Onko siellä joku?

Nyt lähti nenäpunkit, väiveet, sikaripunkit, syyhypunkit, korvapunkit, sydänmadot, suolinkaiset, hakamadot, piiskamadot ja kirput! Jos niitä siis ikinä olikaan.

Pyry sai eläinlääkäriltä vähän vahvemman loislääkkeen kaverikoiran kautta heränneen nenäpunkkiepäilyn vuoksi. Ei siitä varmaan haittaakaan ole.

Kanalauman lakeija

Lehdistä luettua

Uusimman Borderin kannessa on Teppo, Valentinomme Seinäjoelta! Ensimmäisen kerran poika esiintyi Pyrymaailmassa 16-viikkoisena, otsikolla: Komeat pojat metsässä. Tepon komeus loisti ilmeisesti jo tuolloin. Onneksi olkoon erikoisnäyttelyn voitosta!

Samaisessa lehdessä oli myös katsaus tämän vuoden agilityn SM-kisoista. Pyrykin oli mainittu! "Lauantain joukkuekilpailut aloittivat SM-kisat. Medijoukkueita oli 48, joista viidessä oli borderiedustus, yhteensä kuusi borderterrieriä. Näistä Voitto sijoittui joukkueensa (Turun Seudun Agilityurheilijat) kanssa neljänsiksi ja Pyryn joukkue (Äetsän Seudun Koirakerho) ylsi kuudennelle sijalle. Molemmat koirat tekivät hienot puhtaat radat."

Aamulehden sunnuntailiitteessä taas oli juttu Pyryn kasvattajan työstä otsikolla: "Rietas-kukon tunnetaitokoulu". Aivan mahtava juttu! Kannattaa lukea, jos vain saatte jostakin käsiinne. Jutussa oli mukana myös Pyryn Lotta-emo, kokenut tunnetaitokoira. Tässäpä vielä lainaus tuosta jutusta: "Eläin mallintaa läsnäolon täydellisesti. Sillä ei ole tehokkuusajattelua. Ei tuo kukkokaan mieti, miten se voisi olla tehokkaampi tai parempi. Se on tässä ja nyt."

Syksyn muotia

Ei auta nyrpeä ilme. Heijastimia ja takkeja tarvitaan taas.

Syyssempalot

Seuran kesäkauden päätös, Syyssempalot, järjestettiin sunnuntaina. Pienen talkoilun jälkeen Pyry pääsi avoimelle agi- ja hyppyradalle, sekä 5-vuotiaan kummipoikani kanssa pujottelukisaan.

Agiradalla tuli yksi rima alas, muutoin rata sujui virheittä. Pyry voitti tuloksella 5/-14,05. Hyppyrata oli jälleen kinkkisempi meille. Ensimmäisellä yrittämällä olin jäljessä putken pimeään päähän lähettämisessä ja Pyry kävi omatoimisesti hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn. Toisella yrittämällä Pyry kadotti mut putkessa ja juoksi sitten varmuuden vuoksi putken kahteen kertaan. Hassu ukko.

Paimenkoiraksi naamioitunut terrieri

Ulkokauden viimeiset treenit vedettiin tällä viikolla. Pyry yllätti olemalla älyttömän hyvin kuulolla. Suurimmat ongelmat tulikin siitä, kun sain sen ennakoinneilla kääntymään jo ennen suoritettavaksi tarkoitettuja esteitä. Eipä ole tällaista ongelmaa ollut ennen! En voinut kuin kehua pientä terrieriäni (joka siis sinä iltana kuvitteli olevansa paimenkoira).

Heti radan alussa oli kepeille vienti umpikulmasta, joka onnistui hyvin. Myös jaakotus, pimeä putkikulma, putki-pöytä -erottelu, puomin yli leijeröinti ja sokkari puomille onnistuivat heti ensimmäisellä yrittämällä. Muutama näistä ei olisi kyllä onnistunut vielä keväällä! Hieno homma, että jotain on opittukin.

Vaikein kohta oli pituudella, jossa koira piti kääntää takaisin tulosuuntaan. Yleensä saan tuollaisissa tilanteissa ennakoida ja reilusti, jotta Pyry ei sinkoa edessäoleville esteille. Nyt se yllätti ja kääntyi jo ennen pituutta! Tulipahan hyvä muistutus siitä, että ohjaava käsi ei saa kadota ennakoinnista huolimatta.

Toinen asia, joka nousi treenattavien asioiden joukkoon, on mun turha huutelu radalla. Jostain syystä huutelen Pyrylle "tässä", vaikkei sellaista käskyä meillä edes ole. Mä en tajua mistä olen moisen keksinyt. Tohinoissani vissiin vain haluan pitää jotain ääntä radalla. Ihmekös kun oikeat käskyt hukkuvat. Koutsi ehdotti, että jättäisin myös hyppy-käskyt pois. Pitää harkita. Tässittelyä lupaan kuitenkin vähentää.

Sateiden ja pimenevien iltojen keskellä tuntuu ihan kivalta päästä taas ensi kuun alusta halliin treenaamaan. Treeni-iltojen kilometritkin tippuvat vaivaiseen 54:ään, kesäkaudella treeni-iltoina joutuu ajelemaan 75 kilometriä. (Vähän toista kuin Rauman vuosina, kun kentälle oli kävelymatka.) Onneksi autoilu on ihan kivaa.

Hyvä vitonen ja tönötyshylly

Räsänen oli tehnyt kivat radat tänään Porissa käytyihin piirinmestaruuksiin. Aamusella aloitimme agilityradalla, joka sujuikin meiltä varsin mallikkaasti. A:n jälkeinen takaakierto-päällejuoksu onnistui vain puoliksi. Pyry lähti hypyn taakse turhankin innokkaasti ja oli jo hakeutumassa putkeen, mutta sain onneksi vedettyä takaisin. Tuomari tulkitsi tämän kielloksi. Muutoin rata sujui mielestäni hyvin ja vauhdikkaasti. Kontakteillakaan ei madeltu ja maltettiin silti odottaa lähtölupa. Sijoitus oli viides.

Hyppyradat tuntuvat aina vaikeilta, niin tänäänkin. Jäin aivan turhaan tönöttämään heti neljännellä esteellä ja arvatenkin olin auttamattomasti myöhässä vitosesteen jälkeisessä välistävedossa. Eipä Pyry sitten tullut välistä, ihme koira ;-) Rytmi meni sekaisin ja Pyry tiesi tehneensä väärin, mikä sai sen sinkoilemaan kahta kauheammin esteille. Jos hylätyksi voisi tulla useammin kuin kerran yhden radan aikana, olisimme keränneet 6-7 hyllyä, muistaakseni. Voi voi voi.

No mutta tärkeintä on, että rimoja ei tullut alas, vauhtia oli paljon ja että kontaktit onnistuivat. Tuntuu, että Pyryn selkäkin olisi taas hyvässä kunnossa. Kartturin kun vielä saisi pysymään kärryillä tilanteissa niin voisi kolmosten kisoistakin tulla tuloksia.

Valmistautumisen helppous

Ensin kartturi kuumeilee ja sairastaa sitkeää syysflunssaa. Sitten kaatuu puu ja valotolppa harjoittelukentälle, ja estää treenaamisen. Kolmanneksi koiran selkä jumittuu lannenikamien kohdalta. Aivan kuin joku yrittäisi kertoa, ettei huominen piirimestaruuskilpailu menisi ihan nappiin. Kivaa on silti lähteä katsomaan tuttujen kisasuorituksia. Me kisaamme, mikäli kummankaan kunnossa tai vetreydessä ei tapahdu muutosta pahempaan.