 |
| Maasta se pieni medikoirakin ponnistaa. Kuva: Reija |
En voi sanoa, etteikö minulle olisi yritetty vihjata... Kroppa nosti edellisenä iltana täysin varoittamatta kuumeen. Auto ei lähtöhetkellä inahtanutkaan. Kisapaikalla ensimmäinen kommentti tutulta oli, että vielä ehdit perua. Radat olivat kuulemma haastavat.
Ja silti: kolmen hylätyn tuloksen jälkeen tekisin kaiken uudestaan. Paria ohjauskuviota tietty vaihtaisin, mutta muuten: Nappaisin Ibumetin, lainaisin autoa aukean toiselta puolelta ja juoksisin. Huonokin päivä agikisoissa on nimittäin parempi kuin moni muu!
Sekä Suomalaisen että Kermisen radat olivat kivoja. Valitettavasti kaikkiin osui se kuuluisa yksi töpeksimiskohta. Ensimmäisellä radalla otin kiireellä riskin kepeillevientiin, mikä ei kannattanut. Pyry löysi oikean keppivälin itsenäisesti, mutta sitten epävarmuus iski ja se lähti tsekkaamaan mun linjaa. Korjasin ilmeisesti väärin, koska tulokseksi tuli hylly. Kuvittelin vielä maaliin tullessa selvinneemme vitosella, mutta samapa tuo: virhe mikä virhe.
Toisella radalla tiesin ansaputken ohituksen olevan vaikea ja niinhän se oli. Mielestäni valssasin selvästi ja ajoissa käännöksen, mutta Pyry mennä veturoi putkeen ja vieläpä kahdesti ennen kuin uskoi matkan jatkuvan eri suuntaan kepeille. En voinut kuin nauraa, kun se niin päättäväisesti tapitti mua kahden putkikokeilun jälkeen ja ihmetteli, miksen seuraa sitä :-D
Viimeinen rata onnistui parhaiten. Mieleen ehti jo päästä nolla-ajatus ja sitten: unohdin tokavikan esteen takaakierron!!
Ai niin: tuomari myös mittasi Pyryn. Tulos 35,8 senttimetriä on millilleen sama kuin millä agikisauralle lähdettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti