Ulkokauden viimeiset treenit vedettiin tällä viikolla. Pyry yllätti olemalla älyttömän hyvin kuulolla. Suurimmat ongelmat tulikin siitä, kun sain sen ennakoinneilla kääntymään jo ennen suoritettavaksi tarkoitettuja esteitä. Eipä ole tällaista ongelmaa ollut ennen! En voinut kuin kehua pientä terrieriäni (joka siis sinä iltana kuvitteli olevansa paimenkoira).
Heti radan alussa oli kepeille vienti umpikulmasta, joka onnistui hyvin. Myös jaakotus, pimeä putkikulma, putki-pöytä -erottelu, puomin yli leijeröinti ja sokkari puomille onnistuivat heti ensimmäisellä yrittämällä. Muutama näistä ei olisi kyllä onnistunut vielä keväällä! Hieno homma, että jotain on opittukin.
Vaikein kohta oli pituudella, jossa koira piti kääntää takaisin tulosuuntaan. Yleensä saan tuollaisissa tilanteissa ennakoida ja reilusti, jotta Pyry ei sinkoa edessäoleville esteille. Nyt se yllätti ja kääntyi jo ennen pituutta! Tulipahan hyvä muistutus siitä, että ohjaava käsi ei saa kadota ennakoinnista huolimatta.
Toinen asia, joka nousi treenattavien asioiden joukkoon, on mun turha huutelu radalla. Jostain syystä huutelen Pyrylle "tässä", vaikkei sellaista käskyä meillä edes ole. Mä en tajua mistä olen moisen keksinyt. Tohinoissani vissiin vain haluan pitää jotain ääntä radalla. Ihmekös kun oikeat käskyt hukkuvat. Koutsi ehdotti, että jättäisin myös hyppy-käskyt pois. Pitää harkita. Tässittelyä lupaan kuitenkin vähentää.
Sateiden ja pimenevien iltojen keskellä tuntuu ihan kivalta päästä taas ensi kuun alusta halliin treenaamaan. Treeni-iltojen kilometritkin tippuvat vaivaiseen 54:ään, kesäkaudella treeni-iltoina joutuu ajelemaan 75 kilometriä. (Vähän toista kuin Rauman vuosina, kun kentälle oli kävelymatka.) Onneksi autoilu on ihan kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti