Möllitokoilemassa

Hormonihirmu (lue: Pyry) alkaa vähitellen toipua tyttöystävänsä juoksuista. Jos viime viikon kaltaisia ajanjaksoja olisi yhtään useammin, menettäisi poika kulkusensa alta aikayksikön. Nyt ollaan kuitenkin menossa parempaan suuntaan: kaipuusta kertovat serenadit ovat vaienneet ja ulko-ovikin pysyy taas vahtimatta paikallaan.

Aivosolujen toimintakyky joutui tänään tulikasteeseen. Osallistuimme nimittäin ensimmäistä kertaa tokokisoihin, epävirallisiin sellaisiin, mutta kuitenkin.

Ja kyllähän siellä päässä taas jotain liikkuu: saimme I-tulokseen oikeuttavat 180 pistettä! Tuomari oli kyllä vähän höveli, eikä sakottanut väljistä perusasennoista tai hyppy-liikkeen ennenaikaisesta istumisesta mitään. Paikkamakuu meni hassutteluksi, kun viereinen koira lähti hiippailemaan. Pyry nousi istumaan, meni maahan, nousi seisomaan ja meni takaisin maahan - kahdessa minuutissa ehtii vaikka mitä!

Leirielämää

Leiriterveiset! Ei meiltä ainakaan lämpöä puuttunut. Helteestä huolimatta jaksoimme tehdä pari verijälkeä, harjoitella flyballia ja nimeksi myös agilitya. Loppuaika lilluttiin vedessä :-)

Reko sai parhaan kaverin Kukasta (mustaterrieripentu) ja Pyrykään ei menettänyt kaikkia kavereitaan, vaikka aluksi kukkoilikin, argh!

Kuvista ja leiristä kiitos Pipelle.

Viisikiloinen harvahammas

Reko seuraa tarkasti Pyryn painokäyriä. Nyt 16-viikkoisena painoa on tämän verran. Paino tuli tarkastettua päivän rokotusannoksen yhteydessä. Käymme eläinlääkärillä vielä parin viikon kuluttua otattamassa rabiesrokotuksen erikseen. Ihan vain varmuuden välttämiseksi en halunnut, että sitä annetaan samaan syssyyn.

Tänään oli tärkeä päivä myös hammasrivistön kannalta. Verinen saappaanvarsi sen paljasti: yläetuhammas puuttuu! Alaleukaa odotetaan nyt kasvavaksi. Viimeisen viikon aikana nimittäin yläleuka on kasvanut niin, että alakulmahampaat painavat tällä hetkellä ikeniä, mutta eiköhän se siitä!

Juhannustunnelmia

Auringonpaisteen kunniaksi käytiin poikien kanssa kruunaamassa juhannus Säkylässä, Harjunreitillä. Pikkuisempi lättäpylly väsähti niin, että ilman herättelyä näkisi varmaan vieläkin makkarantuoksuisia unia taukolaavulla. On se juhliminen rankkaa puuhaa :-)

Työ ennen huvia

Kesätyö selvästikin haittaa harrastusta! Mutta ei onneksi koiraharrastusta vaan blogiharrastusta. Koirien kanssa mennään tuttuun tapaan tukka putkella joka päivä :-)

Arkipäivämme alkaa puolen tunnin aamulenkillä kello 05.30. Päivän pojat kukkuvat/nukkuvat kahdestaan kotona. Kello 15 sukelletaan noin tunniksi läheisiin metsäpusikoihin nuuhkimaan ja istuksimaan kivillä. Iltaisin pyrin tekemään molempien kanssa jotakin ihan kahdestaan.

Pyryn kanssa ollaan viime aikoina keskitytty agilityyn ja lenkkeilyyn. Rekon kanssa tehdään jotakin tosi kivaa pari kertaa illassa, eli lähinnä leikitään ja yritetään siinä sivussa oppiakin jotain. Agilitykentällä olen käynyt Rekon kanssa nyt yhteensä neljä kertaa. Putki saa olla jo mutkalla, ja silti sinne on kiva sukeltaa. Eteenlähetystä ollaan harjoiteltu, samoin sylikäännöstä. Maassa olevaa keinulautaa juostaan edestakaisin, ja palkan saa tietysti 2on/2off:sta :-)

Toko-liikkeistä ollaan harjoiteltu istumista, maahanmenoa, perusasentoa ja katsekontaktia. Naksuttimen ääneen on jo ehdollistuttu ja kosketusalustaharjoitukset ovat alkaneet. Hihnassakin Reko kulkee mielestäni todella hyvin ikäänsä nähden, ainakin paremmin kuin Pyry pentuaikoinaan :-D

Jäljestämistäkin ollaan jo kokeiltu. Olen muutaman kerran käynyt piilottamassa Rekolle tyhjässä maitopurkissa kanankaulan metsään. Ja sen etsiminen vasta on ollut hauskaa! Nenänkäyttöä harjoitellaan myös sisällä, kun piilottelen vinkuleluja eri huoneisiin. Reko haluaa löytää ne kaikki ja kuljettaa pesäänsä!

