Turkkien joulusiivous

Järjettömiin kura- ja karvavuoriin kyllästyneenä sain itseäni viimein niskasta kiinni. Reko pääsi turkistaan jo pari viikkoa sitten, Pyry viikonloppuna. Nyt, kun kuran keruu on minimoitu, voisi asunnossa harkita myös muunlaista joulusiivousta.

Rakas joulupukki,

Toisitko meille isomman auton, jossa meillä olisi ihan oma takaosasto? Ai, että emme ole olleet niin kilttejä.

No voisitko sitten tuoda meille kuljetusboksin, joka kestäisi myös Rekoa? Ai, ei sitäkään.

No voisitko sitten tuoda Maijalle edes jotain kestävää lankaa, että se saisi paikattua tuhomme?

Terveisin, borderterroristit Pyry ja Reko xxx

Pikkujoulumätsärissä

Reko laittoi hurmurivaihteensa päälle ja sijoittui punaisten toiseksi Huittisten pikkujoulumätsärissä tänään! Yllättävän kiva tulos ajatellen, että paikalla oli kuitenkin parikymmentä pentua. Olipas kivaa olla pitkästä aikaa "koiranilmoilla". Onhan se yksinkin treenaaminen kivaa, mutta kyllä sitä joskus kaipaa myös muita kaksi- ja nelijalkaisia ympärilleen.

Uusi koti

Meidän lauma on jo pari viikkoa ollut punkalaitumelainen. Muutto kahden eroahdistukseen taipuvaisen koiran kanssa ei ole mikään helppo juttu. Siitä todisteena pari tuhottua kenkää, yksi syöty kamera ja äänitallenteet, jotka pitävät sisällään tunteja kestäviä haukkukonserttoja. Mutta eiköhän se tästä, vähitellen.

Reko-eskarilainen

Reko ja Kerkko-shiba, jonka omistajalle kiitos näistä kuvista!

Nimpparisankari

"Pyry-bortsun nimipäivää eilen vietettiin, vierahiksi ystävät ja tutut kutsuttiin... Leikit siellä leikittiin ja laulut laulettiin, keppiäkin kätkettiin ja hippaa leikittiin. Viimein sentään kotilättiin kaikki matkattiin, siellä kohta rinnatusten uinuttiin.

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana!" Tai olinhan minä mukana, onneksi! :-)

Ruutu-projektin alku

Tämän vuoden tokokokeiden mentyä sivu suun, oli sillä rintamalla Pyryn kanssa hetken hyvinkin hiljaista. Vanhojen, muka tuttujen, liikkeiden hinkkaaminen ei kerta kaikkiaan innostanut yhtään. Varsinkaan, kun mistään kehittymisestä ei ole voinut meidän kohdalla puhua enää kuukausiin. Siispä päätin piristää soppaa uudella liikkeellä! Kirjallisuutta alle, kartiot esiin ja uuden projektin kimppuun.

Aloitimme siis ruudun harjoittelun. Lukemani ohjeet suosittelivat harjoittelun aloittamista kosketusalustan kanssa. Siis kosketusalusta ruutuun - koira irtoaa alustalle - palkka. Valitettavasti kosketusalusta(kin) paineistaa Pyryä. Vinkuminen alkaa heti, kun se näkeekin alustan. Siispä päätin unohtaa alustan. Vein ruutuun ruokakupin, joka taitaa olla palkoista ainoa, joka on mieluinen nostattamatta kuitenkaan pojan viretasoa taivaisiin. Ja hyvinhän se toimi. Pidin ruudun melko pienenä (1,5x1,5 metriä), lähetysmatka oli 5-10 metriä. Pyryn sännättyä kipolle ja syötyä sen aarteet, kävin vielä rauhallisesti lisäilemässä kippoon uusia nameja. Tehtiin 2x5 toistoa, ja lopuksi Pyry jo jäi kipon viereen odottelemaan lisänameja. Tällainen oli siis eka ruututreenimme :-)

Agilityssa on ollut Pyryn kanssa kolmen treenikerran tehoviikko. Ensimmäisellä kerralla rakensin Peetsan ohjeiden mukaisen kakkosluokkalaisille tarkoitetun radan. Hyvinhän se meni, kun vain jaksoi juosta :-) Toisella kerralla treenattiin porukalla välistävetoja ja eilen viikon kolmansissa treeneissä harjoittelin keppien avo- ja umpikulmia. Aloitin avokulmasta, joka toimikin kuin unelma. Umpikulmissa olikin sitten haastetta. Ohjattuna toimi hyvin, mutta lähetettynä aloitti pujottelun vasta toisesta välistä. Kyllä se oikea väli onneksi sitten alkoi omatoimisestikin löytyä, kun vähän hinkattiin.