Aika siirtyä eteenpäin

Viikottaiset pentutapaamiset ovat meidän kohdalta ohi. Olo on haikea. Pennut ovat niin ihania! Pakko se on kuitenkin myöntää, ettei Reko enää kuulu kaikkein pienimpien ryhmään.

Ja onneksi näemme ikätovereita jatkossakin eskarissa ja pentuagilityssa.

Tässä vielä kuva aivan ensimmäisestä pentutapaamisestamme. Ottaisin koska vain tuon seitsemänviikkoisen palluran takaisin! Se tuoksuikin niin ihanalle!

KP1, VSP Reko!

"Maskuliininen urospentu, jolla oikeat mittasuhteet. Hyvä pää, purenta ja ilme. Hyvä kaula. Normaalisti kehittynyt runko, jossa hieman pitkä lanneosa. Hyvä karva. Miellyttävä käytös. Liikkuu hyvin." Stockmari Harto, Köyliön pentunäyttely 30.8.2009.

Jyrä ja jyränkuljettaja mestarin opissa

Joo, onhan siitä leiristä jo viikko, mutta eihän maailmanmestarin opissa oleminen nyt niin harvinaista ole, että siitä heti pitäisi kirjoittaa ;-D Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan!

Viime viikonloppu kului siis seuran järjestämällä agilityleirillä Vehmaalla. Lauantaina Pyry ja minä pääsimme Jari Suomalaisen oppiin, sunnuntaina koulutuksestamme vastasi ihanan positiivinen Anne-Mari. Kaikenkaikkiaan leiri oli ihana päätös kesälle. Meillä oli niin kivaa! Kiitokset vielä leirin järjestelyistä Terhille, huoneseurasta Tarulle ja kuvista Sannalle!

Mutta mitä jäi mieleen noin koulutuksellisesti? Lauantain treeniradat olivat meille selvästi liian vaikeat. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut viisaampaa olla jo lauantaina mukana helpommissa treeneissä. Tottakai Jari helpotti miettimiään kuvioita meille sopiviksi, mutta silti tajusin vähän turhan selvästi, ettei meidän taidoilla vielä kuuluttu niille radoille. Kummallakin radalla oli ehkä noin 20 kohtaa, joista olisi jokaisesta erikseenkin saanut meille koko päivän treenin. En mä edes muista, mitä kaikkea niissä oli. Pirusti sai joka tapauksessa juosta!

Pyry oli oma yritteliäs itsensä, ja sai Jarilta lisänimen Jyrä. Onko se sitten positiivinen vai negatiivinen ilmaisu, sitä voi kukin miettiä omassa mielessään...

Muita mieleenjääneitä kommentteja:

• Huomioi ratamöykkäys. (Juokse vaan siis suosiolla putken suulle ohjaamaan. Möykkäävä koira ei voi kuulla ääntäsi saatika liikkeitäsi putkeen, eikä siitä syystä osaa kääntyä putkelta tiukasti, vaikka se olisi tarpeen.)


• Alta pois! (Esimerkiksi takaakierto-twistissä on ohjaajan jalkojen piru vie liikuttava, muuten olet armottomasti myöhässä seuraavalla esteellä.)


• Kontaktit varmoiksi. (Joo, joo. Kerro jotain uutta ;-D)

Sunnuntain treenit olivat meille paljon paremmat, vaikka lihakset olivat kipeät molemmilla. Hioimme muun muassa lyhyitä, kääntäviä hyppyjä. Meillä kun nuo kaarrokset tuppaavat vähän venymään... Harjoituksissa huomasi, että Pyry hämmentyi mun ollessa ihan lähellä estettä ohjaamassa. Voimat eivät meinanneet enää viimeisellä radalla mitenkään riittää lyhyiden hyppyjen hyppäämiseen, mutta onneksi oppi meni kuitenkin perille. Meidän pitää treenata asiaa paremmilla lihaksilla.

Loppukilpailussa ohjaajat vaihtoivat koiria. Minä sain ohjattavakseni Uffe-koikkerin ja Pyry pääsi kisaan Liisan kanssa. Minä ja Uffe tipuimme kisasta heti ensimmäisellä kierroksella, mutta Pyry ja Liisa taituroivat itsensä aina finaaliradalle saakka! Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun joku toinen ohjasi Pyryä agilityradalla. Pelkäsin jo Pyryn mamoilevan, mutta vielä mitä! Pyry oli Liisan kanssa aivan oma innokas itsensä, hyvä hyvä.

Parhaat kaverit

Pyryn ja Carloksen ystävyys säilyy, vaikka välimatka onkin nykyisin pitkä. Kummasti ne vain muistavat toisensa, ja pitävät edelleen yhtä.


