Jos ohjauskuvion nimikin on jo persjättö, perseelleenhän se sitten menee. Vuoden ensimmäiset agilityharkat olivat kurjimmat ikinä.
Aiheena oli siis sokkoleikkaus eli blind cross eli persjättö, kuten kuvio on nerokkaasti nimetty. Aihe oli meille erityisen vaikea, koska olen a. hidas ja b. kömpelö. Hommasta ei tullut yhtään mitään! Oppimista ei ainakaan helpottanut se, että kuviota ei harjoiteltu vähitellen vaikeuttamalla lyhyellä radanpätkällä, vaan edessämme oli suoraan rata, joka vilisi persjättöjä. Mikä oli tulos: miljoona väärää suoritusta jokaisessa persjättökohdassa, vahingossa yksi onnistuminen ja sitten jo mentiinkin eteenpäin. Kumpikohan, oikea vai väärä suoritustapa, jäi sekä koiralle että ohjaajalle paremmin mieleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti