lauantai 1. toukokuuta 2010

Päivänsäteeni on poissa




















Rakas Rekoni katosi sunnuntaina 11. päivä huhtikuuta ollessamme aamulenkillä läheisessä metsikössä.

Löytöeläinkoteihin, poliiseille, eläinlääkäreille, metsästäjille, lehdenjakajille, takseille ja VR:lle on ilmoitettu. Katoamisilmoitus on julkaistu oman ja naapurikuntien lehdissä ja radiossa. Kaupat, huoltoasemat ja reilut 800 postilaatikkoa on laputettu. Etsijäkoira on käynyt kolme kertaa. Makkaraa ja nakkeja on grillattu pitkin metsiä, vaatteita ja ruokaa kylvetty, hajujälkiä vedetty kotiovelle. Juoksuinen narttu ja muutama kaverikoirakin on ollut etsinnöissä mukana.

Ikävä ja huoli eivät lopu ennen kuin Reko löytyy. Voimat loppuvat aina välillä.

3 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Koitahan jaksaa siellä Maija. Täällä ollaan kovasti ajateltu sinua ja poikia.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia sinulle Maija kestää tämä koettelemus. Suunnaton on huoli ja ahdistus, mutta toivomme että kaikki kääntyy parhain päin.

Anu, Ronja ja Ansa

"Pienikin koira voi täyttää hyvin suuren aukon elämässä". -Pam Brown-

Lena kirjoitti...

Rakastan teitä syvästi ja kannan huolta jatkuvasti, taakkaa se sulta ei kevennä, elän joka hetken.
Olen niin pahoillani, niin pahoillani. Mie tiiän sinun kivun ja pelon Maija. Kaikki on nyt pelottavaa ja epätoivo on suurin kipu, se sattuu niin kovasti. Kipuun ei löydy sanoja eikä sitä voi lopettaa kuin tieto Rekosta. Reko katosi niin ihmeellisesti, että toivon salassa, että se on jonkin ihmisen suuri erehdys, että otti sen. Kuolemakin on mahdollinen, se olisi selitys. Pahinta on tietämättömyys, se jäytää ja jäytää, kiduttaa.
Halaan sinua Maija mielessäni joka päivä ja rukoilen. Tämä on vaikeaa, niin vaikeaa. Arvostan sinua Maija, olet tosi sinnikko sissi, paras mahdollinen kasvatin omistaja. Niin paras, eikä katoaminen ollut koskaan sinun syytä. Ei se ollut.