Pikkuveljet, Teppo ja Reko, täydentävät leikkiä. Ihanaa, kun kävitte.

Sano muikku!

Murehdin ihan turhaan Rekon alaleuan kasvua. Nyt näyttäisi nimittäin pahasti siltä, että pojan hammasrivistöstä olisi tulossa moitteeton. Eikä siihen tarvittu minkäänlaista nitkuttelua.

Kolme viikkoa vanhat kulmahampaat ovat jo löytäneet oman paikkansa. Vielä muutama viikko ja pikkupojan hammaskalusto on yhtä komea kuin Pyryllä. Yläkuvassa on siis Pyryn, alakuvassa Rekon, kakkokirveet.

Pyry sai hiiren

Huh hellettä! Hyvä päivä startata kolme rataa Lempäälän agilitykisoissa, huh-huh... Tavoitteena oli muistaa radat. Onnistui! Muutoin kyllä sähellettiin ja paljon :-)

Ensimmäiseltä ja viimeiseltä radalta hyllyt. Ei oikein pysynyt koira hanskassa... Molemmissa Pyry ehti suorittaa siis vähän liikaakin esteitä. Keskimmäiseltä radalta saimme jopa tuloksen. Kymmenen virhepistettä, aika reilut 13 sekuntia alle ihanneajan, toinen sija. Pyry pääsi valitsemaan itselleen hiiren! Jes!

Reko on tällä viikolla treenannut agilityssa takaakiertoja ja aloittanut myös kontaktiharjoitukset. Pyrykin on ollut mukana takaakiertoharjoituksissamme, ja ilmeisesti homma oli jäänyt vähän päälle. Tyyppi nimittäin meni ja kiersi tuomarin (!), kun yritin saada sitä kiertämään tuomarin vieressä olleen esteen takapuolelle. Noh, näitä sattuu. Pitää vissiin ottaa Pyry mukaan myös Rekon alkeis-alkeis-kontaktitreeneihin, ei nimittäin näytä muistavan niistä mitään kisatilanteessa.

Kerhon luolatreeneissä

Osallistuimme ensimmäistä kertaa BT-kerhon toimintaan menemälle luolatreeneihin Nakkilaan. Oikein mukava maku jäi tapahtumasta: ihmiset olivat mukavia ja luonnikkaita, koirat mainioita ja makkaragrilli sopivan kuuma ja täysinäinen :-)

Ensin kävimme poikien kanssa katsomassa ulkona häkissä ollutta kettua. Reko haukkui, hyppeli ja ruopi noin puolentoista metrin päässä häkistä suurella innokkuudellaan. Oli sitä mainio seurata.

Pyry haistoi ketun jo autojen takaa ja veti itsensä naru piukalla ihan häkkiin kiinni ja haukkui siinä. Muutoin häkissä hyvinkin rauhallisena kyhjöttänyt kettukin huomasi, että nyt häntä yritetään tosissaan hätyyttää ja sylkäisi päin Pyryä - aiheuttaen kahta kauheamman möykän häkin toisella puolella.

Putkelle pääsyä saimme odottaa aika pitkään, joten paras into ehti pojilta jo laantua. Mutta ei se mitään. Oli kiva seurata muiden koirien suorituksia ja tutustua uusiin BT-ihmisiin. Pyry oli putkella parempi kuin ennen: se ei vaipunut avuttomuuden tilaan kuin ihan hetkeksi. Sitten se alkoi toimia: lähti haistelemaan putkea ulko- ja sisäpuolelta, ja kävi välillä jopa pellillä haukahtelemassa. On hauska nähdä että se kehittyy.

Rekolle ilta oli raskas, hyvä ettei nukahtanut jo ennen putkelle pääsyä. Siellä se kuitenkin hiipparoi ja haisteli, kovin mukavaa näytti herralla (sielläkin) olevan. Häntä vain viuhui, kun se luikerteli ahdingon läpi ja kulki pienen pätkän putkea. Ketun olemassaoloa keskipesässä se ei oikein vielä tajunnut, mutta väliäkös sillä vielä.

Missä Reko luuraa?

Pakastin sai jälleen täytettä: kahdeksan kiloa broilerin siipiä, viisi kiloa raakaa lohta ja viisi kiloa puuro-jauhelihaseosta, mausteeksi vielä puoli litraa pellavaöljyä. Eiköhän näillä eväillä taas pötkitä ja pitkälle.

Pyry tiesi lähetyksen sisällön ja päätti, ettei pikkuveli saa tulla edes keittiöön sinä aikana, kun kuormaa puretaan. Tyhjille laatikoille sai jo Rekokin tulla tutkimaan.