

• Lihominen.
• Sen vähänkin pippurin, jota Pyryssä on lähinnä agilityradalla, katoaminen.
• Karvan laadun muuttuminen.

Vaikutukset eivät varmaankaan ole nopeita. Raporttia voitte siis odottaa ehkä noin vuoden päästä. Peukut ylhäällä noiden ekojen palluroiden suhteen!