Koirakoulu

Eilen pääsimme pitkästä aikaa koirakouluun! Saimme Pyryn kanssa oppia tokon hyppyyn. Olen ahnehtinut vähän liikaa ja nyt saimmekin neuvoksi pilkkoa hyppyä entistä pienempiin osiin, ja ketjuttaa nämä osat sitten vasta joskus hamassa tulevaisuudessa tokoliikkeeksi... Ihan järkeenkäypää, mutta niiiiiiin hidasta. Viisas kysyy, että mihinkäs tässä on kiire?

Lisäksi tehtiin lyhyt citytreeni: kadun ylityksiä, koirien ja näiden omistajien kohtaamisia, löysällä hihnalla kulkemista... Pyry Metsäläinenkin muuntui taas ihan kivaksi kaupunkikoiraksi, kun tajusi, että tästähän saa herkkuja!

Turun Sanomissa (9.11.2008) oli mielenkiintoinen juttu koskien idolini Tuire Kaimion turkulaisopeille pitämää luentoa. Pohdinnan aiheena oli, missä määrin eläinkoulutuksen oppeja voisi siirtää luokkahuoneeseen. Tässä muutama lainaus minua suuresti ihastuttaneesta lehtijutusta:

• Sekä ihminen että eläin oppivat nopeammin, jos niillä on vapaus rohkeasti yrittää. Jos väärästä rangaistaan, motivaatio kokeilla heikkenee.
• Mielentilan tulee olla tyyni mutta aktiivinen, eli stressitaso on alhainen muttei nollassa. Oppimisympäristö - oli se sitten luokka tai laidun - on siis saatava rauhalliseksi.
• Vahvisteet vahvistavat tunnetilaa. Esimerkiksi jos luokka hälisee ja opettaja sattuu juuri silloin päästämään oppilaat välitunnille, hän tulee vahvistaneeksi levottomuutta.

Mitähän laitoksemme yliassistentti sanoisi, jos päätyisinkin tämän viikon esseessäni ruotimaan, miten eläinkoulutuksen opit tuotaisiin alakouluihin? :-) En taida uskaltaa kokeilla.