Toinen sija ja iso vaihde

Toistettiin viime viikon tulokset eilen Laitilan epävirallisissa agilitykisoissa. Elikkäs tultiin toisiksi mölliradalla ja hyllytettiin 1-luokan rata :-) Hyvä perinne!

Uusi ympäristö, vaikeat radat ja koutsien silmäparit katsomossa eivät tehneet hommaa helpoksi, mutta niin me vain taiteiltiin möllirata puhtaasti ajalla -23,52. Koutsien kommentit käski laittaa lisää pötköä pesään ja luottamaan koiraan. Ykkösluokan radalla iso vaihde lähtikin sitten päälle - Pyryllä. Minä jäin toisen esteen jälkeen katsomaan, kun koira suoritti ihan onnessaan esteitä miten parhaaksi katsoi. Hauskaa näytti pojalla olevan. En sitten viittinyt kiukutella minäkään :-)

Nobelin palkinto jääkin saamatta

Nobelin rauhanpalkinnosta on ehkä sittenkin kieltäydyttävä. Kävimme poikien kanssa tänään Mynämäellä moikkaamassa kettua, eikä touhu enää ollutkaan niin rauhanomaista.

Pyry pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa haukkumaan häkissä ollutta kettua, ja tiesi heti, mitä piti tehdä. Se veti matalana kiinni häkkiin ja alkoi tykittää! Kyllä siellä se kipinä siis on.

Reko kävi myös häkillä fiilistelemässä. Haukkuakin irtosi jonkin verran. Kävin poikien kanssa kertaalleen vielä yhdessä häkillä ja homma toimi myös siinä hyvin. Pyry tykitti häkin läheltä ja Reko komppasi taustalla.

Tähän olisikin sitten pitänyt lopettaa. Harmittaa ihan vietävästi, että vein Pyryn vielä putkelle. Vaikka ketun edessä oli pelkkä verkko, ei Pyry ymmärtänyt haukkua sille. Homma meni taas istuskeluksi ja ohjaajien pusutteluksi. Pari kertaa saatiin se haistamaan kettua ja pari yksittäistä haukkuakin irtosi, mutta ei muuta. Ei kipinä vielä kantanut.

Kesän varjopuoli

Koiranomistajan parhaat kesäystävät. Arvaatte varmaan, mitä löysin Pyryn kulmakarvoista tässä yksi päivä. Jep, oikein arvattu!

Miniatyyrimuurin hurmaa

Mahtava meno! Sijoituttiin seuran epävirallisten agilitykisojen mölliluokassa toisiksi! Ihminen on pienestä onnellinen.




Parasta illassa oli se, kun Pyry:

• keskittyi hommaan 100-prosenttisesti
• teki radalla kaiken mitä muistin pyytää
• rauhoittui kentän laidalla
• pisti maate toisen rataantutustumiseni aikana, jonka odotti sidottuna toimistorakennukseen - JUHUU!

Ikävintä illassa oli se, kun minä:

• ohjasin huonosti yhdelle esteelle mölliradalla: Pyry ohitti esteen tarkasti juuri siitä, mistä näytin :-)
• jäädyin ykkösluokan radalla esteellä nro 14, ja unohdin radan!! Sanomattakin on selvää, että siihen saakka rata oli täydellinen, eikä edessä olisi enää ollut kuin loppusuora...

Ollaan me muutaman kerran treenattukin viimeisen päivityksen jälkeen. Yhdellä treenikerralla keskityimme tekemään pitkää (n. 25 esteen) rataa. Kestävyyttä, kestävyyttä! Sitä pitäisi saada roppakaupalla lisää ohjaajalle. Toisella kerralla keskityimme vastakkaisen käden käyttöön ohjauksessa ja näytimme taitomme aikaisemmin treenatuissa keppikuvioissa. Kolmansissa treeneissä teimme aikaisemmin parjaamaani persjättöä - tällä kertaa vähän paremmalla menestyksellä. Ehkäpä me vielä joskus opitaan :-)