Kujakeppejä ja muuta hauskaa

Reko päästeli tänään elämänsä ensimmäistä kertaa kujakeppejä. Viime syksynä harjoittelimme keppejä verkkojen avulla, mutta koska homma on jäänyt päätin kokeilla Harrin kehumia kujakeppejä. Millähän viritelmällä Reko kepit loppujen lopuksi oppii? Ehkä olkkariin viritetyillä kokispullojen rivillä, kuten Pyrykin aikanaan :-D

Alkeiskurssilla treenailimme tänään lisäksi A:ta, putkea, pussia, rengasta ja muuria. Vallan mainiosti sujui, kun ohjaajallakin oli hyvä mieli. Sattuneesta syystä.

Rauha maassa

Onpa mukava palata kotiin, jossa ei ole päivän aikana tuhottu mitään!

Viime viikon katastrofipäivien jälkeen otin lusikan kauniiseen käteeni ja mietin - jälleen kerran - koirieni eroahdistusta. Muistutin taas mieleeni, kuka tätä laumaa johtaa ja miten.

Pari arkeemme hiipinyttä käytäntöä sai lentää romukoppaan. Teimme muutamia simppeleitä harjoituksia Kaimion kirjan mukaan ja jo muutaman toiston jälkeen koirien käytös alkoi muuttua. Marssin myös kauppaan ja ostin D.A.P.-haihduttimen, joka sisältää koiria tyynnyttävää feromonia. Mitäpä ei epätoivoinen koiranomistaja kokeilisi...

En tiedä kumman (uusien tapojen vai haihduttimen) ansiota on, mutta tällä viikolla ei ole tuhottu mitään. Eikä myöskään haukuttu. Mahtavaa!

Murkkusankari ja agilitytreenit

Rekon agilityn alkeiskurssi jatkui eilen Lempäälässä. Ohjelmassa oli putkea, pussia, A:ta ja eteenlähetystä kahdella hypyllä. Kokeilipa muut jo normaaleja keppejäkin, mutta me jätimme ne suosiolla väliin. Ensi kerralla sitten kujakeppejä.

Treenit meni hyvin. Reko jaksoi treenata hyvin koko tunnin, eikä paineistunut, vaikka toiset murkut isottelivat.

Mutta osataan sitä murkkuilla meilläkin. Työpäivien aikana tuhoutuu tavaraa tasaiseen tahtiin. Toissapäivänä oli syöty luistinten suojat, eilen kolme valokuva-albumia. Tänään Reko saikin juhlia nimipäiväänsä häkissä. Onneksi on viikonloppu edessä.

Kulmakunnan kingit

Pyry on jälleen oma eläväinen itsensä, kiitos osteopaatin hoitojen. Pari kertaa on jo käyty varovasti agilityesteilläkin. Onneksi Reko huolehtii velipoikansa venyttelyistä, kuten alimmaisesta kuvasta näkyy ;-)

Reko ja lentävä opettaja

Reko vei jalat alta uudelta agilityopeltamme tänään. Kirjaimellisesti. Eipä tainnut Anne arvata, minkälaisen jyrän saa oppilaakseen :-D

Agilityn alkeiskurssi alkoi meidän kohdaltamme siis tänään Lempäälässä, SportDogParkissa. Opena oli siis tällä kertaa Anne. Harjoittelimme suoraa putkea, rengasta, muuria ja A:ta.

Suuri sisähalli, jossa neljä kentällistä harjoitteli yhtäaikaa, selvästi ihmetytti Rekoa. Tuntui hyvältä, kun aloitimme tutulla putkiharjoituksella. Reko oli aivan täpinöissään, kun osasi ja sai kovasti kehuja. Paikka muuttui heti kivaksi, kun tiesi, mitä siellä pitää tehdä.

Myös rengas sujui hyvin. A:n suoritimme kolmeen kertaan, samalla tavalla kuin kerran jo itsekseni olin harjoitellut. Haparoivaa oli, mutta eiköhän se siitä.

Illan humoristisin osuus koettiin muurilla, kun Reko hieman yli-innokkaana oppilaana meni ja veti narun toisessa päässä olleen Annen nurin. Ha-haa! Kyllä sitä pienessäkin on pitelemistä!

On Rekolla synttärit!

Tasan vuosi sitten Ronja synnytti maailmaan kolme ihanaa pentua: Oskarin, Inkerin ja Jalmarin. Viimeksi mainittu tuntee nykyisin nimen Reko.

Pakko kai se on uskoa, että minun pieni pentuni täyttää tänään jo vuoden. Uskomatonta!

Rekon synttäreitä juhlittiin tänään talvisessa säässä. Lahjojakin saatiin, leikittiin ja herkuteltiin, mutta paras lahja tulee vasta torstaina. Tai oikeastaan seitsemänä seuraavana torstaina. Pääsimme agilityn alkeiskurssille!

Hevosmiehet

Reko ja Pyry leikkivät tällä viikolla hevosmiehiä ja ulkoilivat parina päivänä ihan oikean hirnujan kanssa. Onneksi Lumi oli rauhallinen lenkkikaveri, eikä hermostunut poikien haisteluyrityksistä tipan vertaa. Rauhallinen on myös tämä Lumin lajitoveri!